59. Lähiötunnelmaa ranskalaisittain

Pakupäiväkirja 59.

Aamulla herättiin paikasta Mandelieu-la-Napoule. Lähdin harhailemaan viereiseen puistoon ja tuolta löytyivät vesipiste ja vessa! Oltiin juuri mietitty uutta kauppareissua sillä vesi oli lopussa ja Ranskassa on ollut hankala saada vettä. Vesipisteitä kyllä on, mutta ne ovat yleensä keskusta-alueilla ja tuossa tulee ongelmaksi se että pitäisi päästä ison auton kanssa parkkeeraamaan suhteellisen lähelle jotta painavan tonkan saa vielä kannettua takaisin autoon. Huoltoasemat ovat olleet vähän niin ja näin.. Tuntuu että suurimmassa osassa ei ole minkäänlaista myymälää, puhumattakaan siitä että paikassa saisi vesikanisterin omatoimisesti täytettyä. Mitään ABC:n tasoisia luksus-megakomplekseja ei todellakaan löydy ulkomailta. 😄 Niitä on ikävä.
Yöpaikka sijaitsi aitojen sisällä joka lisäsi omaa turvallisuuden tuntuansa. Villieläimet on välillä hyvä sulkea häkkiin. Pihalta löytyi myös isot roskikset. Nyt alkoi olla kaikissa elektroniikkalaitteissa virtaa, saatiin dumpattua roskat, vesipullot olivat kaikki täynnä ja tankissakin oli hyvä määrä bensaa. Pikkuhiljaa kohti isoa kaupunkia Marseillea!
Maisemat olivat aika länkkärimäiset. Matkan varrella tehtiin valmis pinaattirisotto -pussi mutta upgreidattiin tuo soijarouheella ja sipulilla. 🧄
Monessa paikassa on erityisesti Ranskassa tullut vastaan yläpuolella näkyviä puomeja jotka estävät suurten matkailuautojen pääsyn parkkipaikoille. Onneksi olemme häkänneet systeemin auton ostovaiheessa.. 😄 Taas yksi syy jonka takia käytössä ei ole matkailuautoa vaan paku. Matkakaverini on nimittäin melkoinen älypää ja hän mietti tuon auton säkäkorkeuden tarkkaan hankintavaiheessa. Auto on 1,9m korkea, ja useat puomit ja parkkihallit ovat 2 metriä korkeille autoille. Tuolla osui vastaan muutamia puomeja jotka olivat korkeusrajoitukseltaan 1,92m. Rimaa hipoen punainen paku on siis päässyt tunkeutumaan ahtaimpiinkin koloihin. Puomeilla on tietysti tarkoituksensa, retkeilijöitä ei haluta nukkumaan ihan mihin sattuu. Ajatuksena meillä onkin olla mahdollisimman näkymättömiä ja huomaamattomia reissareita. Kaikki omat jäljet kerätään aina leiripaikalta pois. Edes yhtäkään vessapaperin palasta ei jätetä pusikkoon. 🫡

Välistoppi ranskalaisella lähiöalueella johon päädyttiin hieman puolivahingossa. Monacon eleganssi oli kaukana. Roskaa ja törkyä oli joka suunnassa. Tuolla tuli perinteisesti kuvattua ympäristöä ja graffiteja. Joku paikallinen ranskaa puhuva nuorimies tuli kysymään että mitä ja miksi kuvataan. (Näin oletettiin. Mies puhui vain kovan ääneen ranskaa ja selitti selittämistään, vaikka sanoimme monta kertaa että emme puhu ranskaa emmekä ymmärrä mitään). Sen verran tajuttiin että hän kyseli miksi kuvataan. Ukkeli ei ollut erityisen aggressiivinen mutta selvästi ärsyyntynyt kuvaamisesta. Tuo ei yllätä, kuvareportteri törmää tähän työssään useasti. Valitettava totuus on että kuvaamisen syy ei kuulu ihmisille pätkän vertaa, enkä ole millään tavalla velvollinen selittämään valokuvaamistani julkisella paikalla kenellekään. Kerroin tämän myös miehelle, sanoin olevani valokuvaaja, kuvaan graffiteja ja julkisella paikalla kuvaaminen on täysin sallittua. Mutta tuskin hän tuosta mitään ymmärsi. Ranskalaiset eivät erityisemmin englantia puhu. Tahallaan ei ihmisiä tietenkään kannata provosoida ja ärsyttää, mutta kyllä omista oikeuksistaan täytyy myös pitää kiinni. 😁 Kielimuurin takia mies luovutti tilanteesta ja liuettiin hiljalleen paikalta… Äkkiä pois ennen kuin tulisi tunti turpaan. 💥

