85. Espanja – Portugali rajanylitys
Pakupäiväkirja 85.
Kanarian lautta lähtisi Huelvasta vasta joulukuun 15. päivä perjantaina, joten tuota ennen olisi aikaa kulutettavaksi päälle viikko. Lähdimme siis käymään Portugalissa. Noin muuten Portugali on matkakaverille suhteellisen tuttu paikka ja olen itse aiemmin käynyt Madeiralla, mutta tuo Atlantin keskellä sijaitseva saariryhmä on ehkä vähän oma kuplansa. 🫧 Kyseessä oli suhteellisen rento rajanylitys, sillä auto pysytteli Euroopan rajojen sisäpuolella. Raja ylitettiin Guadianan sillan kohdalta, jonka alla menevä joki erottaa maat toisistaan. Sillan jälkeen tulee kuitenkin turisteille ja muille ihmisille (jotka eivät ole paikallisia) oma kulkureittinsä portteineen. Jälleen kerran mitään erityistä ohjeistusta ei ollut olemassa: mitä kuuluu maksaa, kuinka paljon, kenelle ja miksi. Rajapaikalla oli kuitenkin infokioski josta kävimme kysymässä asiasta. Infon nainen neuvoi vain ajamaan porteille ja maksamaan masiinaan. 💸 Vehje toimi niin että se ilmeisesti luki automattisesti auton rekkarin. Laitoimme pankkikortin koneeseen, josta se veloitti automaattisesti tiemaksun summan (emme edelleenkään tiennyt kuinka paljon tuo mahtoi olla). Kuitenkin siis, turistien oli maksettava jonkinlaista tiemaksua/tullia Portugaliin päästäkseen. Joskus nuo laitteet toimivat niin että virallinen pankkikortin höyläys täytyy suorittaa, mutta loppujenlopuksi sinulle ei koidu mitään maksuja, jos tiekamerat katsovat että et ole ajellut maksurajaa ylittävää määrää.
Jäimme heti ensimmäiseen kaupunkiin, Vila Real de Santo Antónioon. Paikalla oli pikkukaupungin tunnelmaa pienine joulukojuineen. Kaduilla soi kaiuttimista myös joululauluja. 😀🪸☀️ Portugalin kaduilla ajellessa huomasi taas että meininki vaihtui samantien rajanylityksen jälkeen. Elintaso laski ja pientä hökkelikylää näkyi siellä täällä. Otimme ensimmäisen yöpaikan suuren jalkapallostadionin parkkipaikalta. Parkkialueet olivat valtavia ja lähestulkoon tyhjiä. Ajoimme melkeinpä perimmäiseen parkkialueeseen, puiden ja puskien katveeseen, omaan rauhaan, tai niin ainakin luulimme.
Illalla huomasimme että aika ajoin pitkin syrjäistä parkkipaikkaa ajeli yksittäisiä vanhempia miehiä, todella hidasta vauhtia parkkialueen ympäri, ja sitten pois. Yksinäisiä satunnaisia miehiä eksyi parkkipaikalle kokoajan niin usein että kyseessä oli pakko olla jonkinlaista seuran etsintää. Jos seuran hakijoita oli näin paljon pisti kyllä kummastuttamaan missä kaikki seuralaiset sitten olivat? 🤔 Olimme melko syrjässä ja kyllä tuo paikka olisi ollut vähän kummallinen kenenkään seisoskella siellä tarjoamassa maksullista seuraa. Koko matkan aikana on muutamia kertoja näkynyt teiden varsilla naisoletettuja henkilöitä palelemassa pienissä minihameissaan, mutta näitäkin tapauksia tuli vastaan enemmän reissun alkumetreillä.. Jäimme kuitenkin parkkipaikalle yöksi, vaikka satunnaisia autoja välillä ohi lipuikin.
