60. Ranskan rikollisuuspääkaupunki

Pakupäiväkirja 60.
Nyt en aloitakaan heräämisestä, vaan keskiviikkoillasta! Jäätiin nukkumaan alapuolisiin maisemiin. Oltiin taas limbottu juurikin 1,92 metrisen puomin alta parkkialueelle jossa oli myös kameravalvonta. Illalla tuli keitettyä nuudelia ja tahkottua määrätietoisesti Zeldaa. Matkakaveri pelaa uutta Marion Wonderia. 🌈 Yhdentoista aikoihin illalla meillä tuli toinen kohtaaminen poliisin kanssa tuolla kyseisellä yöpaikalla. Näin taas verhon välistä vilauksen valkoisesta autosta joka parkkeerasi sivuttain viereemme ja sanoin heti että nyt on jotain outoa taas meneillään. Kuka nimittäin sattumalta ajaisi täysin tyhjällä valtavan isolla parkkipaikalla suoraan viereemme. Taskulamppu alkoi heilumaan ja joku koputti oveen. Sanoin matkakaverille että se taisi olla mielestäni poliisi ja avasin sivuoven.

Olin aivan varma että nyt on kyse juurikin siitä että meitä pyydetään siirtymään muualle sillä parkkipaikalla ei saa punkata. Päinvastoin poliisi ei vaikuttanut olevan moksiskaan kun törkkäsin pääni ovesta pihalle ja hyppäsin ulos yövaatteissani, kulahtaneessa paidassa jossa lukee ”avohoidossa”. (Villelle terveiset😂). Onneksi policier tuskin osasi lukea suomea. Matkakaverikin loikoili sängyssä kylkiasennossa kuin mikäkin Titanicin elokuvakohtaus konsanaan. Vähän tuo tilanne poliisin kanssa oli taas jotenkin huvittava niin kuin viime kerrallakin. Poliiseja oli kaksi ja he tulivat ilmoittamaan että aikovat sulkea parkkipaikan portin, ja meidän kannattaisi ajaa vähän sivummas, jottemme jää portin taakse jumiin. Ilmeisesti olisimme tuossakin kohtaa voineet olla jos portin takana oleilu aamuun saakka ei haittaisi. Siirryttiin kuitenkin pikku matka poliisin näyttämään suuntaan, periaatteessa edelleen samalla parkkipaikalla mutta pienen portin ulkopuolella. Jos kesken yötä haluaisi lähteä lipettiin tai joutuisi ajamaan vaikkapa sairaalaan niin olisi se parempi olla alueella josta pääsee välittömästi pois. 😄 Poliisit olivat oikein ystävällisiä ja antoivat siis vielä siunauksensa tuolla nukkumiselle. 🫴

Aamulla sateinen Ranska. 💧 Marseillessa oltiin luvattu 90% todennäköisyydellä vesisadetta. Marseille on Ranskan toisiksi suurin kaupunki ja vanhimpia sellaisia. Kreikkalaiset perustivat kaupungin noin 2600 vuotta sitten ja siitä lähtien se on ollut läntisen Välimeren satamakaupungeista suurin.

Jätettiin auto taas yöpaikalle Marseillen laitakaupungille ja otettiin bussi kohti keskustaa. Melkein missään maassa ei saa enää ostettua kuskilta lippua, vaikka nettisivuilla väitettäisikiin muuta. Tuolla saatiin kuitenkin ostettua kuskilta jonkinlaiset matkakortit, leticket, joihin pystyi lataamaan matkoja. Marseilleen kulki kahdenlaisia busseja. Lebus ja lecar. Lecar on ilmeisesti pitkänmatkanbussi joka maksaa hieman enemmän. Bussimatka kustansi muistaakseni 3,50€. Hiukan jännitti jättää autoa mihinkään mutta tällä kertaa laitoimme lähes kaikki ylimääräiset tavarat matkustamosta takaosaan. Verhot laitetaan aina edestä ja takaa kiinni niin ettei autoon näe ollenkaan sisälle. Eipä tuo varkaita millään tavalla estä mutta eivät he ainakaan siltä seisomalta huomaa että mikä sirkus sisällä piileekään.

