Viikot 8 – 17 HUPS

Oho, kävipäs kehnosti.. Epäilin kyllä että jotain taukoa vois tähän touhuun tulla, mutta ne odottanut et 9 viikkoa hurahtais ilman minkäänlaista kommunikaatiota. Siksipä pyydän jo etukäteen anteeksi että puuttuvat viikot kirjataan vaan listana asioista joita tapahtui, ensimmäistä kertaa. Ja tää on tajunnanvirtaa, eli ei ehkä ihan aikajärjestyksessä mutta kuitenni.

1. Vierailimme sateisessa Hangossa, kesäkauden viimeisellä viikolla.

Ja voi hemmetti että oli aika surullinen paikka. Viimeks oon käyny Hangossa Juhannuksena 2003, nukuin autossa ja ajatelin sen keikan jälkeen ettei Hangossa vierailu voi paljon kurjemmaksi muuttua. MUTTA, sateinen Hango elokuun lopussa on aivan totaalinen ghost town. Säälitti vaan Aussia kun olin sille hehkuttanut kuinka Hanko on kauheen pittoreski ja hurmaavan suloinen pikkukaupunki. No, se oli kyllä jotain aivan muuta. Kiitos vaan Hanko, mutta never again. Rantakaupungit on useissa maissa synkkiä paikkoja ellei oo mieletön helle ja jengiä joka paikassa. Ja sillon ne on yleensä niin täynnä porukkaa että sekin on jotenkin ikävää. Eli ne on nyt poistettu meidän matkalistalta hetkeksi. Paitsi Italiassa.

Ainoa superpositiivinen aisa oli kotimatkan ruokapysähdys. En nyt millään muista mikä mestan nimi on (joten tää on TOSI hyödyllinen hehkutus, urpo!) Saatiin kunnon suomalaista kotiruokaa (Hirviwallenberg ja muussia) ja paikassa oli ikivanha jukeboxi jota sai soittaa ilmaiseksi! No sehän oli tietysti täynnä 60-luvun suomihittejä!!! Huudatin ainakin kaikki Dannyn biisit, Rosvo – Roopen Tapio Rautavaaran tulkitsemana ja vanhan kunnon Kolmatta Linjaa…. Mulla oli hauskaa, Aussilla ei.

2. Kävin Liverpoolissa

Kauheesti museoita ja Beatles- hypeä. Ihan jees, mutta viikonloppu riittää. Kaupungin ehdottomasti vaikuttavin nähtävyys oli Central Library. Aivan mieletön rakennus ja koska kirjoista tykkään niin siinäkin mielessä upee. Ja mä en ehtinyt Paulin ja Johnin kotitalokierrokselle, joten siks tää on niin korkealle rankattu kokemus!

3. Tyhjensin vaatekaappeja

Kaksi jättimäistä kassia meni hyväntekeväisyyteen,  mutta silti tuntuu että a) kaapit on edelleen aivan täynnä b) minulla ei ole mitään päälle pantavaa

First world problems.

4. Kuuntelin Kentin uusimman

Ja tajusin et nehän on levyttänyt viime vuosina ihan hulluna ja multa on itse asiassa mennyt ohi KAKSI(!!) levyä ennen tätä Tigerdrottningenia. Nolotus. Varsinkin kun on varmaan ainoo bändi jonka oon nähnyt useammin kuin kerran ja oon jopa käynyt Hagnesta Hillissä ihan vaan kun ne on sieltä kotoisin.

5. Tajusin et olis pitänyt lukea yliopistossa sosiaalihistoriaa

En yleisesti oo mikään should’ve could’ve would’ve – tyyppi, mutta viime viikkoina oon useasti miettinyt tätä. Oon aina ollut todella kiinnostunut tavallisten ihmisten kohtaloista ja tunteista maailmanpolitiikan möyreissä. Ja sosiaalihissaan oli paljon helpompi päästä sisään, ni miks löin päätäni seinään sen poliittisen hissan kanssa kun nää oli molemmat Valtsikassa ja lopulta oli pakko ottaa saksa pääaineeks kun pol.hissan ovet eivät auenneet. Siis mitä?! Vaikka ehkä loppuelämän kannalta se saksa olikin ihan hyvä vaihtoehto, enkä oikeestaan digannu yliopistosta muutenkaan oikein yhtään. Mutta olisin varmasti tykännyt tost sosiaalihissasta ihan simona.

