tapoja, joista olen luopunut voidakseni paremmin
Hyvinvoinnista puhuttaessa korostetaan usein uusien, parempien rutiinin ujuttamista arkeen: meal preppausta, salitreeniä, lenkkeilyä tai vaikkapa herätystä klo 5 aamun hiljaisten tuntien pyhittämiseksi itselle. Yritän useamman kerran vuodessa aloittaa kaikkia noita edellä mainittuja ja monta muuta hyvää tapaa, mutta yrityskertojen määrä kertonee samalla onnistumisasteesta.
Siinä missä uusien rutiinien juurruttaminen tuntuu hankalalta, olen tehnyt arkeeni hyvinvointia edistäviä muutoksia kuluneen vuoden aikana ihan vaivihkaa luopumalla joistain vanhoista tavoista:
Torkuttaminen
Katsottuani tarpeeksi monta ”herää viideltä ja olet kaikin puolin parempi ihminen” -videota päätin itsekin yrittää herätä edes hieman aiemmin. Viideltä herääminen ei olisi kohdallani realistista, mutta asetin herätyskellon pirisemään kuudelta. Kello soi ja minä torkutin. Torkutin ja torkutin, aamu toisensa jälkeen, viisi minuuttia kerrallaan. Toive aikaansaavista aamuista kääntyi itseään vastaan ja lopputulos päälaelleen. Lopulta lakkasin luottamasta itsekuriini ja jätin luurin suosiolla makkarin ulkopuolelle, jotta joutuisin nousemaan sängystä herätyksen sammuttaakseni – aivan kuten kaikissa niissä katsomissani videoissa suositeltiin, mutten alkuun suostunut uskomaan. Yhtenäkään aamuna en ole palannut sänkyyn sen jälkeen, kun olen raahautunut keittiöön asti sammuttamaan siellä ulvovaa herätystä!
Puhelin sängyn vieressä (tai sängyssä…)
Olen ASMR-videoiden suurkuluttaja ja useamman vuoden ajan nukahdin lähes joka ilta napit korvissa ja puhelin vierelläni. Torkuttamisesta luopuminen vaati puhelimen parkkeeraamista makuuhuoneen ulkopuolelle, ja samalla päätin siirtää kuiskailuvideoiden parissa rauhoittumisen sängystä nukkumaanmenoa edeltävään hetkeen sohvalla. Jännitin vähän, saisinkokaan enää unta ilman kuiskailuja korvissani, mutta yllättäen nukahtaminen sujuukin nopeammin hiljaisuudessa (päässä surraavista ajatuksista huolimatta) kuin rauhoittavia taustaääniä kuunnellen. Ennen kaikkea olen nukkunut koko yön suorastaan hämmentävän hyvin! Luuri naaman vieressä nukkuminen ei kai ole koskaan ollut kovin suositeltavaa, mutta yllätyin, miten suoraan puhelimen siirtäminen kauemmas vaikutti unen laatuun.
Jokailtaiset sarjamaratonit
Kotona minun ja miehen yhteistä tekemistä on katsoa sarjoja, ja useamman jakson maratonit ovat olleet enemmänkin sääntö kuin poikkeus arki-iltaisin. Yhteiset hetket sarjojen parissa ovatkin olleet sellaista laatuaikaa, josta en ole halunnut luopua. Lisäksi opiskeluhommien ja gradun kirjoittamisen painaessa päälle sarjat olivat sopivaa ei minkään tekemistä, kun mikä tahansa muu olisi tuntunut liian aktiiviselta koulutehtävien välttelyltä. Gradun valmistumisen jälkeen päätin kuitenkin panostaa lukemiseen ja kirjoittamiseen (siitä kirjoittelin täällä!), ja niihin nipistin aikaa sarjamaratoneista. Meillä katsotaan edelleen sarjoja melkeinpä joka ilta, mutta useimmiten yksi jakso riittää. Vapaa-aika on monipuolistunut, eikä parisuhdeaika ole mitenkään vähentynyt tai ainakaan huonontunut!
Työpaikan lounasravintolan tarjonta
Toimistomme alakerrassa on perinteinen lounasravintola, jonka ruokalistaan kuuluu päivittäin useampi kotiruokahenkinen vaihtoehto ja runsas salaattipöytä. Henkilökunta-alen kanssa buffetin hinta on varsin kohtuullinen, joten etenkin eväättöminä päivinä rafla houkutteli enemmän kuin lähimpään kauppaan kirmaaminen. En kuitenkaan ole koskaan osannut valita buffetista sivistyneesti yhtä ruokalajia, joten lounaallakin lappasin lautaselleni ihan vähän vain kaikkea. Lopputulemana kierin vatsa edellä takaisin töihin ja kirosin, etten onnistunut taaskaan pysymään kohtuudessa. Viime kuukausina olen linjannut itselleni, että työlounaan vaihtoehdot ovat kotoa tuodut eväät tai lähimarketin salaattibuffet – ei alakerran ravintola. Päätös on säästänyt rahaa, kaloreita ja ähkymorkkista!
Facebook ja turhanpäiväinen Instan selaaminen
Somesiivouksesta kirjoittelinkin jo aiemmin – klik klik!
