136. Uutta legotukkaa etsimässä 🧐
Pakupäiväkirja 136.
Päästiin Tanskaan ja meininki alkoi olla hyvinkin tuttua. Saksa – Tanska rajalla oli kaikki Pohjoismaiden liput liehumassa merkkinä siitä että nyt siirryttiin virallisesti Pohjolaan. ❄️ Seuraavaksi puhelimeen pamahti tekstari MOI-mobiililta: ”Moi siellä! Liittymäsi datankäyttö kotimaan hinnalla Pohjolan & Baltian alueella. Pidä hauskaa!”. 😶 Ensimmäisellä huoltoasemalla oli hyvä laaja valikoima kaikenlaisia tuotteita ja matkakaveri sai ensimmäistä kertaa niiiin pitkään kaipaamansa ihan tavallista suodatinkahvia. Vessan hanasta tuli lämmintä vettä.. 🧐 Työntekijät puhuivat sujuvaa englantia, ja vieläpä innoissaan.
Olemme reissun aikana vältelleet liftareita koska isosta koosta huolimatta autossamme on ahdasta. Etuhyttiin mahtuu istumaan kolme ihmistä jos sen tyhjentää tavaroista, ja takaboksissa ei ole turvavöitä joten omasta mielestäni tuo on yksinkertaisesti vaarallista enkä halua ottaa vastuuta kenenkään kallon halkeamisesta. Tanskan ensimmäisellä huoltiksella kuitenkin otimme ensimmäisen fellow-seikkailijan kyytiimme. Tanskalainen nuorimies oli tulossa vanhempiensa luota ja oli matkalla kotiinsa Kööpenhaminaan ja pyysi saada kyytiä seuraavalle huoltoasemalle. Päästin kaverin eteen istumaan ja menin itse auton takaboksiin tekemään ”toimistohommia” ja katkaisemaan mielummin oman kalloni. Elämäntarinat vaihdettiin puolin ja toisin kaveri tiputettiin asemalle ja matka jatkui. 😊 Olimme itsekin matkalla köpikseen mutta tarkoitus oli ensin kääntyä kaikkien legotukkien luvatussa kaupungissa: Billundissa. ✨👲
Kun seudulla pyörimme ajattelimme siis tehdä pyhiinvaelluksen Legolandin pihalle. 🙂 Kalliiden lippujen vuoksi emme todellakaan ajatellut mennä sisälle saakka. Kaikille perheenjäsenilleni terveiset, aika hyvännäköistä legotukkaa olisi ollut tarjolla vai mitä? (Legohiukset ovat omituinen inside-läppä sillä legendojen mukaan äidilläni on joskus ollut legotukka👍). Matkakaveria harmitti ettei päässyt näkemään koko Legolandiaa, mutta lohdutin että voin leikata hänelle omat legohiukset kattilaa apuna käyttäen. 🫰
Pyörähdimme Lego-hotellin sisällä ja itsessään jo pelkästään tuo, ja koko Legolandin piha-alue riittivät täyttämään budjettilegoilijan kiintiön. 👌 Jatkoimme kuitenkin ajelua ja kartalla näkyi ”Legohouse”. Emme tienneet mistä on kyse, joten ajoimme paikalle katsomaan. Selvisi että Legohouse on enemmänkin museon tapainen taidegalleria, jossa toki pääset myös itse rakentamaan ja tekemään Legoista kaikenlaista jos haluat. Kaikille riittää ihmeteltävää, aikuisille ja lapsille.
Matkakaverini oli siis aivan Lego-päissään mutta harmitteli kovia hintoja. Legohouseen maksoi yksi lippu 30€. En kestänyt enää katsoa ison poikalapsen tuskallista kärsimystä. Mamma betalar, totesin ja vingutin pankkikorttiani. Tänne saakka kun oltiin taas tultu.. Melkoista kiertoreittiä. 🙄 (Itseänihän Legot eivät kiinnostaneet tippaakaan!) Vitsi vitsi, paikka vaikutti todella hienolta.
Legohouse oli ihan huippumesta. Minun oli pakko pian kysyä koska paikka menee kiinni, sillä olimme olleet talossa varmaan jo tunnin, mutta emme olleet edenneet edes ensimmäisestä huoneesta mihinkään. 😂😂 Uskon että Legohouse oli meille juuri se oikea paikka, itse Legolandissa taitaa olla enemmänkin huvipuistolaitteita ja muuta vastaavaa. (?)
