Kiireistä elämää

Monta kertaa oon miettinyt että pitäis tulla tänne taas jorisemaan. Ja huomasin että mitä vähemmän kirjoitan, sitä korkeammaksi kynnys nousee. Eli tässäkin sosiaalisessa mediassa koukutus on kingi. Usein ja vähän on ehkä siis parempi kuin harvoin ja paljon. No, viime aikoinahan on tapahtunut vaikka MITÄ.

Normiduunin ja Pilateksen yhdistäminen on yllättävän rankkaa. Enkä siis valita siitä että välillä ehdi väijyä päivätvtä ja kokkailla lounasta himassa. Ongelmana on enemmänkin oma aktiivisuus. Otan aina niin hemmetisti kaikenlaista ohjelmaa, että tää hieman vapaampi aikatulu ei sitten olekaan erityisen vapaa 🙂 Maanantaisin opetan yhteensä viisi tuntia, kolmessa eri paikassa. Lisäksi käyn asiakkaana yhdellä studiolla jotta saan vähän omaakin treeniä kehiin. Ja tietysti tää oma treenistudio on ihan muualla kuin noi duunistudiot, eli sahailen eestaas. Ja tiistaina opetan sitten 6 tuntia ja siihen vielä yksi tunti omaa treeniä päälle. Ja kun molempina iltoina puolet opetuksesta on illalla, palaa kotiin aikalailla raatoinen ihminen. Mutta ainakin oon yleisetsi ottaen hyvällä tuulella! Kun kuitenkin tuntuu että tällä duunilla on enemmän tarkoitusta kun sillä toimistossa kökkimisellä. Ja viikkoon mahtuu pari aamua kun heräillään Aussin kanssa samoihin aikoihin! Ja se jos mikä on luksusta typille joka yleensä oli jo autossa puolitiessä toimistolle ennekuin ukkelin herätyskello edes pärähti ekaa kertaa.

Oon tässä yrittänyt myös olla parempi ihminen ja organisoitua mun tuntisuunnitelmissa. Jos niitä teksi vaikka 6 viikkoa putkeen etukäteen, olis elämä helpompaa. Kun ei aina tarttis lauantaina tajuta että ai hitto, koko ens viikon 12 tuntia suunnittelematta – jaiks!! Mutta pikkuhiljaa alan oppia asiassa hieman tunnollisemmaksi.

(Tässä Tuutikki ja meikkis SUUNNITTELEE. Saatiin ainakin 4 viikkoa valmiiksi. Teetä menee muuten ihan hulluna kun tekee töitä himassa! )