62. Ranska – Espanja rajanylitys

Pakupäiväkirja 62.

Bonjour Ranska! Kaikki ranskalaiset joiden kanssa oltiin tekemisissä olivat todella mukavia ihmisiä. Joka paikassa toitotettiin vaan: Bonjour, bonjour. Ja itsehän uskallettiin vastata tuohon ujosti takaisin: ”PONSU”😇🙂. Herättiin Airbnb -yöpaikalta, syötiin aamupalaa, siivottiin asunto ja jatkettiin matkaa. Kämpän lähellä oli Carrefour jossa oli todella hyvä valikoima kaikenlaista, myös kasvisruokaa.

Illan pyykkien pesuttelun jälkeen osa pyykeistä olivat aamulla edelleen märkiä, joten autoon askarreltiin taas hienot pyykkinarut. Seuraava tehtävä oli löytää mahdollisesti kaasukeitin. Läpikävimme todella monta kauppaa löytääksemme uuden keittimen tai Trangian polttoöljyä. Potentiaalisia kauppoja oli, vähän Motonetin tyylistä sun muuta rautakauppaa mutta emme löytäneet kuin yhden tyyriin butaanikaasupullon.

Yläpuolisen parempaa keitintä ei Ranskan kaupoista löytynyt! Kyseinen Cuisinier ei kuitenkaan lähtenyt matkaan mukaan. Seuraavaksi tuli suoritettua rajua googlettamista ja tuloksena löytyi tieto kaupasta joka mahdollisesti myisi sopivaa polttoöljyä. Pienessä Toolstation liikkeessä oli lähinnä vain tiski, mutta kuvaa näyttämällä kaupan työntekijä lähti takatiloista hakemaan oikeanlaista pulloa. Jes! Pitkästä aikaa pääsisi taas käyttämään Trangiaa. Nyt ei siis ollut enää kiirettä löytää uutta kaasukeitintä.

Tankkiin bensaa vielä Ranskan puolella. Vaikka itselläni ei asukaan sukulaisia Espanjassa, niin nyt tuntuu vähän kuin olisi ajanut kodista kotiin. Espanjassa on niin helppo olla. Ainakin kielestä ymmärtää jotakin! Jos en minä, niin matkatoveri vähintäänkin. Itsekin osaan sanoa: ay caramba oikeissa, sille tarkoitetuissa tilanteissa. 🫡 (Oikeasti olen käynyt espanjan ykköskurssin mutta tuosta on aikaa).

Lauantai meni suurimmaksi osaksi ajellessa Espanjan suuntaan. Raja ylitettiin Le Perthusin kohdalta. Raja-alueen molemmin puolin oli todella paljon erilaisia ruoka- ja vaatekauppoja, hotelleja ja toimintaa. Rajapaikka ei ollut mikään autiokylä niin kuin monissa muissa paikoissa. Vanhat rajavartiokopit lojuivat kuitenkin tyhjillään mutta minkäänlaista vartiointia ei rajan ylitykselle ollut. Espanja saavutettu ja se on ollut vähän niinkuin yksi tämän reissun päätavoitteista. Toki, Espanjan alkupää kuljetaan Kataloniassa ja jos katalonialaisilta kysytään, emme ole Espanjassa laisinkaan. Suuri osa puhuu kataloniaa ja tuo eroaa espanjan kielestä jonkun verran. Kataloniaa alueena on ehkä vaikea ymmärtää, mutta kai läheltä liippaa jos mietiskelee vaikkapa Ahvenanmaata ja vertaa tuohon. Sillä erotuksella että ahvenanmaalaiset eivät yritä kynsin ja hampain päästä irti Suomesta, niin kuin katalonialaiset yrittävät päästä Espanjasta.

Bongattiin matkalla kyltti Salvador Dalin museosta joka veti meitä puoleensa. Päädyttiin siis Figueresin kaupunkiin. Tarkoitus oli käydä katselemassa pelkästään museota mutta kaupungin läpiajaessa huomasimme että koko paikka näytti todella kivalta joten jätimme auton parkkiin ja lähdimme tuonne kävelylle.