Tuttuja ysärilegoja bongailtu. 🧐😁
Seinästä bongattu pieni banaani! Tällä installaatiolla viitataan tietysti taiteilija Maurizio Cattelan korkeakulttuurisiin teoksiin joita hän on tehnyt kolme kappaletta ja näistä kaksi on myyty hintaan noin 110 000 euroa. Mies on ostanut hedelmät paikallisesta supermarketista ja teipannut ne seinään. Kolmannesta banaanista pyyntihinta on kavunnut 135 000 euroon. Juttu menee oudommaksi. Performanssitaiteilija David Datuna totesi olevansa nälissään ja pisteli yhden banaanin poskeensa kesken näyttelyn. Ei se mitään, banaani korvattiin uudella ja teos saatiin myytyä ranskalaiselle keräilijälle. Gallerian mukaan teos ei tärveltynyt, sillä ”banaani kuuluukin vaihtaa aika ajoin”. 🫴 …Joidenkin mielestä tämä ehkä hauskaa ja kantaaottavaa huumoria, tai jotain. Itseäni oksettaa että elämme yhteiskunnassa jossa jollakin ihmisellä on ”ylimääräistä” rahaa 120 000 dollaria ja tämä on lopputulos. 🙂 En tiedä. Ehkä huumorini on loppunut. Eipä tässä maailmassa jaksa enää oikein yllättyä mistään.
Legohouse oli todellinen hyvän mielen paikka jossa kaikenikäiset ihmiset rakentelivat Legoja täydessä transsissa ja työntekijöilläkin oli hirmuinen virne naamalla. 😄😄 Myös pääsiäistunnelmaa oli havaittavissa. 🐥
Monessa legokaupassa tuli käytyä mutta mitään ei lähtenyt matkaan. Olin monta kertaa todella lähellä ostaa paketin jossa on kaksi pientä auringonkukkaa. 🌻🌻 Ehkäpä jätän asian muhimaan ja ostan tuon sitten Suomesta. Legokukat ovat tietysti hauska uusi juttu ja itselleni hyviä, sillä en ole osoittanut suuria viherpeukalon merkkejä mitä tulee oikeisiin kasveihin. Toisaalta taas, en pidä erityisemmin minkään uuden materian ostamisesta ja oma asuntokin on aina vuosi vuodelta mennyt minimalistisempaan suuntaan. Sen vuoksi punnitsen tälläisiä ”pieniäkin” sisustusostoksia hyvin tarkkaan 😀 (jos kyse ei ole kierrätystavarasta).
Tuttu lapsuudesta. ❤️❤️
Peli/harrastetililleni kirjoitin ja julkaisin legoreissusta paremmin, ja niin kuin tuolla totesin: historiaosasto teki itseeni suurimman vaikutuksen. 👍 Hämärässä kellariosastossa oli nähtävillä vanhoja ensimmäisiä Legoja, jolloin muovia ei näissä härveleissä vielä käytetty. Olenhan todellinen nostalginen retropää, ja kaikki oli niin totaalisen retroa että meinasin saada halvauksen. Mitä retroleluihin tulee, itse keräilen 90-luvun Kinder-lelusettejä. (Ainoa järkevä syy olla Facebookissa: Kinder-ryhmä). 🐣
Legon historia on todella mielenkiintoinen ja mahtava uratarina. Palikat kehitti puusepän poika Godtfred Kirk Christiansen juurikin Tanskan Billundissa johon Legoland ja Legohouse on pystytetty. Legon tarinaan liittyy monet ylä- ja alamäet sotineen ja tulipaloineen päivineen. Billundin kylässä on olemassa vielä rakennuksia joissa Legoja on väännetty ja suunniteltu. Nippelitieto: Lego tulee tanskan kielen sanoista ”leg godt” = leiki hyvin. 🤹
Nähtävillä oli kaikki vanhat tutut ysärilegot aina uusimpiin tuotoksiin, suureen Porscheen ja Harry Potter -kokoelmiin saakka. Jos ikinä löytäisin mistään tuon ysäriajan UFO-setin, varmasti ostaisin pois. 😱 Moni kommentoi kuvaani että heillä oli tuo oikeanpuolinen ötökkä👆.. Omasta huushollistamme löytyi juurikin tuo toinen, lentävälautanen (yleensä moneen osaan pilkottuna, en tiedä oliko tuo koskaan kokonaan kasattuna)… 🛸
Legopalikan patentti. 😁 Käytössä oleva kiinnitysjärjestelmä patentoitiin vuonna 1958.
