Viikko 2 – Ohjattu Meditaatio
Meillä on duunissa mahdollisuus ottaa kerran viikossa osaa ohjattuun meditaatioon. Päätin nyt vihdoin kokeilla mistä asiassa on kyse. Olen usein yrittänyt meditoida itse, erinäisten ääninauhojen voimalla. Mutta ajatus karkaa aina ja moni minut tunteva tietää että rauhoittuminen ja paikallaan pysyminen eivät todellakaan ole vahvuuksiani millään muotoa. Mutta meditaatiosta pitäisi olla hurjasti apua stressin hallinnassa ja luinpa jostain että se auttaa myös mielenterveyspotilaiden hoidossa. Eli ei voi olla mitään hippien huuhaata.
Session aikana istuimme tuoleilla puoliympyrässä. Kuten meditaatioon kuuluu, silmät olivat suljettuna ja tarkoitus oli keskittyä omiin fiiliksiin ja hengitykseen. Yllättävää kyllä ajatuksen saa ja pitääkin antaa vaeltaa. Pitää vaan sen karatessa yrittää tuoda se tietoisesti takaisin hengitykseen.
En oikein osaa sanoa oliko sessio menestys vai ei. Se sai mut kyllä rentoutumaan nukahtamatta, joten ehkä jollain tasolla osasin tietoisesti rentoutua. Ohjaajaukkeli oli oikein mukava tyyppi, eikä mikään hihhuli vaan ihan fiksu bisnesmies. Hän kertoi muun muassa, että stressireaktio on kytköksissä ikiaikaiseen ”taistele tai pakene”-reaktioon. Kun joudumme stressaavaan tilanteeseen, veri ja happi suuntautuvat joko käsiin tai jalkoihin, riippuen siitä kumpi ratkaisu tuntuu paremmalta. Koska nykyaikana stressi syntyy yleensä muissa kuin henkeä uhkaavissa tilanteissa, tämä reaktio on sinänsä aikamoisen turha. Mutta siitä johtuen sisäelimet eivät saa stressin aikana tarpeeksi happea tai verta ja siksi stressivaivat alkavat usein vatsassa aiheuttaen ruoansulatushäiriöitä ja vatsahaavoja. Jos stressaavassa tilanteessa suuntaamme hengityksen tietoisesti vatsan seudeulle, vähennämme stressiä ja varmistamme myös sisäelinten hapen saannin. Stressin sattuessa olisi siis erittäin hyödyllistä yrittää hengitellä vatsan seudulle. Uskomatonta, mutta kun ton kuulee niin on vaan niin järkeenkäypä fakta!
Yritin seurata neuvoa tällä viikolla mutta ainakaan vielä en ole huomannut suurta eroa. Mutta eiköhän tähän päde sama, jotenkin ärsyttävä besserwisser sääntö kuin muissakin oppimisasioissa – ei kukaan ole seppä syntyessään ja harjoitus tekee mestarin. Paras siis vaan hengitellä ja treenata.