Kuten monet varmasti tietävät Salvador Dalí oli espanjalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja elokuvakäsikirjoittaja. Hän on syntynyt Figueresissa ja myös haudattu kyseiseen kaupunkiin. Picasson lisäksi hän oli aikansa kuuluisin elävä taiteilija. Showmies oli tunnettu erikoisista tempauksistaan. Dalin tuotanto on valtava. Hän on kirjoittanut lukuisia manifesteja, romaaneja, runoja, romaanin, esseitä ja niin edelleen! Parhaiten hänet tunnetaan tietysti surrealistisista teoksistaan.

Figueresissa oli elämää, kivoja kauppoja, hienon näköisiä ja idyllisiä ostoskatuja. Todella kiva paikka. Pohdittiin Dalin museoon menemistä seuraavana päivänä mutta liput maksoivat 17€ per naamari joten päätettiin skipata tuo. Jo pelkästään museon ulkopuolella oli todella paljon mielenkiintoista katseltavaa.

Katalonialaiset pyrkivät kovasti päästä itsenäisyyteen ja antavat sen myös rajusti näkyä kaduilla. Espanjan lippuja ei näy vahingossakaan missään. Jopa motarilla ajellessa vastaan on tullut tekstejä: ”This is not Spain”. Yhdellä motarin yli kulkevalla sillalla oli kannanottajia liehuttamassa lippuja, banderollien kera jossa luki jotakin itsenäisyydestä. Katalaanit ovat useaan otteeseen historiassa halunneet itsenäisyyttä tai laajempaa itsehallintoa. Heillä on oma kielensä, kulttuurinsa joitakin omia lakeja.

Jotkut saattavat muistaa Katalonian kriisin vuonna 2017. Espanjan toisen tasavallan perustamisvaiheen aikana Katalonia ennätti julistautua itsenäiseksi tasavallaksi vuonna 1931, mutta Espanjan keskushallinto ei tunnustanut yksipuolista julistusta. Seuraavana vuonna hallitus myönsi Katalonialle itsehallinnon, mutta perui sen 1934 epäonnistuneen itsenäistymisyrityksen jälkeen. Katalonian parlamentti äänesti alueen itsenäisyydestä vuonna ja 2017 ja julisti Katalonian tasavallan.  Espanjan keskushallinto kuitenkin mitätöi itsenäisyysjulistuksen ja otti Katalonian suoraan hallintaansa. Tuloksena oli poliittinen yhteenotto. 😮‍💨

Katukahvilla. 😁 Hauskaa että snacksi-automaatissa myytiin minitortilloja, eli espanjalaisittain perunamunakasta.

😳😳😳 Elisalle terveiset että mitäs olet mieltä tästä Mimosasta.

Jatkettiin matkaa ja lähdettiin etsimään yöpaikkaa. Pakko todeta että ensimmäinen pikkukaupunki heti Espanjan rajan yli tultaessa tarjosi meiningiltään enemmän kuin yksikään Ranskan läpiajetuista kaupungeista yhteensä. Ollaan muutenkin mietiskelty mitkä ovat olleet tämän autoreissun käytyjä suosikkipaikkoja. Bosnia & Hertsegovina ja Romania menevät kummankin mielestä ehdottomasti vaikkapa Italian ja Ranskan yli eksoottisuudellaan ja mielenkiintoisuudellaan. Näistä kahdesta taas miljoona kertaa mielummin valitsisin matkakohteeksi Italian kuin Ranskan. Ranskan meininki ei niin sanotusti resonoinut itseäni ollenkaan. Toki ajettiin lähinnä vain rannikkoa pitkin ja tuo on ehkäpä se kehnoin paikka roadtrippailla. Joka paikassa on tietysti aina omat hauskat juttunsa. Italia ja Ranska olivat ajelijalle hieman hankalia. Viro/Latvia/Liettua/Puola aivan 5/5 autolla kuljettavaksi. Huoltoasemia, vettä ja vessoja löytyy eivätkä surulliset katueläimet kiusaa reissaajaa. Espanjan puolella alkoi myös Ranskan jälkeen ilmenemään asioita joita yleensä pitää täysin itsestään selvinä juttuina. Huoltoasemat olivat kunnollisen oloisia ja niissä oli kunnon myymälät. Kaupungilla kävellessä voi löytää pieniä ruokakauppoja sieltä sun täältä, ei pelkästään Chanelin ja Guccin vaatekauppoja ja viiniä.. 🍷😁😁 Seuraavana päivänä törmättiin leiripaikalla ensimmäistä kertaa toisiin suomalaisiin autoilijoihin. Ensi kertaan!

–

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