Kirpparilla.fi – Kutsuvieraana Kalevan uudella suurkirpparilla

_DSC5921.jpg

Tämä postaus toteutettu yhteistyössä Kirpparilla.fi Tampereen kirpputorin kanssa! Mielipiteeni ja kokemukseni ovat silti täysin rehellisiä, sillä palstatilaa minulta voi ostaa, mutta yhtään sanaa tai edes puolikasta tavuviivaa tähän blogiin ei sanele kukaan muu kuin minä. Kirpparille tämä sopi, joten lähdin yhteistyöhön heidän kanssaan hyvillä mielin.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen puolisen vuotta sitten, oli puolet motiivista päästä esittelemään kiinnostavia ja huomiota ansaitsevia paikkoja lukijoille, ja toinen puoli päätöstä motivoitua itsekin kokeilemaan uusia kohteita myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Kun Kirpparilla.fi -kirpparilta otettiin yhteyttä ja kysyttiin intoani tulla pitämään omaa myyntipöytää viikoksi blogipostausta vastaan, oli vastaukseni välitön kyllä. Vaikka olen ollut vannoutunut kirpparihai ala-asteikäisestä asti, en ole koskaan pitänyt omaa pöytää itsepalvelukirpputorilla, vaan myynyt aina ainoastaan tapahtumissa ja netissä. Nyt oli hyvä syy lähteä testaamaan, miten homma toimii nykyaikaiseen tapaan.

En ollut käynyt Tampereen Kirpparilla kertaakaan aiemmin, joten keräilin kotoa ylimääräistä irtainta myytäväksi mututuntumalla ja suuntasin kassieni kanssa kohti Kalevaa. Takojantiellä sijaitsevalle Kirpparille pääsee kätevästi sekä Sammonkadun että Kalevantien busseilla, fillarilla tai kävellen (Koskipuistosta matkaa tulee n. 2,5km) ja myös henkilöautoillen, ja pihalta löytyy parkkitilaa, mikä helpottaa tavaroiden kuljettamista myyntiin. Ensivaikutelma sisälle päästyäni oli helpotuksen huokaus – kerrankin avara, tilava ja valoisa kirpputori, jossa ei haise vanha viemäri, lattia ei ole epätasaista halkeillutta betonia eikä tavaraa tursuile ympäriinsä holtittomia määriä. Nuorempana jaksoin koluta senkin sortin kirpputoreja huolella, mutta nykyisin olen rehellisesti laiska, mukavuudenhaluinen ja siisteyttä ympärilläni arvostava kaupan alan päivätyöläinen, enkä enää innostu totaalisesta kaaoksesta luovuuden lähteenä samalla tavalla kuin aiemmin. Näytin peukkua tiskin taakse, tällaisella kirpparilla lepää jopa ammattilaisvisualistin silmä.

_DSC5924.jpg

_DSC6002.jpg

Laittaessani myyntipöytääni kuntoon koin pienimuotoisen yllätyksen: pöydässä oli tilaa todella runsaasti. Jokaiseen pöytään kuuluu kolme hyllytasoa,  (meikäläisen kaltaiselle, alle 160cm perspektiivistä maailmaa tarkkailevalle olennolle vähän turhan korkealla oleva neljäs taso eli) hyllynpäällinen sekä rekki. Sain vaatteet, kirjat, sisustustavarat ja muun tilpehöörin esille siististi ja onnistuin hamstraamaan jopa kaikki henkarit rekkiini samassa värissä, kuten näyttivät muutamat muutkin tehneen (kuva mun myyntipöydästä aloituspäivänä löytyy blogin facebook-sivuilta). Ihailin aikaansaannostani tyytyväisenä, mutta samaan aikaan pohdin kuumeisesti, mitä muuta myytävää kotoa vielä löytyisikään. Neljän ison kassillisen kanssa paikalle saapuessani en ollut osannut aavistaakaan, ettei pöytä näyttäisi valmiina täydeltä. Harmi että työt haittasivat harrastamista, enkä ehtinyt kirpputorin aukioloaikojen kanssa yhteneväisten työaikojeni takia viedä muina päivinä enää lisää tavaraa pöytään. Mieleen tuli myös, että seuraavalla kerralla myyntipöytää ottaessa voisi pyytää kaverin myymään samaan pöytään. Pöytien myyntiartikkelit numeroidaan hintalapuissa, joten myös kirjanpito siitä, kumman tavaraa on myyty milläkin hinnalla, onnistuu vähällä vaivalla, kunhan vaan huolehtii itse missä vaiheessa sarjanumerointia vaihtuu toisen tuotteiksi. 

