Jokaisella on niitä päiviä, kun olo niin kurja, ettei tunnu onnistuvan edes nenän niistämisessä. Hiukset eivät asetu, meikkipohja suttaantuu ja huomaat astellessasi työpaikalle laittaneesi takin väärin päin päälle. Näiden päivien päätteeksi haluaisi vain kääriytyä kokovartalon untuvapeittoburritoon, napata 3 kaverin jäätelö kainaloon, asettua sohvalle ja uppoutua Netflixin sopukoihin. Vaihtoehto ei itsessään ole huono – ärrinmurripäivien jälkeinen totaalihautautuminen antaa usein sen mitä lähtökohtaisesti on lähtenyt hakemaan – paon ympäröivältä maailmalta. Mutta mitä jos joskus ei lähtisikään kurjaa oloa karkuun, vaan antaisi sille mahdollisuuden poistua.

Olen useasti heikkoina hetkinä (ja toki myös niinä vähemmän heikkoina) löytänyt itseni selaamasta erinäisiä elämäntaito-oppaita ja uppoutunut kliseisiin, mutta silti hyvin paikkaansapitäviin henkistä kasvua käsitteleviin artikkeleihin. Oman itsensä ymmärtäminen ja kehittäminen on kaikessa mystisyydessään jaksanut kiehtoa koko pienen aikuisikäisyyden aikani ja saanut testaamaan jos jonkinlaista self help-toimintoa. Pidän elämää yllättävän mielenkiintoisena asiana ja uteliaasti jään usein pohtimaan käytöstäni eri tilanteissa ja niihin liittyneitä tunnetiloja. On ollut hassua havaita, miten useasti reaktiot ovat olleet selkeästi kytköksissä toisiinsa ja sitä kautta toistaneet omaa tiettyä kaavaansa. Mutta ennenkuin juttu menee totaalisen hippeilyksi, siirryn postauksen varsinaiseen aiheeseen. Näissä edellämainituissa omaan itseensä tutustumista käsittelevissä artikkeleissa kannustetaan kohtaamaan ne kurjatkin ajatukset lempeästi ja näin luomaan mahdollisuus päästä itsetutkiskelun keinoilla irti maailma vihaa mua -tuntemuksista.

Muistuttelemme ja kerromme itsellemme aivan liian harvoin, miksi olemme erinomaisia juuri sellaisena kuin olemme. Emme havainnoi niitä asioita, mitkä tekevät meistä uniikin ja juuri siksi parhaan version omasta itsestä. Tänään on se päivä, kun lykkään Netflix -maratoonia hiukan myöhemmäksi ja tartun minäni positiivisiin puoliin kiinni. Ei ole väliä koskevatko asiat persoonaa, ulkonäköä tai muita vahvuuksia, tärkeintä on että ne tuo ilmi.

NINA ON PARAS, KOSKA

❤ Olen myötätuntoinen ihminen, joka voi vilpittömästi sanoa välittävänsä jos jollakulla on pientä tai suurta kerrottavaa.

❤ En tuomitse. Uskon vahvasti, että jokaisella on omat syynsä niin hyville kuin huonoillekin toimilleen ja se on ihan ok.

❤ Kulmakarvat. Kaikessa epäsymmetrisyydessään ja pienessä maskuliinisuudessaan pidän niiden piirteikkyydestä ja luonnollisuudesta. Vaikka joudunkin värjäämään ja ehostamaan kulmiani saadakseni niistä silmääni täydellisesti miellyttävät, ovat ne todella helppohoitoiset ja olen siitä kiitollinen.

❤ Tunnepitoisuus. Vihaan ja rakastan tätä piirrettä, mutta ominaisuus on ehdottomasti yksi vahvimmista asioista, mikä tekee minusta minut. Mielialani saattavat vaihdella päivän mittaan laidasta laitaan ja jokainen tunnetila kyllä tuntuu kaikkialla päästä varpaisiin. Vahvojen alakuloisuuden hetkien jälkeen saapuu aina se positiivisuuden fiilis, enkä pysty olemaan kuin onnellinen, että saan ja osaan tuntea kaikki ne tunteet.

❤ Sinnikkyys. En ihan aina itsekään ymmärrä, miten uskomattoman periksiantamaton osaan olla, kun todella haluan jotain. Useasti olen uskonut olleeni jo jonkin asian suhteen totaalisen loppu, luopuneeni toivosta ja jättäneeni leikin sikseen. Silti jokin kummallinen tsemppi on puskenut pintaan ja saanut Rambomaisen taistelutahdon viriämään. Tämän voimalla vaikeat ja jopa mahdottomalta tuntuneet asiat ovat saaneet ratkaisun.

❤ Uteliaisuus. Jo nuorena kiinnostus ympäröivään maailmaan ja tapaamiini ihmisiin on herättänyt halun ymmärtää. Näen ja pyrin näkemään enemmän mahdollisuuksia kuin pelkoja ja kannustan itseäni jatkuvasti testaamaan uusia asioita. 

❤ Uskollisuus. Myönnän ettei minuun ole helppo tutustua. En anna itsestäni kovinkaan paljoa, ennenkuin tunnen oloni olevan henkilön kanssa ns. turvassa.  Tähän voi mennä kuukausia, joskus jopa vuosia, mutta kun luottamus voi olla varma, ettei minusta pääse kovinkaan helpolla eroon 🙂

❤ Luovuus. Kyllä, omaan visuaalista silmää ja olen onnistunut kehittämään ominaisuudestani ammatin. Mutta koen soveltavani taitoa myös tavallisessa arkipäiväisessä elämässäni. Pystyn loihtimaan tyhjästä jääkaapista jokseenkin yllättävän, mutta mahan täyttävän aterian, keksin huomaamatta loppuneen sheivausgeelin tilalle hätäkorvaajan keittiöaineiksista ja bongaan keskusteluista yllättäviä pointteja, jotka saavat kanssaolijat nauramaan.

Millaisen listan sinä kirjoittaisit itsestäsi tänään?