Minivaellukset
Muutosvastarinta on pikkuhiljaa unohdettu ja on aika ajatella uusia, inspiroivia ajatuksia. Ja kuten aina, paras paikka löytää innostusta on ulkoilma! Tänään oli ensimmäinen aurinkoinen päivä herra ties miten pitkään aikaan joten päätettiin lähteä pienelle kävelylle. Tai oikeestaan siitä tuli kyllä minivaellus. Oli nimittäin sen verran mutaista menoa maaseudulla! Kuten jo ehkä ennenkin oon maininnut, parasta tässä UK:ssa on maaseutu. Aivan mielettömän hienoja kävelyreittejä todella suloisissa kylissä löytyy ympäri maata. Lontoostakaan ei tartte todellakaan kauas mennä, joten jos kukaan tulee tänne vähänkään pidemmälle lomalle suosittelen pientä junareissua maaseudun rauhaan.
Tänään meidän kohteena oli Gomshall. Kyläpahanen jonka olemassaolosta ei meitsillä ollut hajuakaan ennen tätä aamua. Ja se on vaan puolen tunnin ajomatkan päässä meidän kotoa 🙂 Niin vähän ihminen omasta ympäristöstään tietää. Hurautettiin siis paikalle läpi mitä mielenkiintoisempien pikku teiden. Jätettiin auto suoraan pubin parkkiin – sinne aiottiin suunnata kävelyn jälkeen lounastamaan. (Gomshallissa on tosin myös juna-asema, eli sinne kävelylle pääsee kyllä ilman autoa!)
Auringon paistaessa mutkittelimme pieniä polkuja Shere – nimiseen naapurikylään. Tämä paikka jäi kiinnostamaan meitä niin paljon että päätettiin tulla kesällä junalla Gomshalliin ja testata Sheren pubit. Niitä oli nähtävästi kaksi joista toisen, The William Brayn, omistaa kuulemma joku entinen Formulalegenda joka on ollut jopa Top Gear ohjelmassa Stiginä. Ja ilmeisesti George Clooney on myöskin ruokaillut kyseisessä pubissa. Eli ei siis mikään tusinamesta lainkaan. No, me ei sinne William Brayhyn nyt keritty mutta kesällä sitten eikä tosiaan tulla autolla notta voidaan myös ottaa tuoppi jos toinenkin.
Sherestä matka jatkui läpi mutaisten pikku metsäreittien läpi North Downs waylle. Aikamiosen ylämäen jouduimme myös selättämään ennenkuin pääseimme jatkamaan takaisin kohti Gomshallia. Saattaa kuulostaa pikkuiselta pyrähdykseltä, mutta itse asiassa matkaa taittui lähemmäs viisi mailia, eli varmaankin jotain seitsemän kilsaa! Ihan kunniallinen patikointi siis. Varsinkin kun kaiken sen mudan kesekllä tarpominen ja erityisesti pystyssä pysyminen oli erittäin haastavaa!
Matkalla ohitimme myös alla näkyvän lammen. Siellä kuulemma joskus vuosisatoja sitten kylpi joku aatelisneito ja ohi ratsastava herra yritti napata naisen. Taiston lomassa neitonen hukkui ja pakeneva mies jätti jälkeensä vain hattunsa. Tytärtään etsivä aatelisisä löysi hatun ja jäljitti sen omistajan. Taru kertoo hatun kuuluneen tulevalle Englannin kuninkaalle. Kuka kuningas oli kyseessä, ja se miten aatelisisä henkilöllisyyden selvitti jää tarinassa kertomatta. Eli totaalista legendaa, mutta viihdyttävää sellaista!
Kaiken mudassa tarpomisen jälkeen oli aika lounaan. Gomshallin pubivalikoima ei ole järin laaja, mutta ystävämme oli tutkinut parhaita paikkoja etukäteen ja valinnut The Compasses Inn pubin lounaspaikaksi. Se oli mainittu ”Good Pub Guide” oppaassa (ehdoton ostos jokaiselle joka haluaa maaseudulla löytää hyvän, klassisen pubin!), eikä tosiaankaan pettänyt. Hieman vanhanaikainen ja vähän ehkä ällö noin sisustukseltaan. Mutta ruoka oli aivan sairaan hyvää. Otimme kaikki Stake and Ale Pies, joka on muutenkin maailman parasta pubiruokaa. Ja tässä mestassa suorastaan voittaja-ainesta. Kuten kuvasta näkyy lisukkeissa tai lihassa ei ole säästelty. Suussa sulavaa!!!