Kirpparilla.fi tarjosi myös muunlaisia todella kohtuullisen hintaisia lisäpalveluita, joista kaikkia en ensikertalaisena edes osannut odottaa olevan olemassa. Siivouspalvelu oli itselleni ihan ehdoton valinta, sillä koska en ehtinyt kirpparille myyntiviikon aikana kertaakaan, niin oli kiva tietää henkilökunnan huolehtivan pöytäni siisteydestä. Samoin varashälyttimiä löytyi joka lähtöön, niin liimattavaa tarramallia kuin piikillä kiinnitettäviä kovia vaatehälyttimiäkin. Tarjolla oli myös erityinen hinnoittelupaketti, eli mahdollisuus ostaa siivouspalvelu koko viikoksi, hintalappuarkkeja, hälyttimiä ja kiinnikkeitä yhden pöydän tarpeisiin riittävä määrä 16 euron yhteishintaan. Fiksua ja taloudellista, sillä ainakin itse mieluummin suojaan yhtään arvokkaammat myyntituotteet hälyttimin, sillä pitkäkyntisiä lienee liikenteessä kirppareilla siinä missä muissakin myymälöissä. Jos en olisi itse päässyt tyhjentämään pöytää jaksoni päättyessä, myös tyhjennyspalvelun olisi voinut ostaa kympillä. Kaikista parhaimmaksi jutuksi kohosi kuitenkin joka ilta tullut sähköposti siitä, millä järjestysnumerolla varustetut tuotteet olivat sen päivänä aikana menneetkään kaupaksi ja paljonko päivän myynti yhteensä oli. Fiilis oli kuin olis ollut lotto joka ilta, voi sitä jännitystä kun sähköpostin avasi!
 

_DSC5931.jpg

_DSC5995.jpg

_DSC6011.jpg

_DSC5938.jpg

Näin hirmuhelteiden keskelläkin ihmiset näyttävät jaksavan kirpparoida, ja tavaraa oli myynnissä monipuolisesti. Pöytiä Kirpparilla on hurjat yli kolmesataa, joten kaikki pöydät eivät luonnollisestikaan olleet täynnä, mutta kierrettävää, katseltavaa ja ostettavaa riitti silti kiitettävä määrä säähän ja ajankohtaan nähden. Vaatteiden lisäksi myynnissä oli todella paljon sisustustavaraa ja astioita. Kalliimmat myyntiartikkelit kuten muumimukit on mahdollista saada myyntiin lukollisiin vitriineihin, minkä koen taas kerran hyvinkin fiksuksi lisäpalveluksi. Tauluille ja peileille löytyi ripustuspaikkoja seiniltä ja huonekaluille oli aivan oma osastonsa. Olin yllättynyt siitä, ettei sisustusvalikoima ollut perinteistä Ikeaa ja Ikeaa Ikealla (paitsi mun myyntipöydässäni kyllä oli, koska suutarin lapsen kengät pitävät paikkaansa tässäkin asiassa), vaan myynnissä oli runsaasti persoonallisia täyspuisia huonekaluja, vanhoja opetustauluja ja kaikkea kiinnostavaa kuparipannuista nykyaikaisempiin koriste-esineisiin. 

Huonekaluosaston lisäksi Kirpparilta löytyy erillinen mattolava mattojen myyntiin, kimppapöytä niille jotka tuovat tarjolle vain muutaman tuotteen, pyörätelinepaikka myytäville fillareille… Kaikkea ne keksiikin, ja nytpä tiedän mihin pistän fillarini myyntiin, jahka siitä päädyn luopumaan! Ja löytyypä muutamalta seinustalta myös kirjahyllyt, joissa on luettavaa yhteensä pienen antikvariaatin verran. Sovituskoppeja on neljä, ne ovat tilavia ja niiden edessä on pöytäryhmä, jossa voi istuskella makutuomaroimassa seuralaisen sovittaessa. Kaiken kaikkiaan tilaa on runsaasti niin sisäänkäynnissä, kassan ympärillä kuin käytävilläkin, mikä on helpottavaa, kun raahailee isoja kassillisia tavaraa tai kantaa huonekaluja jompaan kumpaan suuntaan. Ulkona oli hieman jyrkähkön oloinen, mutta ilmeisen toimiva ramppi, eli esteettömyys on huomioitu ainakin lastenvaunujen osalta (ja toivottavasti toimii myös pyörätuolilla, jos joku on testannut rampin käytännössä niin kerrothan siitä kommenteissa, kiitos!). Myös pöytiä kierrellessä on suomalaisen luonteenlaadun omaavalle kulkijalle helpotus, ettei pöydän ääreen pysähtyneitä kanssashoppailijoitaan ohittaessa tarvinnut töniä, jonotella tai pyytää toista siirtymään päästäkseen itse seuraavan pöydän ääreen. Klassinen turvavälikysymys, suomalainen kaipaa tilaa ympärilleen.

