Kesäloma oli ja meni, blogi ei ikävä kyllä päivittynyt vaikka toivoinkin, että kesällä ehtisin kirjoitella. Varmaan osittain kyse oli myös saamattomuudesta, mutta ihan oikeasti myös ehtimisestä. Lomalla oli nimittäin paljon tekemistä – jälkiviisaana ajatellen ehkä liikaakin. Ehkä olisi pitänyt olla enemmän aikaa ihan vain ollakin. Aikaa löhötä aurinkotuolissa, istua laiturinnokassa, lueskella kirjaa, pyöräillä hiekkatiellä ja haaveilla.  Mutta kun koronavuodet ovat menneet lähinnä kotona kököttäessä, ei sitä nyt vain malttanut levätä laakereillaan (tai saati kotona niiden seinien sisällä), kun sai luvan kanssa mennä ja tehdä. Tuli kierrettyä Suomea ristiin rastiin, rakennettua terassia mökillä ja nähtyä paljon ystäviä. Ja olihan se kaikki kyllä niin ihanaa.

Mutta yhtäkkiä on taas arki. Illat pimenevät, mietitään viikon ruokalistoja, unohdetaan käydä kaupassa ja tilataan sitten ruokaa kotiin Woltilla. Käytetään koiraa aamulenkillä, juostaan kiireessä töihin ja unohdetaan eväät. Uutiset pysäyttivät surullisella uutisella: Vesa-Matti Loiri on kuollut. Tuli tyhjä olo ja mieleen hiipivät viisaat sanat: ”Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään aution näköistä.”

Elämän rajallisuutta olen itse miettinyt muutenkin. Miten sitä pitäisi elämäänsä elää, ettei sitten kuolinvuoteella kaduta tekemättä jääneet asiat tai toisaalta tehdyt päätökset? Onko elämä tällaista samaa oravanpyörää seuraavat 40 vuotta – ja jos ei halua, että se on, mitä asialle voisi tehdä? Ei niin kovin pieniä kysymyksiä, eikä sellaisia, joihin löytyisi helposti vastauksia. Mutta onnekasta on, että tulee edes miettineeksi niitä asioita. Jotkut ihmiset kulkevat laput silmillä koko elämänsä, pysähtymättä koskaan miettimään, tekevätkö tietoisesti valintoja oman elämänsä suhteen, vai antavatko vain olosuhteiden ohjata kaikessa. Omalla kohdallani suurin pelko on juuri se, että viimeisellä hengenvedolla toteaisi, ettei ole elänyt niin kuin itse oikeasti haluaisi. Ja onneksi se ajatus on ohjannut minua tähänkin asti ja ohjaa edelleen.

Jos palataan vielä tähän hetkeen, niin syvällisistä pohdinnoista ja pienoisesta kriiseilystä huolimatta elämään kuuluu myös paljon hyviä asioita. Elokuussa aiomme nauttia vielä mahdollisimman paljon mökkeilystä ja siten vielä ”pidentää kesää”. Tiedossa on myös mökkiviikonloppu kahden tyttökaverin kanssa meidän mökillämme, siitä tulee takuuvarmasti tosi kivaa. Pieni jokasyksyinen sisustuskärpänen meinaa myös purra jo tässä elokuun puolella, ja olemmekin vihdoin päättäneet uusia yli 10 vuotta vanhan televisiomme (jossa alkaa olla kaikenlaista toimintahäikkää). Olin jo pidempään haaveillut Samsung Frame -telkkarista, ja onneksi mies innostui myös siitä, joten tilasimme nyt sellaisen ja odottelemmekin jo kuumeisesti sen saapumista. Lemmikkimme tuottavat tietysti iloa joka päivä, samoin viestittelyt ja kohtaamiset ystävien kanssa. Viime vuosina minulle on korostunut entistä vahvemmin se, että ystävämme ovat se ”sydämen perhe”, jonka itse valitsemme.

