138. Ruotsin ilmavoimien Futurot 🛸
”Mä sovin hyvin lämpimään, sovin lauttaan lähtevään, vieraisiin puistoihin lepäämään. Tekee mieli mereen vaan suurta aaltoo melomaan, suuriin kaupunkeihin katoomaan”
Pakupäiväkirja 138.
Siirryttiin Tanskasta Juutinrauman siltaa pitkin Ruotsin puolelle. Tämä silta- ja tunneliyhteys yhdistää kaksi metropolialuetta, Tanskan köpiksen ja Ruotsin kolmanneksi suurimman kaupungin Malmön. Tie vie siis iloisesti suoraan Ruotsin vaarallisimpaan kaupunkiin: Malmöön! Äitini laittoi heti viestin: ”Nyt sit äkkii nilkka suoraks kuskilt ja pois sielt”.. 😂😂 Rajapoliisit katsoivat kuskilta ajokortin ja minulta passin. Tyypit eivät onneksi paljoa kyselleet, lähinnä kysyivät vain nukutaanko autossa. Kaikki oli ookoo ja saatiin jatkaa matkaa. Juutinrauman sillan ylitys maksoi suolaiset 60,99€. Ajattelin oikeasti lopettaa pakupäiväkirjan jo johonkin sillan juurille, mutta hitto soikoon viedään tämä loppuun saakka kun tähän on kerran ryhdytty. 🦅 Näette kuinka ihan oikeasti se ympyrä sulkeutuu Turusta Turkuun. 🙏
Tuo siltapätkä meni todella nopeasti, luulimme että ajoa kestäisi rutkasti pidempään. Äidilleni terveiset että Malmöön ei tosiaan jääty pamputettavaksi vaan ajateltiin suunnata Ruotsin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Göteborgiin. Jossakin kohtaa kuitenkin totesimme että Göteborgilla on tuskin meille mitään sen erikoisempaa tarjottavaa joten jatkettiin matkaa vain kohti Tukholmaa. Kelikin alkoi kokoajan vain mennä surkeammaksi. Oltaisiin todennäköisesti käännytty myös Norjassa, jos se paljon odotettu kevät olisi ollut vastassa odottamassa… 🤔
Ruotsin puolella näin ihka ensimmäisen Aidon ja Oikean ruotsalaisen IKEAN. Kuvaa ei tullut napattua. Heti pohjoiseen saavuttua harmaat pilviverhot ja vesisade olivat kulkeneet monta päivää matkassa mukana. Miten piristävää. Koko Tanskan-reissunkin satoi vettä. Oikeasti, huumori oli todella koetuksella etenkin kuskin osalta. Tuulilasista ei meinannut nähdä mitään ja sitä kevättä jota olimme odottaneet ei ollutkaan täällä.
Hommat valkenee niin naamat kalpenee, mutta beibi kyllä täällä tarkenee….?? 🥶🥶🥶 Ehhh. Ruotsin moottoritiellä ajellessa alkoi taas satamaan vettä, joka muuttui jäähileiseksi rännäksi, räntä lumeksi, ja yhtäkkiä maisema oli kuin suoranainen joulun ihmemaa…. Mitä helkkaria täällä tapahtuu, kalenteri näyttää huhtikuun puolta ja meillä oli kesärenkaat alla. Kauhunsekaisin tuntein jäimme räntäsateen keskelle lepopaikalle yöksi johonkin päin Ruotsin länsireunaa. Pakua on kyllä villalla eristetty mutta ei näihin olosuhteisiin nähden tarpeeksi. Kun olemme saapuneet yöpaikoille, autoa on pidetty käynnissä jotta sisätilat lämpeävät jos ulkona on ollut todella kylmä. Tuo on kuitenkin vain hetken helpotus, sillä kun auton sammuttaa kylmyys iskee sisätiloihin samantien.
Olimme todellakin varautuneet siihen että pääsiäisen ja vapun tienoilla olisi vielä KYLMÄ, mutta että lunta ja pakkasta? Koko tilanne vaikutti huonolta absurdilta pilalta. Minua ärsytti kaikkien ihmisten puolesta että kevät ei näyttänyt millään saapuvan.😄 Muistan että lapsenakin suurin ärsytyksen aiheeni oli aina kevään ja kesän odottelu.. Suorastaan vihasin räntää, loskaa ja joka nurkassa lojuvia talven jälkeen jääneitä isoja lumikasoja jotka eivät näyttäneet sulamisen merkkejä.