Vähän tuosta yöpaikasta jäi ihme fiilis, ja aamuyökin sen todisti. Itse nukuin täysin sikeästi, mutta matkakaveri heräsi viiden aikoihin kun kuuli auton ympäriltä viheltelyä. Hän sanoi että joku kävi todella hitaasti kokeilemassa auton ovenkahvaa. 🤐 Itseäni ei nämä tilanteet pelota, päällimmäinen tunnetila on valtava ärsytys. Puukko roikkuu aina näiden tilanteiden takia sängyn vieressä jos tilanne menisi niin äärimmäiseksi että pitäisi asein puolustautua.. 😅 Taas hypättiin vauhdilla autosta ulos ja tässä vaiheessa täysin mustiin pukeutunut mies oli jo melko kaukana. Muutama henkilöauto oli kauempana parkissa ja mies ilmeisesti vihelteli jotakin merkkiääniä muutamalle kaverilleen. Osoitin ukkelia taskulampulla merkiksi että paikalla oli ihmisiä, ja tässä vaiheessa hän jo lähtikin hyvää vauhtia karkuun omalle autolleen. Niin kuin todettu.. Todella ärsyttävää toimintaa. Pisti mietityttämään että mitä jos meillä olisikin ollut auton ovi auki? Olisiko mies tullut viereen nukkumaan, vai todella hiljaisesti yrittänyt tyhjentää automme matkustamon? Siinä olisi voinut itse törkätä pään verhojen välistä ja kysäistä ”mitä jätkä duunaa??”. 😀
Toisten omaisuuteen ja autoihin kajoamista ei voi kyllä ymmärtää. Jos joku vielä kerran tulee räveltämään pakua niin että itse sen huomaan, päässäni saattaa napsahtaa pahemman kerran. 😀 En ota vastuuta siitä minkälaisen raivokohtauksen tulen saamaan. Tiedostan kyllä että suuttuminen ei noissa tilanteissa ole ehkä se oikea ratkaisu, mutta on se hitto vieköön kumma juttu, että aikuiset kanssaihmiset eivät voi tehdä rehellistä työtä, vaan elanto hankitaan täysin ilman minkäänlaista moraalia muiden kustannuksella. 👐 Suorastaan oksettavaa. Sillä on syynsä miksi vihaan tätä maailmaa, noin joka päivä. 😇
Kun hereillä kerran oltiin ja kello oli onneksi ”jo” viisi, päätettiin jatkaa matkaa. 😁 Autoon kajoamisesta jäi taas sen verran iljettävä fiilis ettei tuolla parkkipaikalla huvittanut enää hengata. Suunnattiin rantaisimmille alueille Albufeiraan parkkiin asutusten keskelle ja jatkettiin unia. Albufeira on ilmeisen suosittu rantalomakohde. Kymmenen aikoihin aamulla siirryttiin taas syrjäisemmälle alueelle suorittamaan aamutoimia, ja sitten ajeltiin puolisen tuntia Benagilin kaupunkiin hienolle pienelle uimarannalle. Aallot olivat taas niin valtavat ettei mereen pystynyt mennä uimaan, mutta rantakivikolla istuskellessa pystyi saamaan sopivat aallot päällensä. 🌊 Atlantin merivesi on silmiä kirvelevän suolaista ja myös melkoisen viileää.
Yötä oltiin laajalla parkkipaikalla johon auto jätettiin myös rantailun ajaksi. Käytiin illalla vähän tutkimassa alueen luolastoa ja merimaisemaa. Tällä kertaa yö nukuttiin täysin rauhassa. Aamulla suoritettiin perusteellista auton järjestelyä ja siivoamista. Järjestelin kamppeita niin että pääsimme eroon aiemmasta kenkäkassista jossa ylimääräisiä kenkiä on säilytetty. 👟👟 Mitä vähemmän on siirreltäviä asioita, sitä mukavampi autossa on hengailla. Muutenkin kaikenlaista pikkutavaraa jolle ei ole ollut käyttöä tuli laitettua pois. Esimerkiksi muutamia aurinkolaseja ja kosmetiikkaa.
Toisena aamuna auton ympärillä häärätessämme joku intialainen nainen käveli tomerasti paikalle lompakon kera. Hän vain kysäisi: ”Do you sell?” .. Matkakaveri kysäisi: ”Sell what🤨?” ….. Nainen: ”…Coffee?!?” Hämmentävä tilanne. 😀 Ensimmäistä kertaa joku luuli pakua kahvikärryksi. 😂😂 Tässä olisi taas ollut oiva tilaisuus tienata vähän ekstraa. 🫰Oltiin melkein koko päivä tuolla samaisella parkilla. Portugalin aurinko helotti niin kuumasti että latasimme aurinkopaneelilla kaikki mahdolliset laitteet Nintendo DS:stä kuulokkeisiin ja sähköhammasharjoihin saakka. Taskulamput, kameran akku ja läppäri, kirjaimellisesti lähestulkoon kaikki energiaa syövät sähkölaitteet.
Iltapäivällä maltettiin liikkua toisaalle. Käytiin kunnon ruokakaupassa ja ajettiin Lagosiin, tarkkaan ottaen Torraltinhan kylään isolle parkkipaikalle jossa oli muutama muukin yöpyjä. Niin kuin kuvista näette aamulla oli aivan valtava sumu eikä eteensä nähnyt kymmentä metriä pidemmälle. Ympäristössä olisi tarjolla hienoja näköalapaikkoja, mutta niin kuin todettu koko edessä siintävä maailma oli täysin valkoisen paksun sumuverhon peitossa. Lähdimme silti seikkailemaan rannan suunnille. Näköaloja ei tässä vaiheessa ollut havaittavissa, mutta joka puolella oli Portugalin hienoa rantakivikkoa ja alhaalla paiskivat raivoisat aallot. 🐚
Rannalle oli ajautunut aivan valtava meduusa.. 😀 Minkä lie rotuinen/merkkinen/lajinen limanuljaska mahtoi olla, sitä en tiedä. Hengissä eliö ei tainnut enää olla joten kepeät hiekat hänelle.. 🙏🪼
Siinä olikin tällä kertaa vähän enemmän tarinointia tien päältä. Portugali: muhevia palmuja, erikoisia kiviä ja kauniita kalliomuodostelmia. 🌴🌴 Jatkettiin seuraavana päivänä hengailua Lagosissa, otettiin maksullinen yöpaikka ja käytiin keskusta-alueella ihmettelemässä. Tapahtui myös historiallinen hetki ja työkkäristä otettiin minuun ensimmäistä kertaa koko matkan aikana yhteyttä… 😜 Siitä lisää ensi kerralla.
–