Viime kesän mökkiremppa – terassi

Minulla on ollut tapana kirjoitella kaikista mökkiremonteistamme täällä blogin puolella. Ne ovat aihe, joka tuntuu kiinnostavan ihmisiä, ja moni löytääkin niiden pariin Google-haun kautta. Tykkään kirjoittaa niistä myös ikään kuin itseäni varten – postausten pariin kun on mukavaa palata pitkänkin ajan päästä ja muistella, mitä kaikkea olemmekaan saaneet mökillä aikaan.

Niinpä päätin palata viimekesäisen mökkirempan, eli terassin rakentamisen pariin vielä näin blogipostauksen muodossa. Tuolloin kyseisestä rempasta ei nimittäin tullut kirjoiteltua, mutta tallennetaan nyt viimein tämäkin remppa muistiin. Tämähän oli puolisoni mukaan saunan rakentamisen ja muiden isompien projektien jälkeen ”ihan helppo ja pieni homma”, vaikka kyllähän tässäkin todellisuudessa tekemistä riitti. Mutta lopputulokseen olemme olleet valtavan tyytyväisiä ja terassista on ollut meille iloa joka ikinen päivä, kun olemme mökillä olleet.

Tilanne ennen remonttia:

Kun ostimnme kesämökkimme lähes seitsemän vuotta sitten, oli se huonossa kunnossa, samoin kuin myös mökin piha, joka oli päässyt paikoin rehevöitymään. Mökin edustalla, nykyisen terassin paikalla, oli ikivanha ja huonokuntoinen pihakeinu ja sen takana pyykkinaru. Maasto oli pitkälti kalliota, mutta kallion päälle oli kasvanut paljon sammalta ja ruohoa, joten se oli paljolti peittynyt. Pari vuotta annoimme tuon keinun olla paikoillaan, sillä olimme niin kiireisiä kaikkien mökin sisätilöjen remonttien kanssa.

Kun aikaa jäi isompien remonttien jälkeen pikkuisen enemmän keskittyä myös pihajuttuihin ja toisinaan ihan vain ulkona istuskeluunkin, kannoimme pihakeinun pihan perälle odottamaan aikaa, jolloin ehtisimme kunnostaa sen. Edellisellä omistajalla oli ollut grillipaikka kauempana pihan perällä, ja siellä mekin olimme grillailleet.

Päätimme hankkia ulko-oven eteen pienen aamiaispöydän, jonka ääressä olisi mukavaa juoda aamukahvit tai vaikkapa illalla lasi viiniä. Huomasimme aika pian, että tuossa suoraan oven edessä oli paljon kätevämpää myös ruokailla, versus siellä kauempana pihalla, jonne oli aina hirveä homma raahata kaikki ruokatavarat ja astiat, ja sitten raahata ne jälleen takaisin. Niinpä ollessamme kahdestaan mökillä, aloimme myös grillata ja ruokailla tuon pienen aamiaspöydän äärellä. Viimeistään siinä kohtaa aloin myös itse haaveilla terassista, sillä olisihan se niin kätevää, kun mökin välittömässä läheisyydessä olisi iso ruokapöytä ja grilli, ja ovesta pääsisi vaikka avojaloin siirtymään kattamaan pöytää. Mies ei tässä kohtaa vielä oikein innostunut ajatuksesta, sillä hän on perinnerakentamisen ja vanhojen talojen ystävä, ja hänen mielestään lähes satavuotiaaseen taloon ei oikein istuisi terassi.

Pian huomasimme, että kaikki ruokailu ja grillailu siirtyi talon eteen, eli entiseen grillipaikkaan emme enää jaksaneet lähteä tavaroita kantamaan. Kun tuli vieraita, roudattiin talon eteen pihan perältä vielä toinen pöytä ja lisää tuoleja, ja löysipä pöydän ääreen tiensä jo aurinkovarjokin. Koska maa oli kallioinen ja siinä oli epätasaisuuksia, oli tuolien kanssa välillä aika kiikkerää ja taisipa joku vieraista meinata joskus kaatuakin.

Haaveeni terassista kasvoi kasvamistaan ja jatkoin asian lobbaamista miehelleni, joka edelleen pohti terassin sopivuutta vanhaan taloon. Hän ehdotti muun muassa patiota, joka ei olisi talossa kiinni. Itselleni tärkeää oli kuitenkin nimenomaan se, että mökin sisältä pääsisi helposti kävelemään suoraan terassille kattamaan pöytää, ilman kenkien laittoa ja pois ottamista kesken kaiken. Lopulta sain kuin sainkin mieheni suostuteltua terassin rakentamiseen. Yksi merkittävä syy oli ainakin se, että päädyimme valitsemaan materiaaliksi Suomessa kasvatetun siperianlehtikuusen, joka ajan mittaan tummuu harmaaksi ja ”vanhan” näköiseksi. Terassista ei siis tulisi modernin näköinen eikä siihen tulisi huomiota herättäviä kaiteita, vaan siitä tulisi harmaan sävyinen, eleetön ja maisemaan uppoava.

Työvaihe:

Terassin paikka kallion päällä aiheutti omat haasteensa ja reunaehtonsa. Terassia ei voisi maaston korkeuserojen takia rakentaa yhteen tasoon, vaan tasoja tulisi useita. Koko homma lähtikin käyntiin tarkalla mittaamisella ja suunnittelulla. Tarkoituksena oli, että tasoja olisi maksimissaan kolme – alin taso eli niin sanottu kävelysilta, josta nousisi raput itse terassitasolle ja viimeisimpänä pieni taso grillille. Mittaaminen oli tässä kohtaa tärkeää myös siksi, että tietäisimme paljonko puutavaraa terassia varten tulisi tilata.

