On päiviä, kun mikään ei hymyilytä. On myös päiviä, kun kaikki on ihanaa eikä maailmassa vaikuta olevan murheita laisinkaan. Suurin osa päivistä on kuitenkin sellaisia, että tuntemukset jakautuvat 50/50 tai tasaantuvat muutoin määrittelemättömäksi skaalaksi, jossa positiviset ja negatiiviiviset mielen pilkahdukset vuorottelevat kuluvien tuntien mittaan.

Olen löytänyt itseni useasti miettimästä, olenko tällä hetkellä onnellinen. Kysymys nousee useimmiten esiin yön unettomina tunteina tai päivinä, kun tunnen oloni epävarmaksi, surulliseksi tai muutoin tyytymättömäksi. Negatiivinen tunne on yleensä mielen viesti, jolla se yrittää kertoa jonkin asian kaipaavan muutosta. Liian usein huomaan vain pallottelevani erilaisia vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi, tekemättä silti varsinaisesti yhtään mitään konkreettista. Löydän liian paljon ”ihan ok” vaihtoehtoja sille, mihin suuntaan voisin viedä elämääni, jotta epäonnelliset hetket olisivat minimissään. Sitten lamaannun ideoiden runsauden edessä, enkä lopulta saa mistään ajautksesta otetta. 

Mutta tarvitseeko epäonnellisuutta saada kokonaan pois? Mielestäni ei, sillä huonoa tarvitaan, jotta voi olla hyvääkin. Niin monien biisienkin sanoituksissa kerrotaan, kuinka pimeän yön jälkeen tulee aina valoisa päivä. Mielestäni tämä vertaus sopii hienosti niin fiiliksiin kuin elämään ylipäätään. Ei ole väliä, ovatko ne onnelliset hetket suuria vai pieniä – kunhan niitä on olemassa.  Kuitenkin, jos epäonnellisuutta alkaa olemaan suhteessa onnellisuuteen paljon paljon enemmän, olisi kierteelle hyvä keksiä pelastusrengas. Keino, millä pahimmasta fiiliksestä pääsee yli ja alkaa näkemään sen toisenkin puolen.

Elämä on täynnä pieniä onnen rippeitä, jos ne vaan haluaa nähdä. Aina ja kaikille se ei ole mahdollista, mutta jos yrittää tarpeeksi pitkään tarttua tilanteiden kauneuteen, saa niistä varmasti jossain vaiheessa kiinni. Olen yrittänyt vielä omaa asennettani siihen suuntaan, että asioita joita voi sanoa tekevän minut onnelliseksi, ei ole vain merkkipaaluissa. Esimerkiksi lomamatka, uusi harrastus, palkankorotus tai synttärijuhlat ovat varmasti monien mielikuvissa niitä elämän hyviä hetkiä, mutta kuka jaksaa elää vain niitä varten? Harjoittelen jatkuvasti menemään jokaisena päivänä kohti sen päivän onniasioita. Välillä niitä on vähemmän, välillä enemmän, mutta niitä on – jokapäiväisessä arjessakin yllättävän monta:

1. Aamukahvi

Sen lämpö tuntuu säteilevän joka soluun ja herättelee kroppaa. Omat uniset ajatukset, lämmin kahvikuppi kämmenien välissä ja katse ulos ikkunasta – tämä on niitä päivän parhaita hetkiä. Pää on vielä tyhjä ja maailma auki, koskaan ei voi tietää mitä aamukahvin jälkeen tulee tapahtumaan.

2. Lämmin suihku

Jos asuisin saunallisessa asunnossa, olisin taivaassa. Toistaiseksi olen kuitenkin ilman, joten lämmin suihku toimii korvaajana. Herkästi palelevana ihmisenä en voi kuvailla tarpeeksi sitä hekumallista tunnetta, kun lämmön saa kääntää täysille ja antaa tulikuuman veden valua niskaa pitkin.

3. Auringonnousu

Se on aina yhtä lumoava. Reagoin todella vahvasti auringon valoon ja heti aamuulla pilkottava valoilmiö luo taianomaisen fiiliksen. Mieli kirkastuu, maailma saa värit ja tuntuu kun sumuverho olisi otettu taas hetkeksi silmien edestä pois.

4. Ihmisen saaminen nauramaan

Kun puolivahingossa letkautat suustasi jotain, mikä saa toisen purskahtamaan nauruun. On aivan mahtava fiilis levittää positiivista mieltä ympärilleen, mutta kaiken huipentuma on, jos joku nauraa ansiostasi.

5. Kävely

Pidän jostain syystä suunnattomasti kävelystä. Taitan mielelläni kaikki alle kolmen kilometrin matkat jalan, sillä silloin saan ajatusteni kanssa paremmin aikaa. Kävellessä on helpompi seurata maisemaa ja nähdä yksityiskohtia, jotka muutoin saattaisivat jäädä näkemättä.

6. Musiikki

Ei ole fiilistä, mihin musiikki ei toimisi. Oli sitten tarkoituksena saada energiaa, keskittyä, tulla paremmalle mielelle tai itkeä – aina löytyy biisi, joka passaa tilannetta.

7. Puhtaat lakanat

Niiden tuoksu, puhtauden tuntu ja tietty rapina – onko mitään parempaa? Kun illalla painaa päänsä puhtaalle tyynylle ja kääriytyy puhtaaseen peittoon, voi sanoa saavuttavansa jonkinlaisen euforisen tilan.

8. Keskustelun flow

Tiedätte sen tunteen. Vietätte ystävänne kanssa iltaa, juttelette niitä näitä ja sitten vain huomaatte, kuinka aiheet vaihtuvat sulavasti toisiin, mutta juttu ei vain lopu. Niinä hetkinä sitä tuntee niin puhdasta yhteenkuuluvuuden tunnetta toisen kanssa, ettei ihmekään, että sellainen ihminen on juuri omaksi ystäväkseen tullutkin.

9. Tuntemattoman hymy

Aina yhtä hämmentävää, miten harvoin sitä tulee katsottua tuntematonta silmiin ja hymyiltyä. Ja sitten kun joutuu itse huomaamattaan tällaiseen tilanteeseen, on aivan hämillään. Kaiken sekalaisen ajatusryöpyn jälkeen tulee ajatus, kuinka hienoa on miten jotkut vielä katsovat kadulla ympärilleen ja uskaltavat hymyillä tuntemattomille.

10. Sana kiitos

Olen huomannut, kuinka ne ikävemmätkin asiat ovat kääntyneet mielessäni ihan ok:ksi, kun tilanteeseen on lisätty vilpitön sana – kiitos. Kyseessä on voinut olla ylityötunteja vaativa työpyyntö, toive käydä kaupassa silloin kun ei ehtisi tai muutoin asia, jonka täyttämiseksi on joutunut järjestelemään menojansa uusiksi. Kiitos – se kertoo, ettei tarkoituksena ole ollut tehdä pahaa.

Listauksen jälkeen en voinut olla ajattelematta, kuinka paljon onnea sitä pienellä ihmisellä elämässä onkaan?