Pitkä työmatka tekee onnettomaksi

Kirjoittelinkin tuossa aiemmin lyhyesti siitä, kuinka mulla on ollut nyt peräkkäin kaksi työpaikkaa, joihin mulla oli kumpaankin suhteellisen pitkä työmatka. Toiseen paikkaan meni julkisilla noin 50 minuuttia suuntaansa (se vielä menetteli) ja toiseen paikkaan puolestaan noin puolitoista tuntia suuntaansa (kolme tuntia päivässä bussissa istumista ei enää menetellyt). Nyt mulla on puolestaan todella lyhyt työmatka, pyöräillen alle 10 minuutissa töihin, ja osaan todellakin arvostaa sitä. Joka aamu, kun poljen töihin, hymyilen leveästi miettiessäni, miten onnekas olenkaan, kun olen vihdoinkin taas tässä tilanteessa.

Pitkä työmatka vaikutti itseeni monin tavoin. Aamuisin piti tietysti herätä aikaisemmin, jotta ehtii bussiin. Ja mä olen todella aamu-uninen, joten jokainen aamuisin nukuttu minuutti on mulle kultaakin kalliimpi. Iltaisin piti puolestaan mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta ehtisi nukkua tarpeeksi. Bussissa taas ei tullut todellakaan tehtyä mitään kovin järkevää, vaan pääsääntöisesti vain näpräsin puhelinta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pelkästään jo bussimatkat tekivät päivääni kolme tuntia istumista ja pelkkää puhelimella somettamista! Ihan aluksi mä kyllä kuuntelin bussissa äänikirjoja, mutta kuuntelin nopeasti kaikki sovelluksen mielenkiintoiset kirjat läpi, ja siitä syystä (ja myös rahan takia) lopetin sovelluksen käytön. Eli vain ja ainostaan näperöin kännykkääni tai tuijotin ikkunasta ulos tuntikaupalla päivässä.

Ylipäätään pitkät matka-ajat tuntuivat mielestäni stressaavilta ja myös "ajanhukalta", ja huomasinkin yhä useammin tuskailevani jo edellisenä iltana tai viikonloppuna sitä, että en jaksa raahautua aamulla kiireessä bussipysäkille ja matkata bussissa. Iltapäivisin mulla puolestaan jäi esimerkiksi joogatunnit kokonaan välistä, koska olin töiden jälkeen kotona vasta niin myöhään, etten ehtinyt tunneille. Huomasin myös jo työpäivän aikana keksiväni kaikkia epätoivoisia "juonia", miten pääsisin edes vähän kätevämmin kotiin - työkaverin kyydissä juna-asemalle, polkupyörä junaan ja osa matkasta sillä, mies vapaapäivänään mua hakemaan... Ei hyvä, vaan ainoastaan lisää stressiä. 

Koska mun fiilikset pitkää työmatkaa kohtaan olivat jotenkin niin vahvoja ja niin selkeän negatiivisia, rupesin miettimään, voiko kyse olla vain ja ainoastaan henkilökohtaisista fiiliksistä, vai löytyisikö aiheesta jotain tutkimustuloksia, joiden mukaan pitkä työmatka oikeasti vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen negatiivisella tavalla.

Ja niinpä vain löytyikin; tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan pitkää työmatkaa taittavat ihmiset ovat kaikin tavoin onnettomampia, kuin lähellä työpaikkaansa asuvat ihmiset. Tutkimuksessa todettiin, että yli tunnin työmatka rasittaa ihmistä niin paljon, että kompensaatioksi hän tarvitsisi 40 % palkankorotuksen, jotta matkan taittamisessa olisi "järkeä". Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että ihmiset arvioivat etukäteen työmatkojensa raskauden yleensä alakanttiin. Todellisuus siis yllättää rankkuudellaan. Jos työmatka pitenee paremman palkan vuoksi, on tavallista, että suurempaan rahamäärään totutaan, eikä se enää vuoden jälkeen lisää tyytyväisyyttä kuten ennen. Sen sijaan pitkiin työmatkoihin ei totu kukaan, sanoo tutkimus.

Myös Yle on kirjoittanut pitkien työmatkojen vaikutuksista. Artikkelin mukaan pitkään kestävällä työmatkalla on suora vaikutus kohonneeseen verenpaineeseen ja ylipainoon. Pendelöijillä, eli muualla kuin omalla asuinpaikkakunnallan työskentelevillä, matka käy myös useammin psyykkeen päälle (toim. huom: JEP!!). Ylen mukaan tiedetään, että selkäkipu, vatsavaivat ja päänsärky ovat hyvin tuttuja heille, jotka istuvat pitempiä matkoja. Pitkämatkalaiset myös syövät muita epäsäännöllisemmin. Pitkä työmatka onkin osa elämänhallinnan palapeliä, ja artikkelin mukaan monille se ei sovi. Huonoiten heille, joilla on ajanhallintaongelmia. Myöhästymisen pelko on valtava stressinaiheuttaja (toim huom: joka aamu!).