Eikä siinä vielä kaikki. 🤹 Poislähtiessä porttien vierellä oli ehta ja aito Lego-kone joka valmisti ja syöksi punaisia legopalikoita kiduksistaan. Jokainen vierailija sai uunituoreet koneesta tulleet pussit ja kuusi legopalikkaa. 🧱 Tämän lisäksi jokaiselle vierailijalle arvotaan ikioma ohje paksuun muovikorttiin painatettuna. Tuota ohjetta kun seuraa voi rakentaa oman uniikin versionsa näistä kuudesta legopalikasta. 😄 On nimittäin olemassa 915,103,765 eri vaihtoehtoa jonka näillä kuudella palikalla voi rakentaa. Kyllä, joku matemaatikko oli tehnyt tästä vaadittavat laskutoimitukset. Ohjekorttien jakelu loppuu siis vasta sitten, kun Legohousessa on vieraillut yhteensä tuo määrä kävijöitä ja näin ollen kaikki uniikit rakennusohjeet on jaettu. Superhauska idea.
Billundista ajeltiin ohi Odensen. Ilmeisesti tämä kaupunki ei kuitenkaan liity Odens-nuuskaan mitenkään. Tuttavallisemmin denssi on alkuperäisesti Ruotsista. Odenssista on kuitenkin kotoisin kaikkien tuntema satusetä H.C. Andersen. Tuolta läpi Roskilden kohti pohjoista Tanskaa. Kaikki tietävät Roskilden nimeltä, se on Tanskan vanhimpia kaupunkeja ja siellä pidetään yksi Euroopan suurimpia musiikkifestareita (olisiko muuten hauska mennä joskus, kuka lähtee mukaan? 🎶🎶). Pohjoisessa oli siis pakko tehdä nopea koukkaus.. Tanska on sen verran tuttu paikka että olemme aiemminkin hengailleet Kööpenhaminassa, ja tuolloin jäi itseäni kovasti harmittamaan yksi juttu. 😬 Tutkimusteni mukaan nimittäin Kvistgårdin kylässä mahdollisesti lymyäisi jotakin valokuvaamisen arvoista……. Matkakaverini lohdutti tällöin, että tehdään joskus uusi reissu ja käydään paikan päällä silloin. Mutta miten ikinä muka tulisin eksymään uudestaan Tanskaan ja vieläpä matkaisin johonkin pohjoisen peräkylille saakka? ..😒🤥 Be careful what you wish for… Elämä todellakin yllättää, ja sielläpä sitä oltiin. Huomiseen! 😎
–
Ei ole Irwiniä ilman Vexi Salmea. Vexi eli Veikko Olavi on ollut tärkein mauste mitä tulee hahmon nimeltä Irwin Goodman syntyyn. Kaksikko juopotteli, liftaili ja pyöräili ympäri Suomea ja lähtivät yhdessä Saksaan. Irwin ja Vexi päätyivät vuonna 1961 Stuttgartin Zuffenhauseniin työskentelemään muuan huolintaliikkeeseen. Vapaa-ajallaan kaksikko juhli railakkaasti ja esitti kapakoissa musiikkia. Salmi on arvellut Saksan ajalla olleen suurin vaikutus häneen ja Hammarbergiin. Näiltä ajoilta onkin jäänyt elämään biisi, jonka joka ikinen suomalainen tietää. 😁 Goodman voitti vuoden 1970 Syksyn sävel -kilpailun kappaleellaan ”St. Pauli ja Reeperbahn”. Laulu oli Suomen listaykkösenä kuukausia. Sanoittajana toimi kukapas muukaan kuin Vexi Salmi.
Jätimme auton Hampurin kulmille Moseksen viereen. 👆😀 Hampuri on Saksan toiseksi suurin kaupunki. Liikenne oli melkoisen messevää. Meillä ei ollut todellakaan aikomuksena ottaa suunnaksi Reeperbahnia. Jotenkin sisäistimme molemmat koko asian vasta Hampuriin saavuttuamme ”..Ainiin. St. Pauli ja Reeperbahn 🤔🤔”.. Alkoi raivokas googlailu. 🫨 Klubeja, naisia, punaisia lyhtyjä, ravintoloita, diskoja, baareja, strippiklubeja, seksikauppoja, seksimuseo. Noniin.
