Täällä mä oon

Olin viime viikolla hautajaisissa, ja sitä ennen ja sen jälkeen en ole saanut puserrettua itsestäni tänne mitään. Jotkut asiat elämässä laittavat ajattelemaan. Mykistävät. Joidenkin asioiden jälkeen tuntuu, että kaikki mehut on puristettu pois, eikä ole sanoja. On vain tyhjyys.

Halusin kuitenkin vain kirjoittaa, että täällä olen. Blogi on kyllä ollut mielessäni, ja en muista milloin viimeksi olisin pitänyt näinkin pitkän postaustauon tai muutenkin kirjoitellut yhtä harvakseltaan kuin tänä syksynä. Blogista on muotoutunut vuosien mittaan tärkeä osa omaa elämääni ja tavallaan sitä haluaa kirjoittaa säännöllisesti, tavallaan toki myös jollain tasolla että niin ”pitää” tehdä. Mutta joskus vain tulee näitä hetkiä elämässä, kun tuntuu niin kovin vaikealta kirjoittaa iloisista asioista, ja joskus kepeät ja ”pinnalliset” aiheet tuntuvat turhanpäiväisiltä verrattuna elämän suuriin käänteisiin. Ja kun ei haluaisi, että joka ikinen postaus  täällä blogissa on surumielinen, voi tuntua helpommalta vain pysyä hiljaa, mikäli se on se oma olotila.

Jotenkin odotin, että viime viikonlopun jälkeen oma oloni olisi jotenkin ”parempi” ja suru ottaisi uuden, kevyemmän muodon. Koska niinhän sitä usein sanotaan, että hautajaisten jälkeen tapahtuu. Mutta oikeastaan hautajaiset vain konkretisoivat itselleni tuon asian, jota en ollut jollain tasolla voinut ja halunnut uskoa. En ollut vielä sisäistänyt sitä, että ihminen elämästäni oli nyt poissa. Nyt sain kuitenkin nähdä omin silmin, että tuo tapahtunut on totta. Olotilani muuttuikin hautajaisten jälkeen oikeastaan vain apeammaksi. Suru ei hävinnytkään minnekään. Suru asuu yhä sydämessäni. Se tekee sinne pesää ja tuntuu raskaalta, painavalta. Tapahtuneet asiat tuntuvat niin kovin vääriltä ja epäreiluilta. Toki, toisaalta näen myös asian monet puolet. Samalla on myös huoli läheisistä, joita asia koskettaa.

Odotan jo kovasti joululomaa. Odotan, että arjen oravanpyörän rattaat pysähtyvät ja saan hetkeksi kääntyä sisäänpäin. Hidastaa ja sulatella rauhassa tätä kulunutta, erikoista syksyä. Levätä. Olemme hieman leikitelleet asialla, josko viettäisimme joulua mökillä. Tavallaan se tuntuu höpsöltä idealta, tavallaan ihanalta ajatukselta. Mökillä asuu rauha ja hiljaisuus. Olisi aika ihanaa vetäytyä sinne omiin oloihin , ihailla takkatulta, saunoa ja lukea kirjoja. Katsotaan, toteutuuko tämä idea.

Ihania marraskuun viimeisiä päiviä teille kaikille <3 Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3

-Netta

Ps. Heti tämän postauksen kirjoitettuani tuntuu, että pääsin vähän writers blockista ja teksti soljuu taas ainakin jotenkin. Joskus täytyy vain aloittaa, niin sitten homma taas luistaa.

Kommentit (10)
  1. vilhelmiina hellstén
    23.11.2020, 21:02

    Ihana Netta <3 En koskaan lopeta sinun blogin lukemista, en vaikka pitäisit vuoden tauon! Ihania ja iloisia päiviä tulevaan joulukuuhun <333

    1. Voi miten ihanasti sanottu, kiitos <3 Ja niin ihanaa kuulla sinusta. Toivottavasti sulla on kaikki hyvin <3 Kiitos niin paljon ja samoin sinne 🙂

  2. Kiitos että olet, voimia sinulle 💓

    1. Voi kiitos paljon! 🙂 Mukavaa kun kuljet matkassa mukana.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *