Elävää musiikkia kuuntelemassa – ELE
En ole koskaan ollut mikään erityisen Hannu Hanhi. En ole voittanut lotossa enkä Luontoarvalla, en myöskään ole onnistunut nappaamaan itselleni nettiarvonnassa maailmanympärysmatkaa. Mutta pienempiä juttuja olen voittanut aina toisinaan. Juustoveitsen, lounasliput ravintola Mayaan.. No, tällä viikolla onni potkaisi taas ja voitin Pupulandia-blogin arvonnassa liput suomalaisen ELE-bändin levynjulkaisukeikalle Nosturiin.
ELE on uusi suomalainen kokoonpano, jonka solistina toimii Eva & Manu -duostakin tuttu Eva Louhivuori. Kokoonpano soittaa hieman jazzahtavaa poppia, ja heidän biisiensä sanoitukset pohjautuvat Eino Leinon runoihin. Ei kuitenkaan tullut yhtään mieleen esimerkiksi Loirin Leino-tulkinnat, vaan yhtyeellä oli kyllä ihan oma otteensa Leinon teksteihin. Jäin miettimään, tuleeko yhtyeen nimi ELE myös Eino Leinosta.. 🙂
ELE-bändiin liittyy jollain tapaa myös näyttelijä Riku Nieminen, koska Eva kiitti häntä välispiikeissään bändin toiminnan ja levyn julkaisemisen onnistumisesta. Nieminen oli myös paikalla myymässä bändin levyjä.
Keikka pidettiin siis Nosturin alakerrassa sijaitsevassa Elmun baarissa, joka olikin oikein kotoisa ja tunnelmallinen tila tuollaiselle suht pienelle levynjulkistustilaisuudelle. Paikalla oli ihan mukavasti porukkaa, sellaista aika samanhenkistä jengiä. Kaverini totesi minulle, ettei koe olevansa tarpeeksi ”hipsteri” paikalle, mutta itse toppuuttelin häntä todeten, että kyllä hipstereiden joukkoon pari humanistia soluttautuu oikein hyvin 😉
Ennen ELEttä esiintyi lämppäri, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Tykkäsin kuitenkin erittäin paljon heidän meiningistään ja suomenkielisistä lyriikoista. Tämän parivaljakon esiintymisessä oli aitoa tunnetta mukana ja sitä oli upea katsella!
Itse ELEn keikka siis sopi mielestäni erittäin hyvin tuohon kyseiseen tilaan ja paikassa oli hyvä tunnelma. Toisaalta tila oli todella intiimi ja tuntui, ettei vieruskavereiden kanssa viitsinyt suuremmin jutella, koska pienetkin äänet kuuluivat siellä erittäin hyvin.
Eva Louhivuoren ääni ja olemus kyllä veivät mukanaan, mutta minua tavallaan häiritsi se, että jokaisessa biisissä hän soittaa joko koskettimia tai kitaraa. Hän on niin keijukaismaisen kaunis ja siro sekä enkeliääninen, että tekisi mieli hetkeksi vetää hänet pois soittimien takaa piilosta ja saada hänet ottamaan vähän enemmän kontaktia yleisöön, nähdä hänen tanssahtelevan vähän ja omistautuvan laulamiselle. Ehkäpä kokoonpano voisi siis tehdä myös biisejä, joissa hän EI soita mitään?
Yhtyeen musiikista vielä sen verran, että aluksi sulosävelet ihastuttivat, mutta keikan keskivaiheilla alkoi tuntua, että kaipaisin musiikilta aavistuksen lisää. Ystäväni kuvaili ELEn musiikkia ”unimusiikiksi”; sellaiseksi mitä kuuntelee mielellään kotona illalla sängyssä, kun lukee kirjaa ja haluaa rauhoittua. Keikkatilantessa toivoisi esiintyjän musiikilta vähän enemmän variaatiota. ELEllä oli yksi menevä biisi, jota he kuvailivatkin ”rokkibiisikseen”. Samoin jo ennen keikkaa julkaistu Kun kello seisoo -biisi tuntui lähes menevältä heidän moniin muihin biiseihinsä verrattuna.
Ei täyden kympin keikka, muttei sellaista voi levynjulkkarikeikalta odottaakaan. Kaunista musiikkia ja kaunisääninen Eva. Kiva lisä oli se,että kokoonpanossa on mukana viulisti! Rentoa tunnelmaa ja musiikkia, mutta hieman jotain lisätwistiä kaipailisin. Saa nähdä, mihin yhtyeen meno kehittyy tulevaisuudessa! Jos kiinnstuis, käy ihmeessä kuuntelemassa ELEn musiikkia Spotifysta. (Vaikka Eva kielsikin sen keikalla ja kehotti kaikkia ostamaan cd:n 🙂 Eli jos oikein tykästyit, niin ostahan levy!)
-Nettanen