Olette ehkä kuulleet termin ”Pariisin syndrooma”. Tuolla tarkoitetaan turistien kokemaa kulttuurishokkia. Erityisesti tästä kärsivät japanilaiset turistit jotka matkustavat Pariisiin sillä kaupungin todellisuus ei vastaakaan odotuksia. Kuva Ranskasta on todella romantisoitu ja paikan päällä odottaakin sitten karvas pettymys. Ajatus ruusuisesta Eiffel-tornista ja baskerit päässä kulkevista taiteilijoista patongit kädessä raitapaidoissaan romuttuu kun vastaan mäjähtääkin läjä köyhyyttä, rikollisuutta ja rumia katuja. Uskomatonta mutta totta, Japanin Pariisin-suurlähetystöllä on jopa erilliset, kellon ympäri toimivat hätäpuhelimet kyseistä syndroomaa varten. 🫠 Lähdimme itse Ranskan toiseen isoon kaupunkiin potemaan Marseillen-syndroomaa.

Minkäänlaisia ennakko-odotuksia kaupungin suhteen ei kuitenkaan ollut. En ole koskaan kuullut Marseillesta erityisesti mitään, joten en odottanutkaan löytäväni sieltä mitään erityisen maailmaa mullistavaa. Harvemmin mikään kaupunki kuitenkaan alkaa pelkällä yleistunnelmallaan vain ärsyttämään, kuten Marseille.

Marseillen rasittava yleistunnelma johtui kaupungin likaisuudesta, nurkissa lojuvista rikollisjengeistä, ja yleisestä tunkkaisuudesta ja hämärätouhuilusta. Tuntui kuin kaupungin yllä leijuisi energeettinen kenttä joka masensi sinne tulijan välittömästi. Taas sai todeta että Monacon ”eleganssi” oli kaukana ja oltiin päästy niin sanotusti oikeaan maailmaan, kurjuuden keskelle.

Nurkissa seisovat ihmiset vetivät tuubihuivia syvemmälle naamariin heti kun vähänkään kameran kanssa missään heilui. Yleensä mikään ghettoinen habitus ei estä itseäni valokuvaamasta mutta Marseillessa ei erityisemmin tehnyt mieli edes kuvata.

Mentiin paikalliseen ostoskeskukseen. Olimme ottaneet läppärin mukaan jotta matkakaveri sai myös hoidettua työkkärin pakolliset työnhaut. Imutimme kauppakeskuksen virtaa ja wifiä. Tuo oli hyvä sillä eipä Marseillessa mitään erityistä katseltavaa ollut (suuria turistikohteita tai vastaavaa) ja kelikin oli harmaa ja sateinen. Emme ehtineet olla paikalla edes pitkään kun matkakaveri tokaisi että nyt lähdemme ”Le Vittyyn🤌” täältä, eli tilanne oli vakava. 😄 Alettiin suunnistamaan takaisin bussiasemalle päin. Matkakaveri vihasi paikkaa vielä enemmän kuin minä. Itsehän saan aina virtaa rujon katutaiteen näkemisestä. 🔥

Pirteän värikäs suuntakyltti. Mutta tuollakin kadulla ihan sataman ytimessä, jokainen kahvila ja liike vaikutti joutuneen konkurssin syövereihin. Putiikit olivat visusti kiinni ja näyttivät jo pitkään lojuneen tyhjillään rapistumassa.