Kooklailututkimukseni tuotti mielenkiintoisia tuloksia.. 🧐 Luin, että Reeperbahnin alueella ei saa kuvata ketään ilman lupaa eivätkä naispuoliset turistit ole tervetulleita Herbertstrassenille. Hetkonen. Ilman lupaa valokuvaamisen vielä ymmärrän, mutta tuo seuraava säädös aiheutti päässäni lievän verisuonen poksahduksen ja kymmenenmiljoonaa jatkokysymystä. Omaan sen verran kissamaisia piirteitä, että kiellä minulta jotakin niin teen sen varmasti kaksi kertaa ja otan kaupanpäällisiksi vielä valokuvia. Kaikenlainen kieltäminen (ilman järkevää syytä) ärsyttää itseäni suuresti, joten juuri tätä asiaa teki mieli lähteä kenttätyönä tutkimaan. Kuinka pitkälle pääsisin kulkemaan Herbertstrassea ennen joku käännyttäisi minut pois? Kuka? Ja miten? En oikeasti kokenut minkäänlaista tarvetta mennä käymään Herbertstrassella, mutta loppujen lopuksi löysin kuin löysinkin itseni tuolta kadulta kuikuilemasta. 🐈 Let’s go.
Pieni alkupohjustus: Herbertstraße jota kaverillisesti Strasseksi kutsun, on siis katu Hampurin St. Paulin kaupunginosassa käytännössä Reeperbahnilla. Se on tärkein punaisten lyhtyjen alue. Se on kaupungin ainoa katu jolla on mahdollista löytää prostituoituja ikkunoista kuin vitriinikaapista konsanaan, kuten Amsterdamin De Wallenin alueella.
Käveltiin autolta melko pitkä matka Hampurin keskustaan. Keskusta-alue oli puuduttavaa käveltävää sillä rakennukset olivat massiivisia vanhoja tehdas-tiilitaloja. Isoa rakennusta rakennuksen perään. Päätettiin siis ottaa taas Boltit alle ja lähdettiin rullaamaan St. Paulin suunnille.
Noniin, luvassa päivän nippelitieto jota kaikki odottavat! Hampuri, Hampuri ja hampurilaiset! 🍔🍔🍔 Kukapa ei burgereista tykkäisi. Wikipedia kertoo: ”Hampurilainen on ruokalaji, joka koostuu kahteen tai kolmeen osaan halkaistusta sämpylästä, jonka välissä on yleensä jauhelihapihviä.”.. 😲😄 Vau. Mutta liittyykö siis kaupunki nimeltä Hampuri oikeasti hampurilaisiin? Kyllä. Nimi juontanee juurensa samantyyppisestä ruokalajista jota syötiin Pohjois-Saksassa. Ruokaa kutsuttiin ”hampurinpihviksi”. Tämän jälkeen nämä alkukantaiset burgerit liikkuivat uudisasukkaiden mukana Amerikkaan ja jalostuivat nykyiseen muotoonsa. 🗽 Emme käyneet itse Hampurissa hampurilaisella sillä olimme vielä täynnä falafelrullaa Bremenin reissun jäljiltä.
Onneksi oli pääsiäispäivä ja kaupat kiinni, Hampurissa näytti olevan massiivinen kiviliike jonka olisin todennäköisesti ostanut tyhjäksi. 😀
Tunsin itseni todella tyhmäksi kun saavuimme St. Paulin alueelle ja näin näitä pääkalloja joka puolella. Pääkallologolla varustettuja tarvikkeita myytiin joka suunnassa. Erityisesti erilaisia paitoja joita näki ihmisten päälläkin. Olen toki koko elämäni nähnyt näitä St. Pauli -paitoja porukan päällä myös Suomessa, mutta en ole koskaan tajunnut mistä asiassa on kyse. Asia liittyy tietysti mihinkäs muuhunkaan kuin jalkapalloon (terveiset vaan kaikille futisfaneille, olen mahdollisesti olettanut että St. Pauli on vaatemerkki, tai jotakin muuta vastaavaa😂😂😂). FC St. Pauli on siis saksalainen kulttijoukkue joka on ottanut pääkallot ja merirosvot aiheekseen. ☠️ Seura myös flexaa ylpeänä, että heillä olisi eniten naispuolisia kannattajia koko Saksassa. 😀🫰💀
