Veitolan Toisinpäin-kirja jää esikoisteoksen varjoon
Kuuntelin Maria Veitolan ensimmäisen kirjan Veitola ollessani työmatkalla Ruotsissa. Muistan, miten kyseinen kirja imaisi minut mukaansa niin, että kuuntelin sen muutamassa päivässä. Olin erittäin vaikuttunut kirjasta ja kirjoitinkin siitä pian myös blogiini postauksen ”Veitola-kirja on viisaan naisen näkemys elämästä”, jossa siteerasin lukuisia kirjan kohtia, jotka olivat tehneet minuun vaikutuksen. Olin suorastaan yllättänyt siitä, miten kovasti pidinkään kirjasta, koska Maria Veitola oli minulle melko tuntematon toimittaja, jonka uraa en ollut seurannut sen tarkemmin. Löysin hänen esikoisteoksestaan lukuisia kohtia, joihin pystyin samaistumaan. Oli todella mielenkiintoista kuulla Veitolan rehellisiä ajatuksia isänsä kuolemasta, hänen omasta terapiataustastaan ja äidiksi tulosta nelikymppisenä. Äänikirja teki minuun sen verran ison vaikutuksen, että ostin kirjan myöhemmin itselleni pokkariversiona.
Siksi odotukset olivat luonnollisestikin kovat, kun Veitola julkaisi toisen kirjan. Oikeastaan juuri tuon kyseisen kirjan ilmestyminen oli syy, miksi latasin itselleni pitkästä aikaa äänikirjasovelluksen. Halusin päästä kuulemaan, kun Veitola itse lukee ääneen uutta kirjaansa nimeltään Toisinpäin.
Kirjan ideana on, että tällä kertaa Maria Veitola, joka yleensä kysyy toimittajan ominaisuudessa muilta ihmisiltä kysymyksiä, joutuukin nyt itse vastaamaan kysymyksiin. Ihmiset ovat voineet lähettää kysymyksiä hänelle somen kautta, ja lisäksi kirjassa on kysymyksiä myös muun muassa hänen Yökylässä-ohjelmassaan olleilta ihmisiltä sekä ainakin Marian omalta äidiltä. Ja näihin kysymyksiin Veitola sitten kirjassa vastaa – kyseessä on siis tavallaan kuin ”iso ystäväkirja”.
(Kuva: Johnny Knigan kuvapankki)
Siinä mielessä pidin Toisinpäin-äänikirjasta, että jaksoin hyvin kuunnella sen alusta loppuun, melko nopeastikin. Olen usein aika nirso kirjojen suhteen enkä jaksa kuunnella tai lukea nykyään loppuun saakka mitään, mikä ei minua kiinnosta. Minun on oikeastaan aika vaikeaakin löytää kirjoja, jotka jaksaisin loppuun asti, ja tämän kyllä jaksoin hyvin. Mutta. Mielestäni Veitolan toinen kirja kalpenee selkeästi hänen ensimmäiselle kirjalleen. Tokikaan näitä kahta teosta ei ole tehty verrattaviksi toisiinsa, mutta väistämättähän ihminen vertailee ja luokittelee asioita.
Mielestäni Veitolan ensimmäisen ja toisen kirjan välillä on yksi oleellinen ero. Ne molemmat kyllä sivuavat pitkälti Veitolan omaa elämää, mutta ensimmäinen kirja oli silti jollain tapaa universaalimpi ja siinä oli enemmän samaistumispintaa, kuten kirjoitin – se oli ”viisaan naisen näkemys elämästä”. Veitola syventyi esikoisteoksessaan enemmän asioihin, niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla, ja moneen asiaan olikin todella helppoa samaistua, ja hänen sanansa myös laittoivat minut ajattelemaan asioita ja tuntemaan jotain.
Sen sijaan Toisinpäin-kirja tuntuu enemmän ”Maria Veitola -fanikirjalta”. Kirjassa on joukossa todella kepeitä kysymyksiä, kuten ”mikä väri olisit?”, ”mikä pizza olisit?” ja ”mitkä luottokortit sinulla on?”. Useita kysymyksiä, joihin Veitola vastaa pelkästään yhdellä sanalla. Useita kysymyksiä, joilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, ja jotka eivät oikeastaan edes minua kiinnostaneet. Sitten on toki paljon pidempiäkin kysymyksiä ja pidempiä vastauksia, mutta hyvin paljon on myös samaa asiaa, jonka jo tietää, mikäli on lukenut Veitolan ensimmäisen kirjan.
Mielestäni Toisinpäin ei ole huono kirja. Se on ihan hyvä. Mutta se on suunnattu ennen kaikkea heille, jotka jollain tasolla fanittavat Maria Veitolan persoonaa (tai ovat muuten vaan jostain omituisesta syystä erityisen kiinnostuneita siitä) ja haluavat tietää kaiken maailman nippelitietoa hänestä. Minua nuo asiat eivät tosiaan varsinaisesti sen enempää kiinnosta – minua kiinnostaisivat ennen kaikkea hänen ajatuksensa ja tunteensa. Nyt vaikuttaa siltä, että näiden kahden kirjan jälkeen myös muutama iso aihe hänen elämästään on jo loppuunsa koluttu – ainakin siltä osin, kuin mitä Veitola aiheista on halukas julkisesti kertomaan.
Mielenkiintoisimmat aiheet, joista Veitola kirjoissaan ja mediassa puhuu, ovat mielestäni olleet hänen isänsä sairastuminen ja kuolema sekä vaikeahko isäsuhde, sekä mielenterveysongelmat ja terapiatausta. Uskon, että esimerkiksi näiden teemojen ympäriltä Veitola voisi kirjoittaa jotain todella kiinnostavaa ja universaalia, joka koskettaisi monia ihmisiä. Sillä aihe ”Maria Veitolan elämä” alkaa puolestaan nyt kahden kirjan jälkeen olla käyty läpi (kunnes ikävuosia ja elämäntapahtumia kertyy lisää). Mitä jos Veitola toimittajana haastattelisi seuraaviin kirjoihinsa myös muita ihmisiä? Universaalimpi aihe yleismaallisemmasta kerrontavinkkelistä, höystettynä hänen omilla kokemuksillaan, tai johonkin spesifiin aiheeseen syventyminen toden teolla toimisivat Toisinpäin-kirjan linjaa paremmin.
Ymmärrän kyllä, että kirjojen tarkoitus on tehdä rahaa, ja Veitola on henkilö, joka myy: niin hänen elämäntarinansa kuin ilmeisesti myös hänen pizzamieltymyksensä ja lempivärinsä. Mutta aivan loistavan esikoisteoksen jälkeen tämä toinen kirja oli kieltämättä pienoinen pettymys – tai ehkä olen vain itse vaativa?
Jos pitäisi antaa tähtiä, tämä saisi ehkä noin 3/5. Esikoiskirjalle olisin ollut valmis heittämään ehkä ne ihan täydet pisteet. 🙂
Onko siellä muita tämän kirjan lukeneita? Haluaisin mielelläni kuulla teidän mielipiteitänne! 🙂
Lisäksi otan mielelläni vastaan suosituksia kirjoista, jotka kannattaisi lukea/kuunnella!
-Netta
Lue myös:
Veitola-kirja on viisaan naisen näkemys elämästä
Kaksi kirjaa poliisista: Keisari Aarnio & Heidi Foxellin tarina