Uskon kuitenkin, että nämäkin asiat ovat paljon persoonasta kiinni. Minua pendelöinti stressasi ja ahdisti, eikä se sopinut minulle lainkaan, ainakaan tuon pidemmän matkan kanssa. Ahdisti ihan vain jo sekin, että työpäivän päätyttyä kesti vielä 1,5 tuntia, kunnes pääsi tekemään omia juttuja. Mutta en usko, että kaikki ihmiset ahdistuvat pitkästä työmatkasta. Esimerkiksi perheellisille työmatkat voivat olla sitä "omaa aikaa", jolloin ehtii ajatella rauhassa ja vaikkapa kuunnella musiikkia tai äänikirjaa. Osa ihmisistä pystyy ehkä nukkumaan bussissa tai junassa, tai tykkää vain katsella maisemia. Toisten on myös mahdollista käyttää matka-ajatkin työntekoon.

Minulle se ei ollut mahdollista, ja vaikka toisessa työssäni sainkin välillä tehdä etätöitä, en kuitenkaan niin usein, että se olisi lievittänyt stressiäni työmatkojen suhteen. Syksyllä mulla alkoivat myös rajut Ibs-vatsaoireet, jotka saattavat osittain johtua siitä, että käytin päivässäni sekä 3 tuntia bussissa istuen että 8 tuntia töissä näyttöpäätteen edessä istuen, ja lisäksi stressailin työmatkaa (ja muita asioita). No, nämä eivät varmasti ole yksiselittäisiä ja selkeitä asioita, mutta ainakin oireiden ja työn alkamisen ajankohdalla on yhteys.

Onko siellä muita, joille pendelöinti on tuttua? Olisi tosi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksianne asiasta, olivatpa ne sitten positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja. 

-Netta

Kuvat: Pexels.com

Kommentit

pieta
Ruista Ranteessa

Mulla kesti ennen työmatka 40min-1h15min suuntaansa riippuen ruuhkasta jne. Nyt kävelen töihin 10minuutissa. Kun miettii niin huolimatta joustavasta työajasta ja hyvistä etätyömahdollisuuksista, tuo pitkä työmatka vaikutti elämään paljon. Jos päivässä menee noin 2h pelkkiin matkoihin se on pois harrastuksista, ja mikä ehkä pahinta, liikunnasta. Paljon stressiä tuli myös matkan vaihtelevasta pituudesta, joka teki suunnittelun välillä haastavaksi. Mä kuuntelin paljon äänikirjoja ja musiikkia matkalla, mutta kyllä se matka silti ärsytti ja stressasi. Päivässä on niin paljon enemmän aikaa ja joustoa ja vähemmän stressiä lyhyellä työmatkalla.

Nettanen

Mulla oli myös joustava työaika, mutta silti ehtiäkseen töihin edes yhdeksäksi pitä lähteä aika aikaisin, ja sit toisaalta joutui olla töissä pidempään, ja pitkän työmatkan kera se tarkoitti sitä, että oli kahta myöhempään kotona. Ja mulla on kyllä toi tismalleen sama, että se oli ehdottomasti pois kaikesta liikunnasta, ja se korvautui vain ja ainoastaan istumisella :( 

Aivan ihanaa, että säkin oot päässyt eroon pitkästä työmatkasta ja sen tilalle noin lyhyen matkan! <3 Kyllä se ihan ehdottomasti parantaa elämänlaatua. Ehkäpä se on niinkin, että kun on kokenut ton pitkän työmatkan ja sen aiheuttaman stressin, niin osaa ainakin todellakin arvostaa nyt sitä lyhempää matkaa. :)

MarikaJohannaP
Hey girl

Mulla työmatka kestää bussilla n. 40 minuuttia suuntaansa. Joskus matka menee nopeasti kun kirjoittaa, somettaa ja kuuntelee musiikkia, mutta kyllä sitä välillä meinaa tuohonkin aikaan tuskastua, ja miettii mitä kaikkea muuta voisi tehdä. Nyt onneksi pääsee kulkemaan pyörällä niin saa vähän hyötyliikuntaa samalla :).

Nettanen

Ihanaa kun kommentoit <3 Ja kiva kun jaoit sun oman kokemuksen! Kyllä tuo 40 minuuttia suuntaansakin on jo pitkä aika, ja varmasti varsinkin kun alkaa käymään mielessään, mihin kaikkeen sen ajan voisi käyttää päivä-, viikko- tai kuukausitasolla. Ehkä parempi, kun ei ees liikaa ajattele :D 

Mut pyöräily kuulostaa jo ihan tosi paljon paremmalta, koska siinä saa sit tosiaan päivän liikunta- ja ulkoiluannoksen samalla ja kuntokin kasvaa kuin huomaamatta. Sääli vain, että jos ei tykkää talvipyöräilystä kuten minä, niin Suomessa pyöräilykausikin on toki vaan puolet vuodesta tms.