Ruotsalainen lepopaikka oli todella siisti. Yleiset vessat olivat siistit ja vessakopit lämmitetyt. Kummallakin kävi mielessä ottaa tyyny ja peitto ja jäädä vessaan nukkumaan. Yö ja aamu ei ollut kuitenkaan niin pahoja kuin odotin, vaikka kylmä oli kuin jääpuikkotehtaalla. Ulkona oli pakkasta ja hanget korkeat nietokset. Nukuin itse käytännössä kaikki vaatteet päällä kahden peiton alla. Aamulla käveltiin viereiseen huoltoasemaan syömään aamupalaa sillä kohmeisin sormin sai hädin tuskin auton ovea auki.
Tajusin yhtäkkiä että ruotsinmaalla olisi todennäköisesti mahdollista myös tehdä UFO-havaintoja. Kaikki murheeni kaikkosivat kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan! Laitoin mapsin satelliittikuvat huutamaan ja jäljitin kaksi Matti Suurosen Futuro-taloa. Sinne siis muusta viis!! Ruotsissa on todennäköisesti 4-5 Futuroa, mutta muutamat näistä ovat ainakin olleet armeijan ja ilmavoimien käytössä… (Lentokäytössäkö.. ?! 🧐 Arvasin!🛸) Tyydyin siis ihastelemaan ilmavoimien Futuroa sateliittikuvasta. Ilmavoimien alueella en nimittäin sentään ajatellut käydä hiipparoimassa. 😁 Aamulla laitettiin auto käyntiin ja lämpeämään, ja matka jatkui Suurosen jäljille kohti Ruotsin ilmavoimien ilmailumuseota Malmslättiin. Kylmyydestä viis, ajatus ufo-mökistä lämmittää aina mieltä ja yhtäkkiä elämä taas hymyilee. Oletukseni mukaan Futuro seisoisi museon pihalla, mutta itse museokin alkoi vaikuttamaan mielenkiintoiselta. 🙂
Mielenkiintoista sisäpiirin tietoa henkilöltä nimeltä Daniel joka on työskennellyt tuolla Ruotsin ilmavoimissa.. 🧐 Daniel kertoo että ilmavoimien tukikohdan harjoitusalueella turvapäällikkö tarkkailee järveä (Futurosta), jos alueelle sattuu tulemaan esimerkiksi ihmisiä tai pienempiä veneitä. He kutsuvat Futuroa kutsutaan nimellä ”Svampen”, koska maasta katsottuna se näyttää jättimäiseltä sieneltä. 🍄😹 Yksi näistä ilmavoimien taloista onkin siirretty Ruotsin ilmailumuseon pihalle. Todennäköisesti siis paikoillaan, helposti löydettävissä ja helposti valokuvattavissa. 👌 Jäljitin myös toisen ruotsalaisen Futuron joka todennäköisesti olisi ollut paikoillaan, mutta lumisten kelien takia emme lähteneet enää kikkailemaan pohjoisemmas. Ilmailumuseolta jatkoimme suorinta tietä vain Tukholmaan.
Saavuimme Flygvapenmuseumin pihalle ja siellähän se tönötti, pieni valkoinen Futuro kutsumanimeltään M1. Söpö ufopallo oli saanut pienen jäisen lumikerroksen päällensä. Hyppelehdin pitkin hankia kuvaamassa taloa joka suunnasta ja ihmettelin mikseivät muut ihmiset olleet siitä lainkaan kiinnostuneita.. Pihamaa oli täynnä erilaisia lentokoneita, mutta kyllä nyt klassinen UFO on lentoaluksista se kaikkein mielenkiintoisin! Varmasti myös nopein ja kaikilta ominaisuuksiltaan tehokkain. 😜
Ruotsin ilmavoimat ostivat Polykemista ilmeisesti kolme Futuroa vuonna 1970. Nämäkin ovat hieman erikoislaatuisia Futuroita, niin kuin edellinen tanskalainenkin versio, jossa kaksi UFOa oli yhdistetty putkella toisiinsa. Ehkä huomaattekin, että ulkomuoto näyttää jollakin tapaa oudolta. Näissä ilmavoimien Futuroissa on seitsemän ylisuurta ikkunaa normaalin 16 pienen sijaan. Sisäänkäyntikin tapahtuu tikapuilla suoraan yksikön pohjan keskeltä normaalin ovi/askelman sijasta (tähän kyseiseen on kuitenkin uudelleenrakennettu tuo sivuovi).