Tuollainen ”miksi kuvaat” -käyttäytyminen kielii yleensä juuri siitä että alueella harrastetaan kaikkea mahdollista hämäräbisnestä. Kyseisen lähiön ympäristökin paljasti sen alta aikayksikön. Isolla parkkipaikalla ei tainnut olla yhtäkään ehjää autoa, ja koko kerrostalojen alue näytti kirjaimellisesti kaatopaikalta. Ihmiset eivät ole myöskään tottuneet näkemään että joku kuvaa randomisti vaikka maassa lojuvia roskia. Vähän teki mieli vastata miehelle että olen poliisi ja katsoa kuinka hän reagoi. Turussa pyöri muinoin maalaripiireissä urbaanilegenda että olisin sivaripoliisi sillä jatkuva graffitien kuvaamiseni oli joidenkin mielestä outoa.

Työttöminä kun täällä seilataan niin työkkärin uusi työnhakujaksokin alkoi joku aika sitten. Neljä pakollista työpaikkaa on taas haettu. Hyödynsin tuossa kyllä taas omia koulutuksiani yrittäjyysmielellä. Kaukaa haettuna tämän matkabloginkin voi nähdä oman yritystoiminnan edesauttamisena, ylläpidänhän sentään jatkuvalla syötöllä omia valokuvaustaitojani. 😸😸 Työkkäriä ei ole kyllä pätkän vertaa kiinnostanut missä seilaan. Aluksi ahdisti mahdolliset yhteydenotot, mutta nyt olen huolissani kun yhteydenottoja ei tule. Jos työkkärin setä tai täti tätä lukee, niin tänne päin voi myös soitella.

Jos olen oikein käsittänyt niin tällä hetkellä esim. työkkärillä on kyllä käynnissä melkoista resurssipulaa. Työkkärin ukkeli kertoi tuon minulle itse. Hän sanoi että vaikka heillä on laissa määrätty että minun pitäisi viisi kertaa käydä näyttämässä naamani työpisteellä (jossa työttömyysasioitani siis hoidan), tuo ei tule onnistumaan, sillä resurssit eivät heillä tuohon yksinkertaisesti riitä. Mielenkiintoista että meillä on olemassa siis lakeja joita virallisetkin tahot ihan vapaasti kiertävät, koska lait ovat niin älyttömiä että niitä ei pystytä noudattamaan. 🧐 Pitäisikö tuota resurssipulaa kenties hoitaa ensin kuntoon? En tiedä. Joku viisaampi voi pohdiskella tätä asiaa.

Ja Suomi bongattu!!! Torilla tavataan. 🤌🤌🫠

Kivoja kultturelleja maalauksia! Enpä olisi uskonut että Ranskassa olisi näin hankala löytää hyviä yöpaikkoja. Ainakin lähes kaikkiin park4nightin merkattuihin paikkoihin on suuresti varoiteltu että vältä!!! Roistoja, epäilyttävää toimintaa ja hämärätouhua. Ryöstettyjä autoja ja mekkalaa. Tosi moni parkkipaikka on saanut huonot arvostelut. Etenkin kun saavuimme Marseillen lähistölle vaikutti että meininki alkoi muuttumaan hieman shadyksi. Tuo edellinen lähiömestakin sitä jo vähän enteili. Ehkäpä tuo johtuu siitä että Marseille on yksi Ranskan suurimpia kaupunkeja. Illalla päädyimme toiseen kohtaamiseen poliisin kanssa, ja seuraavana päivänä lähdettiinkin juuri Marseillen keskustaan. 😸 Siitä lisää ensi kerralla!

–

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