_DSC5940.jpg

_DSC5945.jpg

_DSC5948.jpg

_DSC5964.jpg

_DSC5966.jpg

_DSC5970.jpg

_DSC5972.jpg

_DSC5975.jpg

_DSC5978.jpg

_DSC5982.jpg

_DSC5986.jpg

_DSC5987.jpg

_DSC5990.jpg

_DSC5992.jpg

_DSC5993.jpg

_DSC6006.jpg

_DSC5965.jpg
_DSC5956.jpg

Yksi suuresti ilahduttanut asia oli myös niin ikään tilava kahvilaosio heti sisäänkäynnin vieressä. Tavaroita viedessä seuralaiseni testasi pullan ja kahvin minun asetellessani myyntipöytää kuntoon, ja loppuja tavaroita hakiessa ostin itse jääkylmän vesipullon ja huilailin pöydän ääressä koostamassa ajatuksiani ja selaamassa räpsimiäni kuvia. Taas kerran sen totesin: on kivaa, kun kaupallisessa tilassa löytyy tilaa tarvittaessa myös epäkaupallisempaan istuskeluun väsyn yllättäessä, eikä koko ajan tarvitse olla jaloillaan viettämässä kulutusjuhlaa. Jos itse kiertää kirpparin puolta nopeammin kuin kaveri (mulla on ammattilaisen vauhti, minähän en kirppareilla hidastele!), mahtuu kierroksensa suoritettuaan pöytien ääressä odottelemaan seuralaistaan ja tuijottamaan ikkunasta ulos, ihmettelemään kanssakulkijoiden edesottamuksia tai sitten sitä mitä kaikki yleensä tekevät, eli selaamaan somea tajuamatta mitään ympäristöstään.  

Kaikki myynnissä ollut tavarani ei käynyt kaupaksi, mutta sitä toki en odottanutkaan, varsinkaan kun myyntijaksoni ajoittui hillittömän helteen ja ukkoskuurojen värittämälle viikolle. Sain kuitenkin myydyksi varsinkin hellevaatteita, kengät ja joitakin asusteita, muutaman kirjan, koiratarvikkeita, verhot, liki uudenveroisen olkalaukun… Olin iloisen yllättynyt siitä, että myös kalliimman pään tavaraa meni. Tosin kaikki pöydässäni oli alle 20e hintaista, mutta hyvin huomasi kyllä nykyaikaisten kirpparikävijöiden linjan ostaa käyttökelpoista ja siistiä muodin mukaista tavaraa, kun taas esimerkiksi muutamat nuhjuisemmat, sinänsä ehjät, mutta toki hieman ajastaan jälkeen jääneet vaatteet eivät menneet kaupaksi edes alle euron hinnoilla. Olin myymässä kutsuvieraana blogin kautta, joten itse en pöytävuokraa maksanut, mutta kaikkine lisäpalveluineenkin olisin lopulta jäänyt voitolle, vaikka ihan tavoitteenani olleen sataseen asti en myynneissäni päässytkään. Jos olisin ehtinyt täyttää pöytääni enemmänkin tavaraa, olisi sekin summa varmasti tullut kasaan. Joka tapauksessa myyntiin meni neljä kassillista tavaraa, mutta kotiin palasin vain puolentoista kassillisen kanssa – ihan jees, ihan jees! Lisäpalveluna Kirpparilla.fi tarjoaa myös mahdollisuuden kierrättää myymättä jäänyttä tavaraa heidän kauttaan pientä maksua vastaan. Itse hyödynsin kierrätyspalvelua muutamille myymättä jääneille kirjoille, joita en jaksanut enää kotiin asti kantaa. 

