139. Pakkasen armoilla Tukholmassa
Pakupäiväkirja 139.
Miten jollakin ihmisellä voi olla noin hyvä lauluääni kuin Simo Silmulla? Käsittämätöntä. 🌻 Pientä suomihumppaa tähän väliin kun kerran ruotsinlaivallakin seilattiin. 💖 Sovitaanko niin, että tämä on se pakupäiväkirjan positiivisempi viimeinen postaus, ja seuraava tulee olemaan se lievästi negatiivissävytteisempi (hahah). 😀 Anteeksi siitä, mutta koen tarvetta avata sydäntäni. Aloitan siis jo nyt loppufanfaarit, jottei viimeisestä postauksesta tule niin massiivinen Massimo kun pääsen kirjoitussormillani kunnolla vauhtiin.🫰 Ruotsin kolmas aamu herättiin helkkarin kylmistä olosuhteista autotienvarrelta, jostakin suhteellisen läheltä Tukholman satamaa. Parkki oli lievästi vino ja vieressä kulki melko kova trafiikki. Vieressä oli iso parkkihalli ja vähän metsää. Olosuhteet ovat olleet rutkasti paremmatkin. Herätyskello oli soimassa kello kuusi, laiva lähtisi kello kahdeksan ja lähtöselvitys tulisi olla tehtynä viimeistään kello seitsemän. Laivamatka kahdelta ihmiseltä auton kanssa Tukholmasta Turkuun maksoi 80€ ja tähän tuli automaattisesti mukaan myös hytti.
Laitan tähän postaukseen yleisiä kuvia Tukholmasta ja selostan samalla kaikkea asiaan liittymätöntä. 👍 Sen verran Tukholmasta, että päivämme oli hyisen kylmä. Ulkona ei paljon tehnyt mieli kävellä mutta käveltiinpä silti. Vanha kaupunki on kyllä valtavan hieno. Tukholma voittaa tarjonnallaan Helsingin ja Turun torit 5-0. 😄
Vähän päälle puoli vuotta tien päällä… Ennakko-oletuksen mukaan se on ja oli juuri se aika jonka tien päällä jaksaa painattaa olettaen että ei ole löytänyt mitään töitä. Itse olen ainakin nyt reissannut varastoon ja riittämiin hetken aikaa. 🙏 Niin kuin jo Turussa käydessä totesin, sitä on jo suorastaan valmis asettumaan takaisin aloilleen. Automatkan sijasta pohdittiin myös Vietnamiin lähtemistä sillä Vietnamissa on halpaa asua ja elellä, ja tällöinkin puhuttiin aina puolen vuoden reissusta. Maaginen puolen vuoden raja on tälläkin kertaa tullut täyteen ja se oli mielestäni juuri passeli aikaraja tälläiselle automatkalle. Oikeastaan paljon pidempi kuin olisi voinut odottaa. Emme tienneet lähtisimmekö takaisin Suomeen jo kahden viikon, tai kahden kuukauden päästä. Ei ollut takeita edes siitä että pääsisimme Kanarialle saakka. Sinne kuitenkin päädyttiin ja varmaan pari kuukautta saarella jumitettiin.
Tähän väliin nopea katsaus mitä tapahtui ennen matkalle lähtöä ja miten koko autoreissuun päädyttiin. 🙏 Matkakaverini ei ole ensimmäistä kertaa elämässään kodittomana ja hän on ennenkin reppureissannut yksinään ympäri Eurooppaa. Roadtrippailu, matkailu ja seikkailu on siis hänellä lähellä sydäntä. Olen myös analysoinut että kaverilta puuttuu jonkinlainen itsesuojeluvaisto. Olisin nimittäin itse suunnitellut ja henkisesti valmistautunut autoreissulle ainakin noin pari vuotta. Matkakaveri kuitenkin hankki pakun todella yhtäkkisesti, laittoi hihat heilumaan ja suunnilleen sanoi että nyt mennään. Toki, hän oli ollut ennen reissua pitkään työttömänä joten energiaa riitti toisin kuin itselläni.