Tähän väliin taas mainitsen: jos Futuro-talojen tarina ei ole sinulle entuudestaan tuttu, käy lukemassa Pariisin UFO-postaukseni jossa kerroin näiden talojen historiasta. Kyseessä on Matti Suurosen 60-luvulla suunnittelemat ”hiihtomajat”. Kuinkakohan monta Futuroa on oikeasti ollut tässä nimenomaisessa hiihtomaja -käytössä?? 😄😄 Niin kuin huomaatte Futuroita käytetään ihan mihin tarkoitukseen tahansa, jopa armeijan kalustona.
Se oli kuudes Futuro kokoelmiini. ✔️ Edelliset valokuvatut UFOt löytyvät täältä: Tanskan Futuro, Pariisin Futuro, Kyöstin Futuro, Merimaskun Futuro sekä WeeGee-museon Futuro. 👌
Kivaa oli huomata, että Futurosta oli tehty infokyltti. Kyltissä tosiaankin kerrottiin mihin tarkoitukseen ilmavoimat ovat näitä käyttäneet ja muuta asiaan kuuluvaa faktaa.
Matti mainittu! Torilla tavataan.
Ja mentiin sitten itse museoonkin käymään. Museo oli todella iso ja vaivainen 10€ lippu oli melkoisen pieni hinta siihen nähden miten runsaasti museolla oli mielenkiintoista tarjottavaa. Meillä tuli suoranainen kiire kun paikka oli jo menossa kiinni ja olimme juuri saaneet oman kierroksemme loppuun.
Luvassa päivän mahdollinen ”nippelitieto”.😁👆 Kyseessä ei suinkaan ole natsisymboli vaan oman kotimaamme Suomen ilmavoimien swastikalogo. Tämä logo ei liity millään tavalla saksalaisiin. Natsiversiossa hakaset ovat toki suunnattuna samaan suuntaan oikealle, mutta tässä logossa ei ole samaa 45 asteen kääntökulmaa. Swastikaa on käytetty yli 3000 tuhannen vuoden ajan monissa eri kulttuureissa ja sitä ei tule automaattisesti yhdistää natseihin, kuten ei tietyn mallisia viiksiäkään henkilöön nimeltä Hitler. Kannustan teitä muuten leikkaamaan kyseisen malliset viikset jos mieli tekee.👍 (Jos jonkun mielestä tuo on asiatonta ja olet automaattisesti Hitlerin kannattaja niin… Se tuskin on sinun ongelmasi). Tämä ilmavoimien hakaristitunnus oli siis Suomessa käytössä vuosina 1918-1945. Yleensä tunnus kuvastaa aurinkoa, hyvää onnea ja iloa. Suomen ilmavoimat käyttävät edelleen hakaristi-symbolia joissakin joukko-osastotunnuksissaan, ja joidenkin mielestä tämä on asiatonta. Omasta mielestäni vanhoista peloista ja assosiaatioista olisi todellakin hyvä päästää irti ja lopettaa kaikenlainen vanhojen symbolien ja viiksien demonisoiminen. (Ja minut tuntevat tietävät etten ole todellakaan mikään natsiaatteen kannattaja).