Tällaista pientä tajunnanvirtaa tähän iltaan – ehkäpä pitäisi useamminkin kirjoittaa ilman mitään sen kummempaa agendaa, ihan vain kirjoittamisen ilosta?

Voikaa hyvin ihanat <3

-Netta (IG @nettafrancesca)

Huh, edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo hyvä tovi! Olisikohan kyseessä jopa pisin postaustauko tämän blogin historiassa. Kaukana ovat ne ajat, kun blogi päivittyi joka viikko 3-5 kertaa. Mutta elämä oli silloin toisenlaista, maailmakin oli erilainen ja tietysti koko somekulttuuri. Mutta varmasti suurin ero omalla kohdalla on nimenomaan siinä omassa tavallisessa arjessa – ennen aikaa ja energiaa kirjoitteluun oli paljon enemmän kuin nykyisessä elämäntilanteessa. Mutta silti blogi on aina aika ajoin mielessäni ja iskee se fiilis, että voisi/pitäisi/olisi kiva kirjoittaa. Mutta kuten moni muukin bloggaaja aina toteaa, niin tauon jälkeen kynnys kirjoittamiseen myös jotenkin kasvaa ja tuntuu vaikealta asettautua taas näppiksen ääreen kirjoittelemaan.

Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan! Viimeksi kun kirjoitin, oli pitkäperjantai, ja nyt onkin jo ihan yhtäkkiä tullut kesä. Alkukesä oli kolea ja lämpö antoi odotuttaa itseään, mutta juhannuksena se vyöryi yllemme ja saimme viettää ihania kesäpäiviä mökillämme yhdessä ystävien kanssa. Minulla on tänä vuonna poikkeuksellisesti koko heinäkuu lomaa, joten toivotaan paljon hyvää säätä myös heinäkuulle.

Kevääseen on mahtunut monenlaista. Minut piti toukokuussa erittäin kiireisenä yksi työprojekti, joka oli käytännössä lähes kokonaan vastuullani ja jossa riitti tosi paljon tekemistä. Projekti aiheutti paljon stressiä ja vähän unettomia öitäkin, mutta loppuviimeiseksi se meni aivan täydellisesti purkkiin ja sain monilta ihmisiltä sydäntälämmittävän ihanaa palautetta koskien tekemääni työtä. Se tuntui äärimmäisen hyvältä! Työn suhteen elämä tuntuu kyllä olevan ikuista tasapainoilua, koska oma työni ei koskaan tekemällä lopu ja helposti poden riittämättömyyden tunnetta. Välillä sitä huomaa miettivänsä, mitä sitä pidemmällä aikavälillä haluaisi tehdä, mutta mitään selkeitä vastauksia ei ole oikein suuntaan eikä toiseen. Joskus haaveilen meneväni eteenpäin uralla, toisinaan haaveilen eläköitymisestä ja joskus taas ulkomaille töiden perässä muuttamisesta. Mutta sellaista se ihmisen elämä kai onkin, loputtomasti etsimme sitä omaa suuntaa ja polkua.

Kevääseen ja alkukesään on töiden lisäksi kuulunut tietysti myös mökkeilyä ja puutarhanhoitoa. Tälle vuodelle meillä ei ole tiedossa mitään jättisuurta projektia, sillä päätimme siirtää aiemmin kaavailemaamme ullakkoremonttia. Nyt kun on muutenkin niin monta rautaa tulessa esimerkiksi työn saralla, ei halua käyttää koko lomaansa remontin keskellä ja saada siitäkin vain lisää stressiä ja suorittamista. Sen sijaan olemme tehneet  mökillä kaikenlaisia rästihommia pois alta; korjanneet kesken jääneen varaston seinän ja maalanneet sen, tehneet paljon polttopuita ja valmistelleet terassin rakentamista. Sellainen rakentuukin nyt meille mökin eteen tänä kesänä. Vihdoin! Olen odottanut sitä jo pari kesää, ja uskon että se tulee lisäämään viihtyisyyttä ulkona. On näppärää, kun sisältä voi siirtyä terassia pitkin helposti kattamaan pöytää, eikä tarvitse välissä laittaa kenkiä jalkaan. Tällä hetkellä myös ulkopöytämme on osittain kallion päällä ja siksi alusta on vähän epävakaa, joten uskon että ulkoruokailusta tulee myös miellyttävämpää vakaammalla alustalla. Lisäksi nyt hankintaan menee kunnon ulkopöytä tuoleineen sekä laadukas aurinkovarjo, niin ruokailusta tulee niin paljon miellyttävämpää ulkona.