Oman tarinani jouduttekin lukemaan pidemmän puoleisesti. Asuin todella huonossa ympäristössä, Sininauhaliiton asuttamassa talossa huume- ja alkoholiongelmaisten ihmisten keskellä. (Yksi naapurini oli sentään entinen pankkirosvo🤌), mutta melkoisen alkoholisoitunut hänkin. Talo oli täynnä huumeluukkuja ja ei tarvitse varmaan sen enempää selostaa millainen meno ja meininki pikku muumitalossamme oli. Tämän kaiken keskellä yritin vielä selviytyä todella vaikeasta parisuhde-erosta. Tein töitä tanssikoululla ainakin neljä päivää viikossa, tanssin joka päivä monta tuntia ja ajauduin ylikuntoon. Kärsin tuon ajan rasitusvammoista yhä edelleen ja reissun päällä erityisesi toinen lonkka on ollut lähes kokoajan tuskallisen kipeä. Olen tuota lonkkaa yrittänyt matkan päällä kuntouttaa. Jos pystyisitte näkemään kameran taakse, näkisitte minut aina venyttelemässä kummallisissa asennoissa vaikka sitten keskellä vilkkainta Krakovan keskustaa. 🙂
Tämän jälkeen päädyin todella rankkaan urheiluhierojakouluun jonka jälkeen päätin että olen pitkän aikaa työttömänä. Keräisin kaikki henkiset ja fyysiset voimavarani takaisin. Koulun aikana minulle aiheutui stressin ja väsymyksen takia myös sydämen rytmihäiriöitä. Ehdin valmistumisen jälkeen olla kokonaisen yhden päivän työttömänä, kun olin jo työllistänyt itseni. Luvassa ei ollut voimien keräilyä, vaan tavaroiden keräilyä Suomen suurimmassa Citymarketissa. Sain myös pian vastuutehtäviä osakseni, joka vain edisti sitä että pois oli päästävä ja äkkiä. Jouduin tämän myötä myös olemaan enemmän asiakkaiden kanssa tekemisissä, joka vei loputkin uskonrippeeni ihmiskuntaa kohtaan. Kaikki tämä edellä mainittu johti siihen, että kärsin pahasta kroonisesta stressitilasta. Irtisanouduin ja ilmoitin että lähden Eurooppaan reissaamaan, enkä tiedä koska tulen takaisin. Tälläisestä toiminnasta ihmistä tietysti rangaistaan piiskalla, ja hänelle ei muutamiin kuukausiin anneta rahaa (työttömyystukia). Yhteiskunta ei toimi ilman oravanpyöriä, ja oravanpyörä ei toimi ilman oravaa. Tästä päästään matkamme alkuun. Olin täydellinen stressipallo, valmis hyppäämään pakun kyytiin ja näin me kaksi oravaa ajoimme suoraan auringonlaskuun.. 🐁🐁🚗
Krooninen stressi? Se tuntuu kirjaimellisena jännityksenä kehossa, päänsärkynä ja kipuna. Stressi on jäänyt päälle vaikka mitään stressattavaa ei olisi, ja olisi kaikki maailman aika nukkua. Se tuntuu samanlaiselta jännitykseltä kehossa kuin olisit juuri menossa pitämään esitelmää auditorioon satojen ihmisten eteen. Paitsi että tuo fiilis on ja pysyy. Jatkuvan liiallisen kortisolin takia kehoni on ollut myös normaaliin tilaan turvonnut. Tässä vaiheessa voisin sanoa että olen parantanut itseni tuosta jatkuvasta stressitilasta. Siihen on tarvittu monen kuukauden pakkoloma ja unirytmin palautuminen luonnolliseen tilaan. = Ei työaikataulun määräämää herätystä.