Mielenkiintoista lukea futisseuran historiasta ja tajuta miten sota vaikuttaa tälläisiinkin asioihin. Toisen maailmansodan jälkeen FC St. Paulia odottivat kovat haasteet sillä sen areena oli tuhottu ja koko St. Paulin alue oli pahasti pommitettu. Joukkueen kannattajat pitävät itseään antifasisteina, antirasisteina ja antiseksisteinä. Pientä sivistyssanojen kertaamista: antifasistisiksi liikkeiksi kutsutaan usein radikaaleja ja äärivasemmistolaisia liikkeitä. Hakaristit kielletty, ja sitä rataa. Antirasismi on aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja vastaan. 👍Tämän takia seuran fanit joutuvat useasti konflikteihin uusnatsien ja huligaanien kanssa. St. Pauli oli ensimmäisiä seuroja, jotka pistivät jalkapallohuliganismin kuriin ja kielsivät nationalisteilta pääsyn areenalle. 🤌 Antiseksismi on taas ajattelutapaa joka pitää sukupuolten samaa kohtelua hyvänä ja tavoiteltavana asiana. 👐
FC St. Paulin menestys on ollut kohtalaista jonka vuoksi moni ei varmasti koko joukkueesta tiedäkään, mutta itse seurasta on tosiaan tullut täysin kultti-ilmiö ja sen matsit vetävät paljon yleisöä. Kyseisellä futisseuralla on vahva punk-imago ja FC St. Pauli on saanut muun muassa lempinimet: Freibeuter der Liga (Liigan merirosvot) ja das Freudenhaus der Liga (Liigan ilotalo). Mitä enemmän luin kyseisestä futisseurasta, sitä enemmän opin sitä rakastamaan ja tajusin että olisi pitänyt ostaa itsekin pääkallopaita ennen kuin taapersin Herbertstrassenin kadulle. 💀💀💀
Meiningistä päätellen, olimme saapuneet Reeperbahniin!
Herbertstraße oli todella pieni kadunpätkä Reeperbahnin monien muiden katujen välissä. Strassen oli seinillä suojattu ja piilotettu kadun kummastakin päästä. Ja niin kuin näette yläkuvasta👆, seinässä todellakin oli kielto naisilta menemästä paikalle. 🧐 Tämä herättää tosiaankin omassa päässäni monen monen monta kysymystä, joita ette jaksa kuunnella. 18v poika joka läpällä kulkee kadun läpi on siis potentiaalisempi asiakas kuin minä? Eikö Herbertstrassenin naisoletetuille oikeasti kelpaa naisseura? Laisinkaan?! Surullista. Vaikka maksaisin paremmin kuin yksikään miesasiakas? Vai yritetäänkö säännöllä hillitä yleistä turistien pörräämistä alueella? Voin sanoa että ei onnistu. Turisteja pyörii ympäri Reeperbahnia aivan hillitön määrä. Tälläinen outo sääntö kieltämästä naisia kulkemasta tietyllä kadulla, vaikka se olisi kuinka punaisten lyhtyjen prostituutioparatiisi, on omituinen ja ainoa laatuaan ja herättää pelkästään lisää mielenkiintoa. 😁
Iso osa katujen seksityöläisistä on vieläpä itse sateenkaariporukkaan kuuluvaa väkeä, uskaltaisin väittää näin. 🌈 Amsterdamissakin korostettiin suvaitsevaisuuden perään joka nurkalla. Ollaanko Saksassa jotenkin epänormaalin konservatiivisia ja liittykö tämä siihen? Oudon säännöstä siis teki myös se, että emme ole törmänneet tälläiseen missään muussa kaupungissa vaikka olemme kyllä kulkeneet läpi alan ammattilaisten katuja ja nähnyt ties minkälaista tyllerönpylleröä parhaimmat päällään. ✨
Valokuvia en sentään ottanut Herbertstrassenilla. Minullakin on joku kunnioitus yhteisiä sääntöjä kohtaan (jos ne ovat hyvin perusteltuja). Naiskiellolle en kyllä löytänyt minkäänlaisia perusteluita. Joten ei muuta kuin paikanpäälle. 🐈 Joku mies tuli seinän takaa jopa taluttaen noin 6v pikkupoikaa. Eli näimme jo kun joku rikkoi ikäsääntöä. Oliko parivaljakko moikkaamassa äitiä, vai mikä meininki mahtoi olla. Vedimme ympyrän Strassenin reunoja pitkin ja palasimme lähtöpisteelle. Kuin lapsi jolta on jotakin kielletty, painelin siis suorinta tietä katsomaan tuonne seinän taakse. Katu oli lähinnä tyhjää täynnä, keskellä kaikkea tyhjyyttä seistä pönötti yksi surullinen mies. Lähimmällä oviaukolla oli vähän jotakin epämääräistä työntekijöiden heilumista ja hälinää. Työntekijöitä ei ainakaan kiinnostanut tippaakaan olemassaoloni. Mistäpä joku tietäisi, vaikka olisin ollut yksi työntekijöistä? Tai yksinkertaisesti mies? Niin kuin sanoin, asia herätti päässäni 