6. Kävin urheiluhieronnassa

Ei mulla muuta kuin että AUTS. Käyn suhteellisen säännöllisesti tavallisessa hieronnassa ja ajattelin et oon varmaan aika rento, paitsi ehkä hartioissa vähän kolottelee. Väärin. Alaselkä on aivan jumissa. Melkein aloin itkee. Pitäis kuulemma mennä parin viikon välein että saadaan solmut auki. En oo uskaltanut mennä takas.

7. Sain uuden passin, uudella nimellä

Vieläkin saan sydäreitä että kuka toi Mrs Clark muka on?!

8. Olin Thorpe Parkin ”Fright Night ” Halloween kekkereissä

Olin ainakin 7 eri vuoristoradan kyydissä, ekaa kertaa vuosiin. Ja vitsi että oli HAUSKAA!! Varsinkin pimeessä. Very cool

9. Onnistuin töissä!

Ei sinänsä etteikö ennenkin projektit oo menny putkeen, mutta mun eka tosi iso projekti valmistui syyskuussa ja palaute oli huippupositiivista. Hyvä minä! Että kannattiko pyöriä sata yötä sängyssä ja stressata tästäkin?!

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Ajattelin tänään

Viikko 7: I drove all night

Sain ajokortin vasta 27 – vuotiaana ja ajoin sen täällä Enkuissa. Mulla ei siis koskaan ollut mitään nuoruuden autoilukokemuksia, pi**urallit jäi ajamatta enkä oikeestaan ikinä lähtenyt edes kavereiden kanssa vaan ”ajelemaan”. Jäinkö jostain paitsi, mene ja tiedä. Ja vaikka kortin saatuani oonkin aina tykännyt ajamisesta niin kai se auto näin aikuisena on aina ollut enemmänkin väline jolla pääsee paikasta toiseen. Lisäksi ajoin kolmen vuoden ajan lähes joka päivä sata kilsaa duunimatkoja, joten vapaa-ajalla ei hirveesti tehnyt mieli lähteä ratin taa hikoilemaan. Lisäksi tässä maassa on niin hemmetisti liikennettä että hyvin harvoin pääsee tyhjälle tielle fiilistelemään.

No, tänään oli tosi kaunis ilta. Olin pyöräillyt duunista kotiin ja ajoin Aussin Epsomiin, jossa sillä oli jotain menoja. Ajoin kotiin ruokakaupan kautta. Ei ollut kiire mihinkään joten kiertelin kummallisia osastoja. Löysin cd-levyt. Ihanaa että niitä vielä myydään! No, käteen sattui joku klassinen ” Best Drivin’ tunes”. Yleensähän näissä on vaan covereita tai instrumentaaliversioita OIKEISTA biiseistä. Mutta tämä olikin ihan helmi. 50% biiseistä ihan täyttä sheissea, mutta PALJON kunnon kamaa. Ostin, oli vaan 5 puntaa.

Aloitin kotimatkan Cindy Lauperin ”Drove all night” tahdissa. Siitä siirryttiin Petula Clarkin ”Downtowniin” – meikkis tietysti yritti täysillä huutaa biisin ”oikeita” sanoja – Dannyn Kauan! Olin ihan unohtanut senkin klassikon olemassa olon. ”Toisien kanssa kun sä tanssit niin aina levy silloin – kauan. Ulos kun iltaisin mä odotan sua, sä aina viivyt niin – kauan. Vaan yhdessä kun ollaan aika saa kuin siivet selkään, kaupunkimme kellojen mä edistävän pelkään….”

No, tässä vaiheessa olin ajanut jo kotiristeyksen ohi ja auton nokka oli käännetty kohti Epsom Downseja. Siellä on mahtavat mutkaiset ja yleensä hiljaiset tiet. Ja peltojen keskellä upeat näkymät. Nupit kaakossa vetelin The Foundationsin ”Build me up Buttercup”. Aurinko oli just laskemassa ja koska päivä oli ollut aurinkoinen näkyi mäeltä Lontooseen asti. City of London ja Canary Wharf siintelivät taivaanrannassa kun Tom Jones päräytti ”It’s not unusual”.

Viiden minuutin kotimatkassa meni lopulta lähemmäs puoli tuntia. Heti kotiin päästyäni kaivoin Spotifysta suomalaiset 60-luvun klassikkorokit. Eikä mulla muuta kuin…

https://www.youtube.com/watch?v=XOU7VC9vxCA

 

 

Hyvinvointi Mieli Matkat Musiikki