En tiedä mitä matkakaverini on tehnyt (varmaan ajanut autoa), mutta itselläni on ollut reissun päällä ainakin todella paljon aikaa taas miettiä elämää, maailmaa, yhteiskuntaa ja koko universumia. Matkan päällä ajattelin että Suomeen palatessani haluaisin asua syrjässä luonnon äärellä. Ennen reissuun lähtöä vannotin etten tule enää koskaan asumaan kerrostalossa. 😁 Haluan asua maan tasalla ja maadoittua. Olen aina haaveillut että minulla ei olisi vain kesämökkiä, vaan asuisin kesämökillä. Olen myös pohtinut miksi kaipaan kesämökkiämme niin kovasti (johon ei enää pääse). Oikea vastaus on että tuolla on ollut nimenomaan jumalallisuus läsnä. Rauha, hiljaisuus ja kaikki luonnon elementit vahvasti mukana. Vesi, maa, tuli ja ilma. Paikka kuvastaa itselleni myös lepoa. Nämä asiat täytyy nyt löytää jostakin muualta, toivottavasti pystyn saamaan ne osaksi jokapäiväistä elämääni. 🙏
Matkalla takaisin Suomeen yritin pysyä positiivisena ja mietiskellä paljon asioita joita kaipaan ja jotka Suomessa ovat hyvin. Tietysti vakituinen suihku, vessa ja juokseva hyvälaatuinen vesi on kiva saada käyttöön. Ja sanotaan se heti: sauna. Kun on saunojen luvatussa maassa elänyt koko elämänsä, ei ilman saunaa tule toimeen. Sauna on itselleni suuri henkisen-, ja fyysisen hyvänolonlähde. Kuntosaliakin on välillä ollut niin kova ikävä että melkein itkettää. Ikävä oli myös tanssitunteja, sen huomaa että liikunnasta tulee yksinkertaisesti mahtava fiilis ja se on terveellisintä ja parhainta dopamiinia mitä voit itsellesi aiheuttaa. Vastapainoksi tietysti: ei enää Burger Kingiä ja mäkkäriä vaan ehta aito Hesburger ja MSG 🤙😄. Mitä muuta: tutut ihmiset, elokuvissa käyminen, pelikerho ja pleikkari_vitonen, voi kuinka olen sinua kaivannutkaan. Kyllä, käännän kaiken ahdistukseni fyysiseksi kivuksi kuntosalilla, ja tämän jälkeen turrutan pääni videopeleillä. Täydellinen cocktail on valmis. Ottakaa pelitilini seurantaan, (olen) ja tulen oleman siellä jatkossa paljon aktiivisempi kuin henkilökohtaisella insta-tililläni.😁 Harrastetili tuo minulle somessa tuhat kertaa enemmän iloa.
Ja somesta puheen ollen. 📲 Asioita joita olen rajusti miettinyt tien päällä. Haaveilen aina vain sometilien poistamisesta. Facebookia en oikeastaan käytäkään mutta olen pitänyt tilin, sillä moneen paikkaan kirjautuminen on hankalaa ilman facea. Instagramissa tykkään lähinnä tästä harrastetilistäni, jonka kautta olen saanut paljon uusia oikeita kavereita. Peliyhteisössä on myös todella pirteä, positiivinen, iloinen ja yhteisöllinen rakkaudentäyteinen tunnelma. Minun on todella hankala tulla toimeen muiden kanssa joilla on erilainen maailmankatsomus ja elämänfilosofia kuin itselläni. Peliyhteisö on ollut itselle hyvä muistutus siitä, että vaikka ollaan kaikki todella erilaisia meitä kaikkia yhdistää kuitenkin joku tietty asia. Pitää keskittyä siihen yhteisöllisyyteen ja yhdistäviin tekijöihin, ei erillisyyteen, vihaan, ja siihen mikä meitä kaikkia erottaa toisistaan. All is one, ja vihaa ei koskaan voiteta vihalla.🙏
Henkilökohtaisella insta-tililläni en seuraa paljon ketään, en julkkiksia, isoja firmoja tai vastaavaa. En seuraa kaikkia tuttujanikaan, tai puolituttuja. Pyrin välttämään yliannostusta somen kanssa ja seuraamaan lähinnä perhepiiriä ja sukulaisia. No, muita järin kummallisia sometilejä itselläni ei olekaan. WhatsAppin voisi räjäyttää. On aivan liian hirvittävää että esimerkiksi työryhmät huutavat apissa hoosiannaa, kun kyseisestä sovelluksesta ei pysty edes kirjautumaan ulos. Ryhmät pystyy kyllä hiljentämään mutta ilmoitukset tuolla näkyvät silti, ja houkutus katsomiselle on liian suuri. Kun irtisanouduin töistä, kaikkein eniten odotin sitä, että pääsen poistamaan kaikki työryhmät. 🙏❤️ Koen lähes kaikki sosiaalisen median alustat jonkinlaisena pahuuden ilmentymänä enkä haluaisi olla niiden kanssa tosiasiassa missään tekemisissä. 😀 Olen valmis ottamaan 3310:n takaisin.
