Viikko 6: Puutarhan antimet, eli kuinkas sitten kävikään

Kun niitä marjoja oli tullut kerättyä, oli niistä myös tehtävä jotain. Päätin hillota. Sitäkään kun ei ollut tullut tähän päivään mennessä koskaan tehtyä (ainakaan itse, siis varmaan joskus äitin kanssa, mutta…) Ohjeita tutkin sekä suomeksi että englanniksi mutta ajattelin että varmempi tehdä enkkuohjeella, jos hillosokerit sun muut on erilaisia eri maissa.

p1020055_0.jpg

Ensimmäiseksi uhriksi valitsin karviaiset. En oikeastaan hirveesti tykkää karviaisista joten ajattelin että jos menee ihan pieleen niin ei oo katastrofi. Mansikoiden pilaaminen tuntui jotenkin enemmän synniltä. Olin myös löytänyt karviaishillolle hienon näköisen reseptin, joten siitä lähdettiin.

p1020056.jpg

Marjojen perkaaminenhan oli aikamoinen homma! Melkein jo tässä vaiheessa usko loppui. Mutta annoin mennä. Sitten vaan keittelemään. Resepti neuvoi laittamaan sokerin matalalämpöiseen uuniin. Sulaa sitten nopeammin marjojen sekaan ja niiden rakenne säilyy kun ei tarvitse hulluna keitellä sokeria. Lisäksi lämpimään uuniin sopis sitten hyvin laittaa hillopurkit steriloitumaan.

p1020057.jpg

p1020058.jpg

p1020060.jpg

Sokerit lisättiin ja keittelin hilloa mielestäni oikein onnistuneesti. Kunnes – se perkele ei ottanut lainkaan saostuakseen!!! Ohjeessa luki about 10 minuuttia sokerin lisäämisen jälkeen tulis kokeilla josko jähmettyy. Eikä mitä. No parhaani mukaan jatkoin. Aikaa meni lopulta yli tunti, eikä vieläkään mitään! Olin jo heittämässä lusikkaa nurkkaan, kunnes vihdoin pientä edistystä tapahtui. Ei siitä tosiaan mitään kovin jähmeetä hilloa tullut, mutta onneks lopulta hieman saostui. Purkitin sen enempää miettimättä. Tästä vaiheesta ei ole kuvia mutta voin sanoa että sokerista hillotöhnää oli vähän joka paikassa. Yhdessä ohjeessa oli kehotettu hankkimaan hillosuppilo. Pidin sitä ihan hifistelynä mutta purkitusvaiheessa olis kyllä ollu aika hieno apuväline!

Olin tän karviaiskokeilun jälkeen niin poikki että jätin mansikat suosiolla seuraavalle päivälle. On muuten kumma miten pahalta 2 kiloa mansikoita voi haista jääkaapissa! Siis vaikka ihan makea tuoksu mutta jotenkin se haisi vaan kaikelle sille työlle mikä oli vielä tekemättä! Ei ihme että ennen vanhaan naisten kaikki aika mein kotona hääräämiseen. Jos pitäis kokonainen mansikka/omena/karviaissato hillota ja perata ni siinähän menis ihmiseltä ikä ja terveys!

Koti Ruoka ja juoma DIY

Viikko 5: Pick your own

Meidän elämä saarella on kovin urbaania. Vaikka asutaan ihan landemestojen lähellä niin jotenkin tuntuu että koskaan ei pääse tekemään mitään oikeesti maalaista. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut marjojen ja vihannesten poimimisesta. Ja koska omaa metsää tai vihannespenkkiä ei ole, piti mennä muiden maille riehumaan. Pick your own on täälläpäin aika suosittua, erityisesti lapsiperheiden parissa.

No, vaikka olenkin ihan aikuinen vaan päätin kuitenkin mennä koettamaan onneani. Päivä oli ihan tajuttoman kuuma enkä jotenkin tajunnut koko projektin kokoa, vaikka valitsemani paikan nettisivuilla lukikin ”Uk’s largest pick your own farm”. Unohdin vesipullon ja jätin auton ihan kiltisti parkkiin paikan ulkopuolelle. Olin kävellyt portista ehkä metrin kun tajusin että peltoja on hemmetisti eikä kukaan muu kävele. Eli takaisin autoon vaan ja maalaismaisemaan.

En oikein tiedä mitä odotin mutta paikka oli siis megalomaaninen. Jengi tosiaan autoili pellolta toiselle. Itse kävelin satojen välissä ja meinasin läkähtyä! Tarjolla oli karviaisia, kolmea eri lajia vadelmia, punajuurta, porkkanaa, sipulia, erinäisiä papuja,parsakaalia, nauriita, herneitä, maissia ja tottakai mansikoita

p1020041.jpg

Auringonkukkia sopi myöskin poimia. Jengiä oli paikalla aivan simona, mutta paikka onneksi imaisi ihmiset sisäänsä niin että tuntui kuin olisit poimiskellut vihanneksi yksinäsi. Ainoastaan mansikkapaikalla oli pientä tungosta, mutta muuten oikein mukavaa!

p1020043.jpg

Sieltä kuumuudesta meitsin mukaan lähti mansikoita, karviaisia, vadelmia ja pari sipulia. Vadelmat ja karviaiset oli onneksi kasvatettu köynnöksiksi, eli kasvoivat kehikoissa ylöspäin ja hyvinkin ohuelti. En siis joutunut puskien keskeltä ronkkimaan satoa.

p1020050.jpg

p1020054.jpg

Seuraavassa postauksessa näkyy mitä marjoille sitten tapahtui..

Hyvinvointi Liikunta