_DSC5926.jpg

_DSC5997.jpg

_DSC5998.jpg
Suurkiitos Takojankadun Kirpparilla.fin väelle kutsusta, kirpparimyynti oli yllättävän mukava kokemus! Ennakko-odotukseni sekä miljöön viihtyisyyden että prosessin helppouden osalta olivat huomattavasti matalammalla, Kirpparilla ylitti ne moninkertaisesti. Tai ehkä kyseessä oli osittain ihan intuitiivinen, fiilispohjainen ympäristön aistiminen: mut saa heti tuntemaan oloni kotoisaksi, jos seinä on maalattu petroolinsiniseksi ja ikkunassa roikkuu amppelikasveja! Ihanaa että kirpparitkin luovat nahkaansa nuhjuisista varastoista nykyaikaisiksi myymälätiloiksi, minkä toivon houkuttavan tulevaisuudessa yhä useamman (itseni kaltaisen) kulutushysteerikon hankkimaan edes osan materiastaan käytettynä, mutta myös kierrättämään itseltä tarpeettomiksi jääneet tuotteet johonkin ihan muualle kuin kaatopaikoille tai kellarikomeroihinsa. 

Kirpparilla.fin ajantasaiset hinnastot, ohjeet myyntipöydän varaamiseen sun muut faktatiedot löytyvät luonnollisesti osoitteesta Kirpparilla.fi, ja Tampereen Kirpparilla.fi Facebook-sivuilta sekä Kirpparilla.fin Instagramista voi bongailla ajankohtaisia tarjouksia ja muuta kiinnostavaa reaaliaikaista tietoa, joten laittakaapas nekin seurantaan. Ja jos pöytävuokraus kiinnostaa, niin suosittelen suuntaamaan äkkiä blogin fb-sivuille ja osallistumaan Kirpparilla.fin kanssa yhteistyössä toteutettuun arvontaan, jossa voit voittaa pöytävuokrauslahjakortin! Arvonta on käynnissä 18.8.2018 saakka. Blogi jää siihen saakka pienelle kesälomalle blogistin lähtiessä seikkailemaan railtripille Itämeren tuolle puolen helleaallon perässä, ettei vaan ehdi kylmä tulla täällä kotimaan leveyksillä. Aurinkoisia elokuun päiviä myös täällä Tampereella tallaaville, menkäähän osallistumaan arvontaan 🙂 
 

Muoti Sisustus Ostokset

Periscope vs. Moro Sky Bar – vertailussa Tampereen näköalaterassit

Kaipaatko näkymiä kaupungin kattojen ylle, porottavaa aurinkoa ja viilentävää drinkkiä? Tänä kesänä niistä on saanut Tampereella nauttia enemmän kuin koskaan ennen helteen helliessä kaupunkia ennätyksellisen paljon. Terasseilla on riittänyt vilskettä, kun janoinen kansa on vaeltanut kohteesta toiseen etsimässä sisäistä viilennystä kuumuuteen ja toinen toistaan kauniimpia katselukulmia kesäiseen kaupunkiin. Vuodesta 2014 asti palvelleen Sokos Hotel Tornin ylimmässä kerroksessa sijaitseva Moro Sky Bar lienee jo useimmille tuttu, mutta vasta tänä keväänä auenneen Ratinan kauppakeskuksen korkeimman osan valloittanut Periscope on tuoreempi tuttavuus. Heinäkuisena maanantaina lähdin kaupunkiin päiväksi saapuneen ystäväni kanssa tsekkaamaan, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä Periscopen ja Moro Sky Barin terasseista löytyy – ja kumpi viekään voiton kaupungin parhaimpana näköalaterassina.

_DSC5779.jpg

_DSC5874.jpg

Maisemat ja miljöö
Molemmat ravintolat mainostavat miljöitään pitkälti huikaiseviin maisemiin perustuen. Toki lähtökohdat ovat erilaiset, sillä Moro Sky Barin sijainti on kaupungin korkeimmassa hotellissa kerroksessa numero 25, kun taas Periscopen terassi kohoaa Ratinan kauppakeskuksen katolle kutoskerrokseen. Siksipä ei lienekään yllätys, että Morosta katsottuna maisemat ovat todellakin vertaansa vailla ja vievät tämän kategorian selvästi nimiinsä. Harvalta terassilta näkee kolme järveä ja Sorsapuiston lammen, mutta Moro Sky Barissa tämä toteutuu. Katsottavaa riittää niin lähellä kuin kaukaakin, voi bongailla niin ratikkatyömaata, Kannen ja areenan kohoamista kuin horisontissa siintäviä Hervannan tornejakin. Isoista lasi-ikkunoista katsellessa korkeanpaikankammoista meinaa huimata, mutta näkymä lumoaa silti tuijottamaan välillä uhkarohkeasti suoraan alaspäinkin.