En varmasti ole mieleltäni täysin sama ihminen kuin reissuun lähtiessämme. Nyt kun ollaan Turkuun päästy punkkaamme hetken aikaa tuttavan ”vara”-asunnossa ja sen jälkeen siirrymme omaan uuteen kämppään. Tämäkin kämppä on ns. vara-asunto jossa en tule lopunelämääni viettämään vaan pyrin kohti sitä omaa unelma-asuntoani eikä ole takeita että haluaisin pysyä edes Turussa. 😀 Menen kohti sitä mihin oma polkuni vie. Kun sitä on makoillut puolisen vuotta epävarmuudessa tyhjän päällä on todellakin ollut aikaa pohdiskella kaikenlaista. Olisi mukava lähteä jatkossa ajelemaan pakulla ympäri Suomea (Lappiin) mutta bensanhinta on niin kallista että kotimaanmatkailu on tehty lähes mahdottomaksi. Alkureissusta en kaivannut lainkaan takaisin Suomeen, välillä ehkä vain Turkuun. Loppureissusta en malttanut odottaa Suomen kesää. Se on ihana, runsas, monipuolinen, raikas ja kaikkein kaunein ja runollisin. 🌻🙏🌻
Sitten takaisin itse tilanteen päälle. Aamulla siis heräsin autosta taas kylmyydestä johtuen puoli kuudelta. Nukuin käytännössä kaikki mahdolliset vaateet päällä villasukkien ja kaulahuivin kera höystettynä. 😁 Siitä huolimatta varpaat olivat jäässä ja pakkanen vain paukutteli. Saimme kuitenkin molemmat nukuttua yllättävän hyvin. Ja kyllähän se autokin lähti ihme kyllä suunnitelmien mukaisesti aamulla vielä käyntiin. Aikalailla samantien kun aamulla silmämme avasimme laitettiin moottori pörisemään jotta tuulilasikin lämpenisi, ja sitten suunnistettiin suoraan satamaan.
Tukholman terminaaliin oli suhteellisen helppo ajaa, tällä kertaa emme ainakaan eksyneet ja sormi ei pahemmin mennyt suuhun. Pienen odottelun jälkeen pääsimme luukulle näyttämään liput ja passit ja sitten vitoslinjaa pitkin kohti seuraavaa jonoa. Edelliset matkustajat lastattiin laivasta ulos ja pääsimme itse ajamaan sisään.
Oli kivaa että matkalla oli hytti. Olin ollut monta päivää pakkasesta lamaantunut, nukkunut ja kulkenut samoissa vaatteissa sillä vaatteita ei tehnyt mieli kaivella saatika vaihdella. Olin myös avannut päässä olleet lettini ja elänyt melkoisen takkukasan kanssa useamman päivän. Ensimmäinen asia joka laivalla tehtiin: rynnättiin suihkuun ja käytiin nukkumaan. Kaikkein pisin suihkuttelutauko koko reissun aikana taisi olla sen jälkeen kun lähdimme Kanarialta. 😀 Taisimme käydä vasta Belgian huoltoasemalla seuraavaksi suihkussa. Älkää käsittäkö väärin, olotila ei ole ollut millään tavalla likainen jonka vuoksi suihkua ei olla myöskään etsitty. Nykyihminen suihkuttelee tarpeisiinsa nähden aivan liian paljon ja turhaan kuivattaa ihoaan, päänahkaansa ja hiuksiaan. Kaikenhuipuksi vettäkin kuluu turhaan hukkaan. Suihkun lähteellä suihkua on totuttu käyttämään noin joka päivä mikä ei ole millään tavalla tarpeellista, varsinkaan jos ei ole suorittanut kunnon hikijumppaa. Laivalle saapuessa totesin kyllä olevani suihkun tarpeessa.
👅 Suomenkieli oli pitkään aikaan ollut kahdenkeskinen salakielemme jota kukaan muu ei ymmärtänyt. Olo oli omituinen kun laivalla ollessa kaikki muutkin yhtäkkiä ymmärsivät mitä puhutaan. Muutenkin suomenkielen kuuleminen muiden suusta tuntui kummankin mielestä oudolta. Ikäänkuin olisi elänyt jonkun näytelmän tai unen sisällä. 😀 Kun aiemmin käväisin Turussa jouduin pinnistelemään cittarin kassalla etten päästä suustani hola y gracias!
