Pimeä aika pelottaa kaamosväsynyttä
Lokakuu on jo puolivälissä ja marraskuu lähestyy kovaa vauhtia kulman takaa.
Alkusyksy on mielestäni ihanaa aikaa: värikkäät puut ja pensaat, hitaasti puista maahan leijailevat lehdet, pikkuisen kirpsakka sää, se kun saa kaivaa neuleet ja kaulahuivit esiin ja katsella välillä ikkunasta syyssadetta. Vaan kun syksy etenee yhä pidemmälle, alkaa itseäni vähän pelottaa ja ahdistaa. Nimittäin, aamut muuttuvat yhä vain pimeämmiksi ja iltaisin hämärtyy aina vain aikaisemmin. Sadetta riittääkin yhä useammalle päivälle eikä sitä enää ihaile vaan lähinnä se ärsyttää, kun pitää joka päivä pestä koira lenkin jälkeen eikä sateenvarjo ole koskaan mukana silloin kun sitä tarvitsisi.
Juuri nyt eletään niitä päiviä, kun koko ajan tuntuu olevan pimeämpää ja pimeämpää. Vähän kuin elettäisiin jatkuvassa harmaudessa, eikä päivä oikein valkenisi missään välissä. (Tuli mieleen uutinen muutaman vuoden takaa – siinä sanottiin, että kyseisenä vuonna marraskuussa ei paistanut Helsingissä yhtenäkään päivänä aurinko). Ihan pian siirretään myös kelloja, ja sitten onkin pimeää töihin lähtiessä ja sieltä kotiin tullessa. Pelkkä ajatuskin vähän surettaa ja ahdistaa etukäteen.
Vuosia ravasin lääkärissä aina loppusyksystä. Menin kerta toisensa jälkeen valittamaan, että olen väsynyt, voimaton ja tekee vain mieli maata sohvalla ja syödä herkkuja. Minulta otettiin verikokeita, mutta kaikki oli aina ihan ok. Kunnes sitten eräs viisas lääkäri keksi joskus kysyä, toistuuko tämä olotila aina juurikin loppusyksystä tai talven aikana. Asiaa mietittyäni totesin, että kyllä vain. Kesäisin tällaista oloa ei ole koskaan ollut. Juttelimme lääkärin kanssa tovin aiheesta ja hän totesi, että hyvin todennäköisesti kyse on kaamosväsymyksestä. Kaamosväsymys on siis lievempää kuin kaamosmasennus, mutta myös sen aiheuttaa auringonvalon puute. Kaamosväsymyksen oireina ovat muun muassa väsymys, alakulo, aikaansaamattomuus ja herkkuhimo. Lääkäri antoi ”määräyksen” hankkia itselleni kirkasvalolampun ja muistaa harrastaa liikuntaa, vaikka mieli ei tekisikään.
Tänä vuonna olenkin yrittänytkin valmistautua syksyyn hyvissä ajoin. Aloin pari viikkoa sitten syömään päivittäin d-vitamiinia, ja aion syödä sitä nyt vähintäänkin koko talvikauden ajan. Osa ihmisistähän syö sitä ympäri vuoden, ja täällä Suomessa sekin on varmasti ihan fiksua. Lisäksi ostin myös vielä monivitamiinia, mutta sitä en ole kyllä muistanut syödä yhtä säännöllisesti kuin tuota d-vitamiinia. Täytyy vähän koittaa skarpata senkin kanssa!
Lisäksi kaivoin nyt viikonloppuna esiin kirkasvalolamppuni, ja tarkoituksenani on yrittää ehtiä käyttää sitä mahdollisimman usein. Kirkasvalolampun kanssa on se tylsä homma, että sitähän suositellaan käytettäväksi mieluiten aamuisin, mutta itse olen aina aamuisin niin kiireessä, että en kyllä ehdi ennen töihin lähtöä istumaan alas lampun eteen ottamaan valohoitoa. Siksi käytän itse lamppua vasta iltapäivisin töiden jälkeen, mutta sekin on ihan ok, kunhan lamppua ei käytä enää kello kuuden jälkeen illalla, ettei unirytmi mene sekaisin. Viikonloppuisin sitten käytän lamppua toki aamuisin ja aamupäivisin. Lampun käytössä tärkeää nimenomaan säännöllisyys, eli esimerkiksi yksi päivä viikossa tai kahdessa ei riitä yhtään mihinkään, eikä tuo haluttuja tuloksia. Täytyy nyt siis ihan todella kiinnittää huomiota siihen, että käytän lamppua päivittäin, koska se on kyllä itselläni aiempina vuosina valitettavasti vähän tupannut jäämään. Mietin myös, että voisin hankkia pienen kirkasvalolampun työpöydälleni, niin silloin tulisi käytettyä lamppua juuri siihen ”suositeltuun” aikaan.
Liikunta ei ole se ihan lempijuttuni, mutta olen nyt myös tarkoituksella pyrkinyt harrastamaan sitä säännöllisesti, koska on vaan fakta, että liikunta lisää jaksamista. Itse olen vähän laiska lähtemään liikkumaan spontaanisti, ja minulle toimiikin parhaiten se, että varaan itselleni esimerkiksi joogan jo viikkoa ennen, niin sitten tulee ainakin varmasti mentyä tunnille. Samoin merkitsen itselleni kalenteriin etukäteen esimerkiksi päivät, jolloin menen uimahalliin, jotta en sitten tule sopineeksi mitään muuta, vaan varmasti menen uimaan. Otan uimakamppeet mukaan töihin ja menen sitten heti töiden jälkeen, niin ei tule myöskään houkutusta jäädä kotisohvalle.
Ja sitten tosi tärkeää on muistaa tehdä kaikkea kivaa ja nähdä ystäviä! Rakkaista ihmisistä jos jostain saa iloa ja virtaa. Eli kannattaa ihan tarkoituksella suunnitella kaikkea kivaa menoa yhdessä ystävien kanssa, ja toki itsekseenkin. Toki, liika on liikaa, myös kivoissa asioissa. Eli toki hyvällä omallatunnolla saa myös välillä olla kotona viltin alla katsomassa leffaa. Olen myös itse sitä mieltä, että talviaikaan on ihan luonnollista käydä vähän hitaammalla kuin kesällä – niinhän myös luonto ympärillämme tekee. Eli hyväksyn myös sen, että kevät ja kesä ovat itselleni aktiivisempaa aikaa ja syksy ja talvi taas hieman hitaampaa. Jotenkin senkin asian itselleen myöntäminen ja hyväksyminen on armollista, ja poistaa turhia paineita olla yhtä tehokas kuin kesäaikaan.
Vaikka tuleva pimeä aika siis hieman jännittääkin, niin juuri nyt suhtaudun siihen toiveikkaasti. Olen nyt ainakin tänä vuonna aloittanut asiaan valmistautumisen hyvissä ajoin, ja oman kaamosväsymys-taipumuksen tiedostaminen on myös itselleni tärkeää. Eli se, että jos tunnen itseni väsyneeksi, tiedän mistä se johtuu ja mitä voin koittaa tehdä asialle. Olen jo nyt kyllä tuntenut hieman väsymystä, mutta yleensä itselläni se pahin iskee aina kellojen siirron jälkeen. Jännityksellä siis odotan, miten käy tänä vuonna. Toivotaan parasta.
Onko siellä muita, joihin pimeys vaikuttaa? Onko teillä muita vinkkejä oman jaksamisen lisäämiseen?
-Netta
Lue myös:
Kirkasvalolamppu oli fiksu ostos