Ruotsin ilmailumuseolla oli kokoelmissaan kaksi Suomen konetta, jotka ovat ottaneet osaa talvisodassa vuosina 1939-1940. Tämä logo on varmasti aiheuttanut paljon kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja hyvä esimerkki tulee juurikin Ruotsista. Allsvenskan-seuran Asplövenin puheenjohtaja Lars Janzon oli ottanut valokuvan Suomen ilmavoimien vanhasta koneesta ja laittanut tämän oman Facebook-sivunsa kansikuvaksi. Hän oli ottanut valokuvan lentonäytöksessä, jossa tämä kunnostettu kone teki ensimmäisen virallisen lentonsa sitten 70 vuoteen. 🙂 Mies joutui tietysti natsikohun keskelle ja sai potkut puheenjohtajan virastaan. ”Seuramme tuomitsee jyrkästi kaiken rasismiin tai natsismiin liittyvät kuvat ja aiomme ottaa tiukan kannan kaikkiin rasistisiin ja natsismisiin näkemyksiin”, totesi Asplövenin urheilutoimenjohtaja Per Kenttä. Lars on pahoitellut kuvaa, ja myöhemmin vaihtoi kansikuvaksi itsestään seisomassa Auschwitzin keskitysleirin portilla merkkinä siitä, että hän ei ole natsismin kannattaja. Hmm. Melko mielenkiintoinen ja outo tarina.
Museossa oli tarjolla oli kaikenlaista mahdollista propellia ja lentohärveliä, lentosimulaattoreita ja testauspisteitä. Lapset ja aikuiset olivat innoissaan ja historiaa riitti todella paljon. 👌 Keli oli parantunut mukavasti sisällä ollessamme ja väänsimme ruokaa ilmailumuseon pihalla. Aurinkokin paistoi. ☀️ Tarjolla oli kuvasta päätellen riisin ja kikherneiden sekaista sörsseliä. Täytyykin jossakin kohtaa tehdä tänne blogin puolelle TOP 5 pakueväät, tulen nimittäin varmasti tulevaisuudessa käyttämään näitä samoja helppoja ”reseptejä” ihan kotioloissakin. 😄
Terveiset sukulaisille. Ruotsissa ajoi ohi rekka jossa luki KORSBERG.. 🚛 Kadonneiden Korsbergin sukulaisten jäljillä? Aiemmista postauksista on käynyt ilmi että äitini puolelta sukujuuret menevät Inkeriin mutta isäni puolelta sukujuuret menevät mahdollisesti Ruotsiin.(?) 🤔 Jotkut lukijat ehkä tietävätkin että sukunimeni on hyvin, hyvin suomalainen.. Tuon suomalaisempi nimi ei enää yksinkertaisesti voi olla. Mutta oikeasti sukunimemme kuuluisi olla ruotsalainen Korsberg. Käännettynä ilmeisesti ristivuori tai jotakin sinnepäin. Kuinka olemme menettäneet tämän kauniin ruotsalaisen sukunimemme? Tarina on harvinaisen lyhyt ja tympeä. Muuan isoisoisoisämme eli vahvan ruotsivihan alla, ja näin ollen halusi vaihtaa sukunimeksi: ”Suomi”. Torilla tavataan! 🤹🪇
Toinen Ruotsin yö lumessa ja pakkasessa nukuttiin graffitien keskellä Snösätragränd Wall Of Famella! Nyt oli hieno nukkumisympäristö jos jotakin. 😁 Jäimme seinien vierelle viralliselle parkkipaikalle jossa sai oikeasti olla parkkikiekon kanssa kolme tuntia. Oli kuitenkin jo myöhä, feimiseinät sijaitsivat syrjäisellä paikalla ja alueella ei ollut lainkaan muita autoja saatika ihmisiä. Jäimme siis riskillä tuohon nukkumaan ja olimme henkisesti varautuneet siirtymään, jos poliisi tai parkkipirkko tulisi koputtelemaan ikkunoihin.