Periscope taas on ristiriitainen kokonaisuus. Toiselta laidalta aukeaa mitä kiinnostavin maisema Laukontorin ja Nalkalan suuntaan, mutta samaan aikaan   Tammerkosken suunnassa näkee vain tiiliseinän, ja kahteen muuhun suuntaan katsellessa ympärillä avautuu autiomaan tavoin kauppakeskuksen mustaa kattoa. Mitä tuhlausta ja tilanhukkaa! Jäämme seuralaiseni kanssa välittömästi pohtimaan, miksi terassi ei ole rutkasti laajempi, kun kattopinta-alaa olisi tarjolla vaikka kymmenkertaiselle määrälle terassia. Tai miksi kauppakeskusta ei ole katettu esimerkiksi viherkatolla, tai rakennettu vaikka pientä hyötypuutarhaa ravintolan käyttöön? Vaikutelma on sama kuin terassi olisi laajan tyhjän parkkikentän laidalla. Kauempana toki riittää katsottavaa, mutta lähinäkymä on suoraansanoen ankea.

_DSC5771.jpg

_DSC5803.jpg

_DSC5777.jpg

_DSC5798.jpg
_DSC5801.jpg

_DSC5865.jpg

_DSC5877.jpg
 

_DSC5847.jpg

_DSC5901.jpg

Kalusteiden mukavuudessa Periscopen viihtyisät sohvat hakkaavat Moron hiostavat muovituolit mennen tullen. Raukeana iltapäiväauringossa paistatellessa toteammekin, että mikäli kyseessä ei olisi kaupallinen tila, voisi sohvalle mieluusti heittäytyä pötköttelemään päikkäreiden ajaksi. Auringonottajalle Periscope soveltuukin Moroa paremmin. Molemmista löytyy myös katettu puoli, mutta sateella en uskoisi Periscopessa viihtyväni. Moron katetun terassin puolella taas on totaalisen suojassa säätiloilta huonommallakin kelillä, ja todistetusti lämpölamppujen alla viihdytään pitkälle syksyyn saakka. Saa nähdä, kuinka Periscopen miljöö kehittyy ja muotoutuu syksyn saapuessa.
 

Palvelu ja tuotteet

Saapuessamme Periscopen terassille olemme hetken hämmentyneitä, miltä puolelta tiskiä meidän kuuluu asioida. Lopulta löydämme juomalistan tiskin taaemmalta puolelta ja päättelemme olevamme kassan ääressä. Terassin juomalista mahtuu yhdelle A4-arkille, mutta kysymme listan ohi mahdollisuutta saada alkoholittomat drinkit, esimerkiksi mojitot. Sellaiset järjestyvät ja ovat raikkaat ja asianmukaiset, mutta seitsemän euron hinta hieman hirvittää, kun minkäänmoista suurta eforttia ei juomien suhteen tunnuttu tehtävän. Palvelu terassin puolella on asiallista, mutta olisin kaivannut hieman enemmän hymyä ja myynnillistä otetta hommaan. Ruokalistaa emme nähneet esillä, joten itselleni jäi hieman pimentoon, onko terassille mahdollista saada myös syötävää. Terassilta pois siirtyessämme kurkimme vielä suljetun ravintolasalin puolelle, sillä Tammerkosken suuntaan maisemat avautuvat ainoastaan ravintolasta sisältä, mutta näkymät kiinnostaisivat kovasti. Edessämme samaan suuntaan katseli kolmen naisen ryhmä, jotka kysyivät tarjoilijalta, voisivatko mahdollisesti päästä istumaan jo ravintolan puolelle ruokalistoja tutkimaan. Leukani tipahti lattiaan siinä vaiheessa, kun tarjoilija kireällä äänellä kommentoi, että menkää vaan vielä terassille kymmeneksi minuutiksi, että ravintolan puolelle on tulemista vasta neljän aikaan. Ei pahoittelua, ei esimerkiksi selitystä salin puolella kesken olevista valmistelutöistä, ei mitään muuta kuin nihkeä kommentti vailla minkäänlaista pelisilmää. Naisten ilmeet ovat näkemisen arvoiset kun he poistuivat paikalta ihmetellen tökeröä kommenttia, ja mekin katsoimme fiksummaksi siirtyä hissiin kuin yrittääkään kysyä esimerkiksi mahdollisuutta ottaa kuvaa ravintolan puolelta.