Keväällä innostuin myös herättelemään vanhaa harrastustani, luovaa kirjoittamista. Tajusin, että siinä on asia, jota rakastin lapsena ja nuorena – kirjoittaa tarinoita! Jostain syystä aikuisena usein unohdamme tehdä niitä juttuja joita lapsena rakastin, vaikka todennäköisesti rakastaisimme niitä yhä. Jossain syvällä sisimmässäni elää myös yhä haave oman kirjan kirjoittamisesta, ja myös tuota haavetta lähdin herättelemään kurssilla. Kurssi oli tosi mukava ja inspiroiva – ainoastaan liian lyhyt! Aionkin pian ilmoittautua jollekin toiselle vastaavalle kurssille, ja myös jonkinlainen kirjoitusleiri olisi tosi mielenkiintoinen ja kiva. Lisäksi liityin nyt verkossa Kirjoittajaklubin jäseneksi, ja sitä kautta käytössäni on paljon erilaisia kirjoituskursseja ja -webinaareja, joita ajattelinkin nyt lomalla tutkia tarkemmin.

Kirjoittelinkin jo viimeksi vähän kesäsuunnitelmia, mutta vielä muutama sananen tarkentuneista lomasuunnitelmista. Meillä alkoi perjantaina miehen kanssa loma, ja se starttasi sillä, että menimme ystävien kanssa Alla Sea Poolille keikalle ja sen jälkeen syömään. Tänään vietimme vähän rauhallisempaa päivää, kävimme talomme kattoterassilta seuraaamassa Pride-kulkuetta sekä illalla syömässä Birgitta Hernesaaressa. Huomenna puolestaan ajattelimme mennä päiväksi iki-ihanaan Suomenlinnaan. Maanantaina lähdemme ajalemaan kohti Pohjanmaata. Vietämme ensin kaksi yötä Vaasasssa ihan vain turisteina ja kaupunkiin tutustuen – emme ole nimittäin kumpikaan käyneet Vaasassa aikuisiällä. Sieltä ajelemme Raaheen sukuloimaan. Siellä vietämme muutaman päivän, ja ehkäpä teemme myös jonkin päiväretken Ouluun. Kun Pohjanmaalta kotiudumme, menemme varmaan aika pian mökille ja sitten ainakin rakennamme terassia, mutta toki myös rentoilemme ja teemme jotain kivoja päiväretkiä. Kolmannen lomaviikon alussa lähdemme ystäviemme kanssa kolmen yön roadtripille Hanko-Kasnäs-Naantali. Sen jälkeen on varmasti taas mökkeilyä tiedossa. Lisäksi on tiedossa ystävien kanssa muun muassa kesäteatteria Mathildedahlissa sekä visiittia Turkuun, ja varmasti spontaanisti kaikkea kivaa. Katsotaan fiiliksen mukaan. 🙂

Toivottavasti lomalla on myös aikaa kirjoitella blogiin!

Mitä ihaninta kesän jatkoa kaikille! <3

-Netta

PS. Jos haluat seurata juttujani Instassa, jossa olen paljon aktiivisempi, löydät minut nimimerkillä @nettafrancesca. Julkaisen nykyään myös runojani nimimerkillä @mitakirjoitinkerran.