Tag: #aleksanterinkatu

Muistan lukeneeni Tampereelle avatusta vegaanisesta kenkäkaupasta kertovan Aamulehden artikkelin vuosi sitten, jolloin ajattelin, että täytyypä pyörähtää katsastamassa valikoima silkkaa uteliaisuuttani kun Hallituskadun nurkille sattuu. Vuotta myöhemmin havahduin tajuamaan ajan kulumisen ja oman aikaansaamattomuuteni asian suhteen, kun huomasin myymälän muuttaneen Aleksanterinkadulle design-kortteliin muun muassa Forget-Me-Notin, Helga-Neidin, Cafe Kokon ja MUKA VAn naapuriin. Äkkiä kamera kotoa mukaan ja […]

Aleksanterinkadun suurlähettiläs täällä taas hei! Tampereen kulinarismin pääkatu täydentyi huhti-toukokuun vaihteessa taas uudella ravintolalla, kun Thai Street Food avasi ensimmäisen Tampereen ravintolansa osoitteeseen Aleksanterinkatu 22. Muutama tovi sitten blogissakin esitellyn Kumman kanssa liki vierekkäin sijaitseva thaimaalaista katuruokaa tarjoava ravintola ei paljoa Tampereelle saapumistaan tuntunut mainostavan, tai ainakaan somen kautta en ollut tietoa avaamisesta havainnut. Kotikortteleissani kun […]

Iloista vappua työväki, ylioppineet ja muut vapun viettäjät! Vuoden paras juhlapäivä alkaa tätä kirjoittaessani kääntyä ehtoon puolelle. En varsinaisesti ole juhlapyhäihminen, ne ovat mielestäni usein vähän tylsiä ja väkinäisiä, mutta vapusta olen aina pitänyt erityisen paljon. En niinkään yleisen remuamisen ja riekkumisen puolesta, lasinsiruja täynnä olevat kadut eivät koiranomistajan sydäntä liiemmin lämmitä, mutta ”ylimääräisenä” vapaapäivänä […]

Aivan kulman takana hetki sitten esitellystä Mukavan lippulaivamyymälästä, Tampereen parhaassa design-korttelissa Aleksanterinkadun puolella on pieni puoti, johon muutaman portaan kivuttuaan pääsee aivan toiseen maailmaan, kuin missä kadulla seisoessaan on ollut. Se on kuin sukellus sateenkaareen tai matka menneisyyden parhaisiin paloihin, edellisen vuosisadan värikkäimpiin vuosikymmeniin. Käytän Forget-Me-Notista usein termiä karkkikauppa, mutta tässä puodissa karkki on silmäkarkkia, […]

Yksikään hyvä blogipostaus, saati minkään sortin kritiikki, ei saisi alkaa sanoilla ”silloin kun minä olin nuori”.  Onneksi säännöt ovat luotu vain kiertämistä varten. Aloitan siis urani ravintolakriitikkona juuri niillä sanoilla, kas näin: Silloin kun minä olin nuori, oli silloisessa kotikaupungissani nuorison suosima yökerho nimeltänsä Ruma. Ruman viehätys perustui pitkälti epäsovinnaiseen sisustukseen (mm. hiihtohissi ja vessanpönttöjä), […]