_DSC5755.jpg

_DSC5835.jpg

Moron puolella homma toimii onneksi ihan eri tavoin. Terassin puolen kesäkeittiö valmistaa myös ruoka-annoksia, ja sekä ruoka- että drinkkimenu ovat selkeästi nähtävillä. Tilaamme terassilta pienen siemennäkkärinachoannoksen jaettavaksi, mutta saamme ohjeistukseksi käydä tilaamassa alkoholittomat drinkit baarin puolelta, jossa tarjonta on laajempi. Baari on sulavasti samaa tilaa terassin kanssa, joten vaiva siirtymisessä ei ollut suuri. Sen sijaan yllätyimme hyvin iloisesti, kun alkoholittomia drinkkejä tiedustellessamme baarimikko tarttuu heti tilanteeseen ja tiedustelee, josko meille kelpaisivat tuunatut mojitot passion-twistillä. No tokihan kelpaa! Palvelu on kautta linjan ystävällistä ja tarkkaa, ruoka valmistuu harjoittelijan tekemiä drinkkejä nopeammin, mutta kauniina kesäpäivänä ei ole onneksi kiire mihinkään. Ruoka-annos tarjoudutaan kantamaan pöytään puolestamme, tarjoilija huolehtii tilannetajuisesti aterimien lisäksi ylimääräiset servetit molemmille mikäli haluamme ruokailla annoksen sormin, ja ansaitsee ystävällisyydestään erikoiskehut seuralaiseltani. Drinkit ovat herkulliset, ja niistä maksaa seitsemän euroa jo paljon mieluummin kuin simppelimmästä versiostaan, ja siemennäkkäriannos on juuri sopiva pieni suolainen välipala drinkkien pariksi. 

Hintataso on siis samaa sarjaa molemmissa paikoissa. Palvelussa Moro vetää taas pidemmän korren, hymyllä ja myynnillisellä otteella saadaan asiakkaat tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Ongelma ei ole siinä, jos asiakkaita pyydetään siirtymään esimerkiksi tiskiltä toiselle, vaan kyse on täysin siitä, kuinka asian ilmaisee. Asioista voi valita tehdä helppoja, tai sitten voi saada asiakkaan tuntemaan tämän olevan lähinnä tiellä. Fiilis ja mielikuva paikasta, se syntyy siitä yhdestäkin lauseesta jo. Haluaisitteko, voisitteko, kelpaisiko teille. Hymyily ei maksa mitään, mutta tuo takuuvarmasti rahaa kassaan pidemmällä tähtäimellä.

_DSC5786.jpg

_DSC5854.jpg
Yleisarvio
Ottelussa Periscope vs. Moro Sky Bar kaupungin näköalaterassien kuninkuus menee maanantaisen iltapäivän otannalla Morolle samassa suhteessa kerroskorkeuden kanssa, 6-25. Kyseessä ei ole vain maisemien ylivertaisuus, vaan taika löytyy yksityiskohdista tälläkin kertaa. Vähän enemmän persoonaa niin terassin menussa kuin sisustuksessakin (kova saavutus S-ryhmän paikalta, pakko myöntää!), rennompi ja iloisempi palvelu ja kaikenkaikkiaan helpomman tuntuinen asiointikokemus ratkaisivat voiton. On vaikea sanoa, mitkä asiat Periscopen puolella ovat vielä jonkinlaista alkukankeutta ja lastentauteja. Hioutuuko miljöö, asiakaspalvelu ja koko palvelukonsepti parempaan suuntaan myös terassin puolella. Ruokaravintolapuolesta olen kuullut hyvääkin, joten todellakin toivon, että mikäli sinne syömään joskus päädyn, niin käsitykseni paikan palvelutasostakin muuttuu.
 

_DSC5860.jpg

Ps. Jee, mulla on lopultakin laajakulmainen linssi miljöökuvaukseen! Kiitos loistavasta palvelusta Tuomiokirkonkadun Rajala Pro Shopin Lasselle, kyllä kelpaa kuvailla nyt muutakin kuin potretteja.

Pps. Seuraathan jo blogia Facebookissa? Siellä puolella lisää mm. ennakkotietoa Kirpparilla.fi -blogiyhteistyöstä, jonka merkeissä on myös arvontaa luvassa. Laitas tykäten jos et jo oo sitä tehnyt!

Koti Ruoka ja juoma Matkat