Tuttu näky myös turkulaisille. 😁 Ilmeisesti turistit käyvät Marseillessa ihmettelemässä erityisesti ainakin vanhaa satamaa.  Liikuimme itsekin tuolla satamassa päin ja mitäpä tuosta voisi sanoa. Satama oli.. Satama. ⛵️

Matkan varrella osui vastaan taas aasialainen marketti. Aasiaputiikkeihin voi aina luottaa, niistä löytyvät pelit ja vehkeet, parhaat nuudelit ja snacksit ja kivaa henkilökuntaa. 🥰 Tuosta kaupasta kun tultiin pihalle niin melkeinpä keskellä vilkkainta kaupunkia joku suhteellisen freesin näköinen nuorimies veti itsensä risti-istuntaan kadun reunalle, otti värkit esiin ja alko vetämään käsivarteen kunnon tööttejä. Suomeksi sanottuna piikitti itseään keskellä katua. Mitäpäs siinä tarpeitaan piilottelemaan, mutta kyllä tuo kaupungin yleismeiningistä jotakin kertoo. Ohi kävelevä nainen katsoi meitä ja selvästi tilanteesta kuvottuneena puisteli päätään.. Ilari myös tiesi kertoa että Marseille on Euroopan huumepääkaupunki! En epäile tuota hetkeäkään.

Seuraavaksi vastaan osui julkinen vessa jonka ulkoseinää joku oli keskellä vilkasta kävelykatua lannoittamassa. Vessaan olisi todennäköisesti päässyt sisällekin, mutta tuohonpa alkoi kulminoitumaan koko Marseillen matka.

Tämäkin oli ikävä näky. Kaupungin hienot patsaat oli jätetty aivan heitteille, niissä kasvoi likaa ja sammalta. Yleensähän tuollaiset putsataan painepesureilla tai vastaavilla. Luulisi että toisiksi suurimmasta kaupungista pidettäisiin edes jollakin tapaa huolta.. 🧐

Suomi bongattu! Ei sentään. 😁 Marseillen oma lippu muistuttaa erehdyttävästi Suomen lippua. Erona on vain että tuossa kulkee risti täsmällisesti keskellä.

Päästiin juna-asemalle ja ladattiin matkakortteihin uudet matkat. Asemalla kulki armeijaporukkaa luotiliiveissä ja rynkyt tukevasti kädessä. Bussi numero 89 saapui laiturille numero kuusi, vanha tuttu bussikuski aiemmalta matkalta oli kuskinpaikalla odottamassa. Saavuimme takaisin autolle ja kukaan ei ollut käynyt tuolla tekemässä mitään ikäviä jekkuja. 👍 Lauma vanhuksia oli tullut viereen pelaamaan petankkia. Tuo petankki näyttää olevan ympäri Eurooppaa todella suosittua, ihan siihen tarkoitettuja pelikenttiä on näkyvillä vähän joka puolella. Petankki on kyllä itseasiassa ihan Ranskasta alunperin lähtöisinkin.

Marseillen juna-asema oli ainoa hienon ja modernin näköinen paikka. Suuren kontrastin tuolla sitten taas loi monet pitkin seiniä majailevat kodittomat. Kodittomia lojui muutenkin aivan joka nurkassa pitkin kaupunkia. 😔

Oli pakko vähän lukaista myös muiden ihmisten mielipiteitä Marseillesta.. 😁 Tuossa yläpuolella ihan ”hauska” kommentti asiaan liittyen. Nizzakin oli omasta mielestäni vähän ehkä tylsähkö matkakohde, mutta olen täysin samaa mieltä… Ennemmin ehdottomasti Nizzaan!

Yläpuolinen maapallo kuvailee varmaan aika hyvin Marseillen asukkien fiiliksiä. Tuolla ollaan jumissa kun muuallekaan ei pääse. Matkakaveri kuvaili taas melko runollisesti tuota kaupungin tunnelmaa: ”Omaa ympäristöä ei kunnioiteta ja kaupungin rosoisuus ei kiehtonut, sillä rosoisuus ei ole syntynyt normaalin elämisen myötä. Kaikki urbaani rujous on syntynyt epäkunnioituksesta suunnilleen kaikkea kohtaan”. Mitäpä tuohon enää sanomaan. Jos haluaa mennä nollasta sataan suosittelen matkustamaan Marseillesta Monacoon tai toisinpäin! Nasta pohjaan ja takaisin baanalle. 😄 Seuraavalle päivälle otettiin majatalo mutta sitä ennen yksi yö autossa. Ensi kertaan! 🙂👉

–

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