Laivamatka Turkuun meni keinahdellen pienessä jännityksen ja ahdistuksen tunteessa. En tiennyt osaisinko enää elää ”normaalia elämää”. Näin mieli yritti taas pelotella, kunnes samalla se järkevä puoli minusta oli tilanteeseen helpottunut ja tyytyväinen. 🙂 Turussa oli luvattu kova lumimyräkkä joten pienen matkaa piti vielä kesärenkailla selvitä. Menimme vanhemmilleni saunomaan ja seuraavana päivänä pääsimme punkkaamaan tuttavan asuntoon. Varastovuokra puretaan ja tyhjennämme Liedon pienen varastohäkin uuteen kämppään. Eli. Tuli tuossa tehtyä aika hyvä road trip. Ensi kerralla kirjoitan enemmän filosofisia(?) ajatuksiani koko reissusta ja pieni yhteiskunta-rage. Mitä se on vaatinut että ollaan voitu tälläiselle matkalla lähteä, ja mitä se sinulta vaatii jos haluat samaan hommaan ryhtyä. Sen jälkeen pakupäiväkirja hiljenee ja lähtee kesälaitumille. 🪻✌️ Eräs mahdollisesti pienessä maistissa oleva herrasmies puhui laivalla puhelimeen. Lainaan tähän loppuun hänen runollisia sanojaan: ”..Ei mutta yks asia! Sumune on meri.. Mutta elossa mä oon, elossa mä oon kuitenki……. Moi, moi.” 🌹
–
Tuo siltapätkä meni todella nopeasti, luulimme että ajoa kestäisi rutkasti pidempään. Äidilleni terveiset että Malmöön ei tosiaan jääty pamputettavaksi vaan ajateltiin suunnata Ruotsin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Göteborgiin. Jossakin kohtaa kuitenkin totesimme että Göteborgilla on tuskin meille mitään sen erikoisempaa tarjottavaa joten jatkettiin matkaa vain kohti Tukholmaa. Kelikin alkoi kokoajan vain mennä surkeammaksi. Oltaisiin todennäköisesti käännytty myös Norjassa, jos se paljon odotettu kevät olisi ollut vastassa odottamassa… 🤔
Ruotsin puolella näin ihka ensimmäisen Aidon ja Oikean ruotsalaisen IKEAN. Kuvaa ei tullut napattua. Heti pohjoiseen saavuttua harmaat pilviverhot ja vesisade olivat kulkeneet monta päivää matkassa mukana. Miten piristävää. Koko Tanskan-reissunkin satoi vettä. Oikeasti, huumori oli todella koetuksella etenkin kuskin osalta. Tuulilasista ei meinannut nähdä mitään ja sitä kevättä jota olimme odottaneet ei ollutkaan täällä.
Hommat valkenee niin naamat kalpenee, mutta beibi kyllä täällä tarkenee….?? 🥶🥶🥶 Ehhh. Ruotsin moottoritiellä ajellessa alkoi taas satamaan vettä, joka muuttui jäähileiseksi rännäksi, räntä lumeksi, ja yhtäkkiä maisema oli kuin suoranainen joulun ihmemaa…. Mitä helkkaria täällä tapahtuu, kalenteri näyttää huhtikuun puolta ja meillä oli kesärenkaat alla. Kauhunsekaisin tuntein jäimme räntäsateen keskelle lepopaikalle yöksi johonkin päin Ruotsin länsireunaa. Pakua on kyllä villalla eristetty mutta ei näihin olosuhteisiin nähden tarpeeksi. Kun olemme saapuneet yöpaikoille, autoa on pidetty käynnissä jotta sisätilat lämpeävät jos ulkona on ollut todella kylmä. Tuo on kuitenkin vain hetken helpotus, sillä kun auton sammuttaa kylmyys iskee sisätiloihin samantien.
Olimme todellakin varautuneet siihen että pääsiäisen ja vapun tienoilla olisi vielä KYLMÄ, mutta että lunta ja pakkasta? Koko tilanne vaikutti huonolta absurdilta pilalta. Minua ärsytti kaikkien ihmisten puolesta että kevät ei näyttänyt millään saapuvan.😄 Muistan että lapsenakin suurin ärsytyksen aiheeni oli aina kevään ja kesän odottelu.. Suorastaan vihasin räntää, loskaa ja joka nurkassa lojuvia talven jälkeen jääneitä isoja lumikasoja jotka eivät näyttäneet sulamisen merkkejä.