Kyseessä on käytöstä poistettu teollisuuspuisto Tukholman syrjäisellä eteläpuolella. Autioaavekaupunki muutettiin yhdeksi Euroopan suurimmaksi graffitinäyttelyksi. Kuuden vuoden ajan ihmiset pakersivat seinien äärellä maalaten ja toteuttaen itseään. Paikka on jo kuitenkin parhaat päivänsä nähnyt ja se on ennen ollut paljon suurempi. Eteläosa on nyt purettu ja muutettu luonnonsuojelualueeksi, mutta pohjoisosa on vielä tallessa ja graffitien peitossa. Oli symbolista että tämä road trip lähestyi loppuaan ja päädyimme viime hetkillä yöksi ja hengailemaan yhteen Euroopan suurimpaan avoimeen taidegalleriaan. Tälläkin reissulla on nimittäin graffitit kulkeneet vahvasti mukana. 😁
Aamulla siis kuvaamaan graffiteja, graffikkoja, grafuja, graniitteja ja mitäpä vielä … Rakkaalla maalauksella on monta nimeä. En pystynyt kylmyyden vuoksi enää nukkumaan joten nousin itse sängystä puoli kuudelta aamulla ja lähdin lähiympäristöön kuvausreissulle. Jonkun ajan päästä matkakaverikin käveli kadulla vastaan. Terve mieheen. Päätettiin suunnata kohti Tukholman keskustaa. Aamupalaksi syötiin nopeasti autosta löytyneitä persikoita ja Alpron jugurttia myslin kera. Jos jotain positiivista niin ainakin ruoka säilyi kelien puolesta. 😄
Olimme tässä kohtaa jo siis Tukholman liepeillä ja läpikävimme reissun parhaimpia paloja ja paikkoja. En osaa sanoa asiaan paljon mitään, sillä niin paljon on tapahtunut siistejä juttuja mielenkiintoisissa paikoissa on tullut käytyä. On kiva jonkun ajan päästä itse istua rauhassa blogin äärelle ja katsoa missä ihmeessä sitä on tullut painatettua. 🍵😶🌫️ On todella outoa ajatella reissun alkupäätä, ensimmäisiä öitä Virossa.. Tuntuu että tuosta on ikuisuus. Auton sisältö ja järjestys on muuttunut alkujoista rutkasti parempaan suuntaan ja kaikenlaista selviytymiskikkaa ollaan opittu tien päällä.
Meidät erotti Turusta enää vain pieni rupuinen lätäkkö. Olen itse matkustanut tuon samaisen lätäkön yli kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Olenhan melkein koko ikäni asunut Turun sataman liepeillä. En jätä pakupäiväkirjailijoita nallina kalliolle ihmettelemään, aijon vielä tehdä kaksi postausta jossa kirjoitan laajemmin ajatuksiani koko matkasta. 🤯 Miten tähän päädyttiin, ja miten meni noin omasta mielestä.
Hassua ajatella että alkureissusta ajoimme talvea pakoon, ja nyt ajoimme itse lumen luokse. Huhtikuun pakkasiin? Oli selvää että tässä kohtaa oli vain tasan yksi tavoite: päästä helkkarin nopeasti sisätiloihin nukkumaan. Heräsimme, olimme nukkuneet kaksi yötä pakkasessa ja kolmas yö oli edessäpäin. Yritimme välttää tämän kolmannen yön, mutta iltalaivojen lähdöt olivat tuplasti kalliimpia kuin aamulähdöt ja illalle ei tainnut muutenkaan saada enää lippuja ostettua. Kuskin olotila huononi kokoajan ja kuume nousi. Ulkona satoi läjäpäin jäähilemäistä räntää ja olosuhteet olivat lähes sietämättömät. (Ainakin pakussa asumiselle). Sänkyä ei laitettu kasaan, ruokaa ei tehty, edes hampaita ei huvittanut pakkasessa pestä. Kumpikin odotti vain tulevaa laivamatkaa ja sisätiloihin pääsyä. Yritin tsempata matkakaveria että ajoa ei ole enää paljoa jäljellä. Pian olisi tutut Turun tiet alla ja laivalle pääsisi lepäämään. Auto ja kytkin vetelivät pakkasessa ihan viimeisiään. Koko porukka autoa myöden oltiin aivan valmista kauraa. Kirsikkana kakun päällä viimeisenä iltana ulkona satoi taas melkoisen lujasti lunta. 🍰 Huomenna kuvia Tukholmasta ja fiiliksiä siitä kun jäinen Turku häämöttää laivan kannelta… Vai häämöttääkö? Suostuivatko kesärenkaat liikahtamaan aamulla kohti terminaalia ja pörähtikö moottori nätisti käyntiin vaiko ei. 😄
–