Meillä on ollut keittoviikko. Kanssa-asukki on kipeänä ja itsekin olen kaivannut vähän kevyempää apetta, joten puolivahingossa koko viikko on syöty erilaisia keittoja. Kaikki alkoi thai-kanakeitosta, eilen oli vuorossa bataattikeitto (mahdollisesti lempiruokani!). Tänään päätin koettaa onneani vuosien tauon jälkeen tomaattikeiton kanssa. 

Tarkoituksena oli seurata tätä reseptiä, mutta kauppaan mennessä hoksattiin, ettei meillä ole mukana aineslistaa koska resepti on tallennettuna tietokoneen kirjanmerkkeihin ja tietokone on kotona. Vaikka eletään teknologian ja kaiken maailman älylaitteiden kulta-aikaa, ei onnistuttu etsimään ohjetta puhelimillamme koska tietenkään ei yhtään muistettu mistä blogista ohje oli löytynyt. Kuvitelkaa, tällaista voi sattua vielä vuonna 2015! Tosin vain jos kyseessä on kaksi meidänkaltaista tampioperunaa. Heiteltiin koriin munkilla kaikenlaista, ja yllättävän hyvin onnistuttiin ostamaan kaikki tarvittava. Keittoon olisi voinut käyttää vuohenjuustoa, mutta sen sijaan sotkin mukaan jääkaapin perällä pyörineen fetanjämän. Kolmen yrtin ruokakerma sopi myös soppaan oikein mainiosti.

Vaikka ensin koitinkin olla lähtemättä mukaan Mutti-hypeen, olen joutunut nöyrtymään ja myöntämään, että on olemassa tomaattimurskaa ja tomaattimurskaa. Jo Mutti-purkkia avatessa ilmoille lehahtaa uskomaton tomaatin tuoksu, joka yksin riittäisi saamaan puolelleen kenet tahansa Mutti-epäilijän. Ja se maku! Voi veljet.

”Vettä+epämääräisiä möykkyjä” -tyyppiset keitot eivät koskaan ole olleet minun suosikkilistalla, mutta sosekeitoista tykkään. Niin tästäkin. Olin aika suurpiirteinen määrien kanssa, ja uskoisin keittämäni kattilallisen riittävän keskisuuren perheen ruokkimiseen. Itseni ja kanssa-asukin onneksi keitosta tuli hyvää, joten sitä syökin ihan mielellään pari seuraavaa päivää (tai viikkoa tai kuukautta).

// Soup up!