Ruotsalainen lepopaikka oli todella siisti. Yleiset vessat olivat siistit ja vessakopit lämmitetyt. Kummallakin kävi mielessä ottaa tyyny ja peitto ja jäädä vessaan nukkumaan. Yö ja aamu ei ollut kuitenkaan niin pahoja kuin odotin, vaikka kylmä oli kuin jääpuikkotehtaalla. Ulkona oli pakkasta ja hanget korkeat nietokset. Nukuin itse käytännössä kaikki vaatteet päällä kahden peiton alla. Aamulla käveltiin viereiseen huoltoasemaan syömään aamupalaa sillä kohmeisin sormin sai hädin tuskin auton ovea auki.
Tajusin yhtäkkiä että ruotsinmaalla olisi todennäköisesti mahdollista myös tehdä UFO-havaintoja. Kaikki murheeni kaikkosivat kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan! Laitoin mapsin satelliittikuvat huutamaan ja jäljitin kaksi Matti Suurosen Futuro-taloa. Sinne siis muusta viis!! Ruotsissa on todennäköisesti 4-5 Futuroa, mutta muutamat näistä ovat ainakin olleet armeijan ja ilmavoimien käytössä… (Lentokäytössäkö.. ?! 🧐 Arvasin!🛸) Tyydyin siis ihastelemaan ilmavoimien Futuroa sateliittikuvasta. Ilmavoimien alueella en nimittäin sentään ajatellut käydä hiipparoimassa. 😁 Aamulla laitettiin auto käyntiin ja lämpeämään, ja matka jatkui Suurosen jäljille kohti Ruotsin ilmavoimien ilmailumuseota Malmslättiin. Kylmyydestä viis, ajatus ufo-mökistä lämmittää aina mieltä ja yhtäkkiä elämä taas hymyilee. Oletukseni mukaan Futuro seisoisi museon pihalla, mutta itse museokin alkoi vaikuttamaan mielenkiintoiselta. 🙂
Mielenkiintoista sisäpiirin tietoa henkilöltä nimeltä Daniel joka on työskennellyt tuolla Ruotsin ilmavoimissa.. 🧐 Daniel kertoo että ilmavoimien tukikohdan harjoitusalueella turvapäällikkö tarkkailee järveä (Futurosta), jos alueelle sattuu tulemaan esimerkiksi ihmisiä tai pienempiä veneitä. He kutsuvat Futuroa kutsutaan nimellä ”Svampen”, koska maasta katsottuna se näyttää jättimäiseltä sieneltä. 🍄😹 Yksi näistä ilmavoimien taloista onkin siirretty Ruotsin ilmailumuseon pihalle. Todennäköisesti siis paikoillaan, helposti löydettävissä ja helposti valokuvattavissa. 👌 Jäljitin myös toisen ruotsalaisen Futuron joka todennäköisesti olisi ollut paikoillaan, mutta lumisten kelien takia emme lähteneet enää kikkailemaan pohjoisemmas. Ilmailumuseolta jatkoimme suorinta tietä vain Tukholmaan.
Saavuimme Flygvapenmuseumin pihalle ja siellähän se tönötti, pieni valkoinen Futuro kutsumanimeltään M1. Söpö ufopallo oli saanut pienen jäisen lumikerroksen päällensä. Hyppelehdin pitkin hankia kuvaamassa taloa joka suunnasta ja ihmettelin mikseivät muut ihmiset olleet siitä lainkaan kiinnostuneita.. Pihamaa oli täynnä erilaisia lentokoneita, mutta kyllä nyt klassinen UFO on lentoaluksista se kaikkein mielenkiintoisin! Varmasti myös nopein ja kaikilta ominaisuuksiltaan tehokkain. 😜
Ruotsin ilmavoimat ostivat Polykemista ilmeisesti kolme Futuroa vuonna 1970. Nämäkin ovat hieman erikoislaatuisia Futuroita, niin kuin edellinen tanskalainenkin versio, jossa kaksi UFOa oli yhdistetty putkella toisiinsa. Ehkä huomaattekin, että ulkomuoto näyttää jollakin tapaa oudolta. Näissä ilmavoimien Futuroissa on seitsemän ylisuurta ikkunaa normaalin 16 pienen sijaan. Sisäänkäyntikin tapahtuu tikapuilla suoraan yksikön pohjan keskeltä normaalin ovi/askelman sijasta (tähän kyseiseen on kuitenkin uudelleenrakennettu tuo sivuovi).
