Viikko 1: Personal Training

Uuden duunin myötä ovat hyvinvointi ja urheilu taas kovasti mielessä. Niinpä päätin oottaa ensimmäisen viikon uudeksi tulokkaaksi personal trainer session (sori kun oon vähän international, mut en tosiaan tiedä mikä PT on suomeksi. Onko tähän joku sana olemassa?! Epätietoinen Hämeestä.)

Kävin siis personal trainerin puheilla. Sanoin että vihan kuntosaleja kun niissä treenaaminen on aina niin hemmetin TYLSÄÄ: Mulla riittää kärsivällisyyttä ehkä puolen tunnin verran mutta haluaisin tehdä treenin jolla saisi oikeasti tuloksia aikaan. Lisäksi inhoan kaikenmaailman koneita. Minusta pelkillä käsipainoilla ja oman vartalon vastuksella pitäisi voida treenata ihan kunnolla. Ja onneksi meidän ihana Sara toimiston kuntosalilla oli samaa mieltä!!

Olen tehnyt puolen tunnin sarjoja. Suurin osa liikkeistä rasittaa koko vartaloa, eikä niissä keskitytä vain käsien tai jalkojen lihaksiin. Olen hyppinyt steppilaudan yli, punnertanut, vetänyt köyttä, tehnyt vuorikiipeilyliikkeitä (mountain climbers, varmaankin suomessa on näillekin joku sana) ja erilaisia kyykkyjä sekä heilunut kahvakuulan kanssa erittäin vaarallisesti.* Ja vaikka joka kerta on hetkittäin huimannut, oksettanut ja tuntunut että nyt varmasti kuolen, olen palannut jokaisesta sessiosta onnellisempana. Eikä lihaksiin ole kovasti edes sattunut ekan viikon jälkeen. Ja nyt huomaan odottavani kidutusta jo etukäteen. En varmaan halua treenata yksin enää koskaan. Kuntosalista on tullut uudenlainen leikkipaikka, jonne minä menen oppimaan uutta ja oikesti tuntuu että siellä LEIKITÄÄN!

 

* olis muuten mielenkiintoista tietää kuinka monta peiliä on hajonnut ja ihmisiä vammautunut kun kahvakuula on kirvonnut jonkun hullun treenaajan hikisestä kädestä?! Mietin tätä aina kun kuulien kanssa hillun.

Hyvinvointi Liikunta

52 viikkoa

jet_5203.jpg

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut projektia joka pitäisi minut paremmin kiinni tässä blogitouhussa. Tuntuu ettei minulla ole tarpeeksi ”hyviä” ajatuksia ja tarinoita kerrottavaksi. Olen asettanut itselleni kovat suorituspaineet. Tästäkin aiheesta. Ei ihme että ei yöllä nukuta kun yritän aina tehdä kaiken niin kovin täydellisesti. On ehkä aika hellittää. Blogin alkuperäisenä ajatuksena kuitenkin oli suomeksi kirjoittaminen. Ja se että tulisi pidettyä luovuutta yllä. Eli ei mitkään mahdottomat tavoitteet.

Tähän liittyen olen viime aikoina lukenut paljon luovuudesta ja sen merkityksestä ihmisten elämässä. Ja paljon olen myös ymmärrtänyt siitä, että luovuutta voi todellakin oikeasti opitella. Kaikki me ollaan luovia ihmisä vaikkei ehkä romaaneita ja lauluja julkaistakaan. Ja oikesti LAHJAKKAITA ihmisiä on maailmassa loppujen lopuksi aika vähän. On vaan jengiä joka on löytänyt jotain heille kiinnostavaa ja sitten jaksanut tehdä töitä asian eteen. Päättäväisyys, sinnikkyys ja puutumattomat perslihakset ovat useimpien ”lahjakkaiden” ihmisten todellinen vahvuus. Lisäksi useat näistä erinomaisista yksilöistä ovat todella kiinnostuneita monista asioista. He ovat uteliata ja valmiita heittäytymään tilanteisiin.

Olisin mielelläni spontaanimipi heittäytyjä ja kaikkein mieluiten oppisin koko ajan jotain uutta. Siksi päätin pari viikkoa sitten aloittaa projektin ”52 viikkoa”. Seuraavan vuoden ajan aion joka viikko tehdä jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Tai oikeastaan ennenkuulumaton nostaa taas paineita 🙂 Opin uutta ja teen jotain mielenkiintoista. Tai voi se olla jotain tylsääkin. Joskus asiat joita pitää tylsinä voivat yllättää!!

Erinäisistä tempauksistani aion sitten raportoida tänne sivulle. Ja toivottavasti kuulen teiltä palautetta. Ainakin joskus.

Here goes nothing….

P.S. jos jotakuta kiinnostaa luovuusasiat suosittelisin Saku Tuomisen ja Jussi T. Kosken ”Kuinka ideat syntyvät” taikka Twyla Tharp ”The creative Habit – Learn it and use it for life”. Toi Twyla on vähän jenkki ja välillä aika täynnä itseään, mutta kirjassa on paljon vinkkejä kuinka omaa luovuutta voi ruokkia.

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään