Viikko 1: Personal Training

Uuden duunin myötä ovat hyvinvointi ja urheilu taas kovasti mielessä. Niinpä päätin oottaa ensimmäisen viikon uudeksi tulokkaaksi personal trainer session (sori kun oon vähän international, mut en tosiaan tiedä mikä PT on suomeksi. Onko tähän joku sana olemassa?! Epätietoinen Hämeestä.)

Kävin siis personal trainerin puheilla. Sanoin että vihan kuntosaleja kun niissä treenaaminen on aina niin hemmetin TYLSÄÄ: Mulla riittää kärsivällisyyttä ehkä puolen tunnin verran mutta haluaisin tehdä treenin jolla saisi oikeasti tuloksia aikaan. Lisäksi inhoan kaikenmaailman koneita. Minusta pelkillä käsipainoilla ja oman vartalon vastuksella pitäisi voida treenata ihan kunnolla. Ja onneksi meidän ihana Sara toimiston kuntosalilla oli samaa mieltä!!

Olen tehnyt puolen tunnin sarjoja. Suurin osa liikkeistä rasittaa koko vartaloa, eikä niissä keskitytä vain käsien tai jalkojen lihaksiin. Olen hyppinyt steppilaudan yli, punnertanut, vetänyt köyttä, tehnyt vuorikiipeilyliikkeitä (mountain climbers, varmaankin suomessa on näillekin joku sana) ja erilaisia kyykkyjä sekä heilunut kahvakuulan kanssa erittäin vaarallisesti.* Ja vaikka joka kerta on hetkittäin huimannut, oksettanut ja tuntunut että nyt varmasti kuolen, olen palannut jokaisesta sessiosta onnellisempana. Eikä lihaksiin ole kovasti edes sattunut ekan viikon jälkeen. Ja nyt huomaan odottavani kidutusta jo etukäteen. En varmaan halua treenata yksin enää koskaan. Kuntosalista on tullut uudenlainen leikkipaikka, jonne minä menen oppimaan uutta ja oikesti tuntuu että siellä LEIKITÄÄN!

* olis muuten mielenkiintoista tietää kuinka monta peiliä on hajonnut ja ihmisiä vammautunut kun kahvakuula on kirvonnut jonkun hullun treenaajan hikisestä kädestä?! Mietin tätä aina kun kuulien kanssa hillun.