Ennen kuin menin kadulle kuikuilemaan, toinenkin pariskunta painiskeli ulkopuolella saman asian kanssa. 😸 (Niin kuin sanoin: kaikkea kiellettyä kohtaan herää pelkästään kiinnostus..). Aasialaisella nuorella naisella oli täysin samat pointit kuin itselläni. Ei kukaan ulkomaalainen turisti välttämättä osaa edes kieliä, ja tiedä mitä kyltissä sanotaan. Nuo kieltokyltit olivat niin sotkua täynnä, että tuon ohi painelee ihan vahingossakin kadulle. Pariskunnan naisosapuoli sai rohkaisubuustin omasta toiminnastani, ja paineli miehineen suoraan Herbertstrassenille. Emme nähneet kaksikon enää sen koommin tulevan kadulta ulos. Rauha heidän kapinallisille sieluilleen. 🙏
Hunajaisia ansoja Reeperbahnilla.. 🍯 Seuraa etsivän kannattaa olla tarkkana St. Paulin alueella pyöriessä. Seksityöläiset osaavat temput ja kepulikonstit. Jos joku hinta sovitaan, maksun jälkeen hintaa saatetaan vielä nostaa, ja useasti omaan käteen jää vieläpä: ei yhtikäs mitään. Turistit ihmettelevät miksi poliisit eivät tee asialle mitään. Helpoilta turisteilta huijataan rahat silmänkäänteessä. Näitä rahallisia ansoja kutsutaan nimellä honeytrap. Baareissa voidaan myös huijata ostamaan naisille juomia, ja laskun saapuessa yksi juoma onkin maksanut 60€. 🤌🍸💸🙂
Pakko kertoa tarina edelliseen viitaten, kun olimme siskon kanssa Egyptissä. Taksikuski kierteli ja kaarteli ja ajoi meidät johonkin syrjäseudulle, ei todellakaan sinne mihin oli tarkoitus. Tämän jälkeen mies yritti kiskoa suurempaa hintaa reissusta mikä oli ennen autoon hyppäämistä sovittu. Ukkeli ei tiennyt että oli ottanut väärät tytöt kyytiin. 🫨 Siskoni (rouva 🔥YLILUUTNANTTI🔥🙏) älähti ja raivosi kuskille sen verran kovaäänisesti että päästiin juuri sillä hinnalla, joka oli alunalkaenkin sovittu. Tarinan opetus: olit sitten ulkomailla hakemassa maksullista seuraa tai liikkumassa taksilla. Sovi aina hinta etukäteen, niin selkeästi kuin se suinkin on mahdollista. Käteinen raha otetaan esille, näytetään kuskille ja kysytään vähintäänkin kolme kertaa: ”tämä on sovittu hinta, onko asia selvä?” 👍 Jos tuon jälkeen hintaa yritetään vielä myöhemmin nostaa rahat voi paiskata vaikka kuskin naamariin ja poistua itse paikalta.
Hampurissa oli paljon kodittomia, hienoa taidetta, massiivisia vanhoja tehdasrakennuksia, hämäräjengiä, sanahirviöitä ja prostituutiota. Ehkä olemme liian raadollisia reissuraatilaisia, mutta kaupunki ei päässyt kummankaan suosikkikohteisiin tällä kertaa. Mutta olipa kuitenkin mielenkiintoinen pyörähdys. Haluan myös tähän väliin sanoa (liittyen kommenttiin jonka sain), että meidän visiittimme lähes jokaisessa kaupungissa on ollut 
Reeperbahnin itsessään oli todella hämmentävä paikka. Asekauppoja, seksikauppoja, perheitä lastenrattaiden kanssa, tivoli – kaikki yhdessä läjässä. Päällimmäisin fiilikseni oli että mitäpäs hemmettiä täällä tapahtuu. Reeperbahn voittaa kyllä itseltäni koko tämän reissun