Väsynyt (Ei varmistettu)

Olen tehnyt nyt 5 vuotta pitkää työmatkaa 3,5-4 tuntia päivä olen aivan turta sosiaalinen elämä on pois masentuneisuus ja elämän halu välillä tipo tiessään

Nettanen

Voi että, uskon! En voi edes kuvitella, miten rankkaa se varmasti on. :/

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä pendelöijä, joka ainakin vielä on ihan tyytyväinen tähän 1h 15min työmatkaan. Mutta mulla onkin mahdollisuus tarvittaessa yöpyä työpaikkakunnalla (helpottaa poikkeuksellisen myöhiä iltoja/aikaisia aamuja, jos on duunissa esim joku iltatapahtuma) ja ennen kaikkea sekä säännölliset etäpäivät että mahdollisuus päivittäin käyttää juna-aikaa työajaksi. Eikä toisaalta oo lapsia tai lemmikkejä, joiden takia pitäisi olla supertarkasti kotona tiettyyn aikaan - voin tehdä liukumien puitteissa välillä pidempiä päiviä ja vastaavasti lyhentää toisia päiviä niin, että osana päivistä ehtii oikein hyvin tarvittaessa aikaisimkin kotiin/harrastuksiin.

Nettanen

Hei onpas kiva lukea myös tämän kaltaisista kokemuksista - kaikki eivät välttämättä koekaan pendelöintiä niin kamalana. :) Tosin kuulostavatkin ihanan joustavilta nuo sun järjestelyt, ja varmaan ovatkin iso syy siihen, että pendelöinti ei tunnu niin ikävältä. Ihanaa kun jaoit kokemuksesi, kiitos <3

Ei sovi minullekaan! (Ei varmistettu)

Itse juuri lopetin työt jossa matka suuntaansa oli 1.15h -1.30h. Huomasin että otin matkan todella raskaasti, ja se vaikutti omaan jaksamiseen todella paljon. Varsinkin kun suurin osa tuli taitettua metrossa! Enään en suostu menemään töihin noin kauas kotoa, se ei todellakaan ole sen stressin ja surkeuden arvoista.

Nettanen

Kuulostat aivan täysin mun kohtalontoverilta! Samaistun niin paljon tuohon, että työmatka vaikutti omaan jaksamiseen ja henkiseen olotilaan todella paljon. Enkä itsekään kyllä enää halua työtä, johon joutuu matkustamaan noin kauan. Tosin, eihän sitä elämässä koskaan tiedä, jos on PAKKO, mutta yritän ainakin kaikin keinoin välttää asiaa. Toivottavasti sullakin on nyt paljon lyhyempi työmatka, sitä osaa kyllä todellakin arvostaa <3

Lilies
Lilies & Life

Onpa kiva, että sulla on niin lyhyt matka töihin. Sitä todellakin osaa arvostaa, kun on kokemuksia pitkästä työmatkasta! :D

Mä muutin kesken lukion toiselle paikkakunnalle ja matka kouluun kesti yli tunnin yhteen suuntaan. Se oli rankkaa, mutta toisaalta hyvää aikaa kerrata/tehdä koulutehtäviä bussissa/junassa :D Muutama vuosi sitten olin R-kioskilla sijaisena ja ajelin ympäri Satakuntaa pienelläkin varoitusajalla sen mukaan missä oli töitä. Jaksoin 8 kk, mutten enää suostuisi koskaan samaan...

Nykyiseen työpaikkaan pääsee autolla 10 minuutissa, pyöräillen varmaankin 20-30 min, ei paha :)

Nettanen

Joo, tämä nykyinen työmatka on kyllä todellista arjen luksusta! <3 Vaikka ei tuo sunkaan työmatka kyllä paha ole! :)

Musta tuntuu, että jaksoin itse myös reissaamista nuorempana vähän  paremmin - onkohan tämäkin näitä "vanhuus ei tule yksin" -juttuja sitten :D Kuulostaa kyllä rankalta toi sun R-kioskityö, jos siihen on kuulunut pitkät työmatkat ja muutenkin se, että on jatkuvasti eri pisteessä töissä.

JollyHolly

Pyörällä työmatka kestää n. 15 minuuttia. Tosin talvella ei ollut autoa käytössä ..joten pyöräilin töihin lumisateessa auraamattomia teitä pitkin.. sitten se työmatka pikkasen venähti :D pyöräilijän painajainen lumi-inferno..hyyi. Oon asunut myös Helsingissä. Jouduin käyttämään junaa kulkuvälineenä..(VR = venaile rauhassa) ...no nehän olikin aika useesti myöhässä..varsinkin talvella..niin joutui tosiaan venailee rauhassa ...Silloin työmatka kestikin 40min..tai enemmmän :P 

Nettanen

Pyörällä 15 minuuttia on kesäaikana tosi kiva, mutta ei varmasti talvella lumi-infernon aikaan! Mulla on siitä hyvä tilanne, että julkisia kulkee myös tosi näppärästi, niin huonolla kelillä voin mennä niillä.  Mutta olen kyllä myös iloinen, että en joudu käyttämään VR:ää, koska luotto siihen on mennyt :(

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.