Rakennusvaihe aloitettiin sisäänkäynniltä, johon rakennettiin painekyllästetystä puusta alimman tason runko. Jotta terassista saatiin tukeva, suora ja tasainen eikä puutavara ei ime maasta kosteutta itseensä, rakennettiin terassi kivien/laattojen päälle.

Seuraavaksi siirryttiin isomman terassitason kimppuun. Jotta terassista saataisiin tasainen ja suora, jouduttiin tekemään jonkin verran maanmuokkausta, sillä maasto oli niin epätasainen. Kaivoimme maata pois terassirungon toisesta päädystä, sillä korkeuserot olivat isoja. Pyrimme saamaan pohjan mahdollisimman tasaiseksi ja korkeuserot mahdollisimman pieniksi ennen rungon asentamista.

Ensimmäisenä rakennettiin perustukset ja runko. Korkeuserojen takia oikeata etureunaa piti korottaa laattojen avulla, jotta terassista saatiin tasainen.

Seuraavaksi runkoon kiinnitettiin tukipuut eli koolaukset. Tukipuiden taipumisen estämiseksi niiden alle laitettiin paikoitellen isoja kiviä, jotta terassi olisi kestävä ja jämäkkä. Sopivien kivien etsiminen tontilta ja niiden asetteleminen juuri sopivaan paikkaan tukipuiden alle oli välillä aikamoista tetristä, mutta saimme kuin saimmekin hyvän määrän kiviä juuri oikeille paikoille.

Sitten oli aika rakentaa pienet rappuset, jotka yhdistävät kaksi terassin eri tasoa toisiinsa.

Kun runko oli valmis ja tukeva, oli aika asentaa siperianlehtikuusiset terassilaudat kauttaaltaan koko terassille. Tämä oli aikaavievä urakka, sillä siperianlehtikuusi on kova materiaali, jolle pitää ensin porata niinsanottu apureikä ja vasta sen jälkeen itse ruuvi.

Terassin laudoitus muotoilee oikeassa yläkulmassa ison kiven muotoa, minkä toteutus vaati tarkkuutta ja vei aikaa – mutta lopputulos miellyttää silmää.

Koska olimme tilanneet puutavaraa runsaasti, jäi sitä myös hieman yli. Mies päätti rakentaa samaisesta siperianlehtikuusesta meille myös terassille pöydän. Terassin kanssa samaa sävyä oleva pöytä uppoaisi myös kivasti maisemaan ja terassiin, ja lisäksi pöydästä saisi juuri optimaalisen kokoisen terassiin nähden.

Pöydästä tuli tosi kiva ja juuri sopivan kokoinen. Ensi alkuun pöytä sai kaverikseen meillä oli olemassa olleita eriparituoleja, sillä seuraavaksi alkoikoin armoton googlailu ja Pinteristin selailu, kun pohdimme millaiset tuolit terassille haluaisimme ja missä sellaisia myytäisiin.

Lopputulos:

Lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin! Terassi on sopivan kokoinen ja siihen mahtuu hyvin iso ruokapöytä. Alusta on nyt tasainen eikä kiikkerä toisin kuin aiemmin, eikä kenenkään tarvitse enää pelätä kaatumista. Koko mökin edusta siisteyi täysin (vertaa postauksen ensimmäisiin kuviin) ja terassi on kesäaikaan kuin yksi huone lisää.

Kun terassi oli valmis, lisättiin sen ympärille maahan vielä soraa – sekä estettiisistä syistä että myös pihan mutaisuutta vähentämään.

Tuolit tilasimme Veken kalusteelta ja olen niihin erittäin tyytyväinen. Tuoleissa on myös kunnon selkänoja, minkä ansiosta niissä on mukavaa istua. Se on tärkeää, sillä esimerkiksi juhannuksena ja muutenkin vieraiden kyläillessä saatetaan terassilla istua useita tunteja putkeen.

Aluksi suunnitelmana oli, että terassissa voisi olla kolmekin tasoa – eli vielä yksi pieni taso grillille. Mutta ainakin tässä kohtaa päätimme jättää tuon kolmannen tason tekemättä, ja pallogrillemme majailee terassin ulkopuolella. Se on toiminut tähän mennessä hyvin, ja tulevaisuus sitten näyttää, innostummeko vielä joskus laajentamaan terassia niin, että saisimme grillinkin terassin päälle – ja mahtuisihan siihen viereen sitten jotain pientä kesäkeittiötä. Toisaalta terassi voisi siinä tapauksessa näyttää hieman massiiviselta mökkiimme ja maisemaan nähden.

Terassi on ihana myös pimenevinä iltoinan tunnelmavaloissaan. Se onkin tällä hetkellä ehdottomasti oma lempipaikkamme mökillämme!

Nyt vuosi terassin rakentamisen jälkeen olemme hankkineet myös aurinkovarjon, koska terassille paistaa aurinko ihan koko päivän ja välillä paiste on aikamoisen lämmin. Lisäksi lehtikuusi on vuodessa alkanut jo hyvin harmaantua, ja terassi pöytineen onkin tällä hetkellä jo hyvin eri värinen kuin näiden kuvien ottamisen aikaan. Laitankin jossain vaiheessa tulemaan postausta myös siitä,miltä terassi näyttää juuri nyt.

Mitä tykkäätte meidän terassista – toimiiko? 🙂

-Netta