Tähän väliin taas mainitsen: jos Futuro-talojen tarina ei ole sinulle entuudestaan tuttu, käy lukemassa Pariisin 
Se oli kuudes Futuro kokoelmiini. ✔️ Edelliset valokuvatut UFOt löytyvät täältä: 
Kivaa oli huomata, että Futurosta oli tehty infokyltti. Kyltissä tosiaankin kerrottiin mihin tarkoitukseen ilmavoimat ovat näitä käyttäneet ja muuta asiaan kuuluvaa faktaa.
Matti mainittu! Torilla tavataan.
Ja mentiin sitten itse museoonkin käymään. Museo oli todella iso ja vaivainen 10€ lippu oli melkoisen pieni hinta siihen nähden miten runsaasti museolla oli mielenkiintoista tarjottavaa. Meillä tuli suoranainen kiire kun paikka oli jo menossa kiinni ja olimme juuri saaneet oman kierroksemme loppuun.
Luvassa päivän mahdollinen ”nippelitieto”.😁👆 Kyseessä ei suinkaan ole natsisymboli vaan oman kotimaamme Suomen ilmavoimien swastikalogo. Tämä logo ei liity millään tavalla saksalaisiin. Natsiversiossa hakaset ovat toki suunnattuna samaan suuntaan oikealle, mutta tässä logossa ei ole samaa 45 asteen kääntökulmaa. Swastikaa on käytetty yli 3000 tuhannen vuoden ajan 
Ruotsin ilmailumuseolla oli kokoelmissaan kaksi Suomen konetta, jotka ovat ottaneet osaa talvisodassa vuosina 1939-1940. Tämä logo on varmasti aiheuttanut paljon kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja hyvä esimerkki tulee juurikin Ruotsista. Allsvenskan-seuran Asplövenin puheenjohtaja Lars Janzon oli ottanut valokuvan Suomen ilmavoimien vanhasta koneesta ja laittanut tämän oman Facebook-sivunsa kansikuvaksi. Hän oli ottanut valokuvan lentonäytöksessä, jossa tämä kunnostettu kone teki ensimmäisen virallisen lentonsa sitten 70 vuoteen. 🙂 Mies joutui tietysti natsikohun keskelle ja sai potkut puheenjohtajan virastaan. ”Seuramme tuomitsee jyrkästi kaiken rasismiin tai natsismiin liittyvät kuvat ja aiomme ottaa tiukan kannan kaikkiin rasistisiin ja natsismisiin näkemyksiin”, totesi Asplövenin urheilutoimenjohtaja Per Kenttä. Lars on pahoitellut kuvaa, ja myöhemmin vaihtoi kansikuvaksi itsestään seisomassa Auschwitzin keskitysleirin portilla merkkinä siitä, että hän ei ole natsismin kannattaja. Hmm. Melko mielenkiintoinen ja outo tarina.
Museossa oli tarjolla oli kaikenlaista mahdollista propellia ja lentohärveliä, lentosimulaattoreita ja testauspisteitä. Lapset ja aikuiset olivat innoissaan ja historiaa riitti todella paljon. 👌 Keli oli parantunut mukavasti sisällä ollessamme ja väänsimme ruokaa ilmailumuseon pihalla. Aurinkokin paistoi. ☀️ Tarjolla oli kuvasta päätellen riisin ja kikherneiden sekaista sörsseliä. Täytyykin jossakin kohtaa tehdä tänne blogin puolelle TOP 5 pakueväät, tulen nimittäin varmasti tulevaisuudessa käyttämään näitä samoja helppoja ”reseptejä” ihan kotioloissakin. 😄
Terveiset sukulaisille. Ruotsissa ajoi ohi rekka jossa luki KORSBERG.. 🚛 Kadonneiden Korsbergin sukulaisten jäljillä? Aiemmista postauksista on käynyt ilmi että äitini puolelta sukujuuret menevät Inkeriin mutta isäni puolelta sukujuuret menevät mahdollisesti Ruotsiin.(?) 🤔 Jotkut lukijat ehkä tietävätkin että sukunimeni on hyvin, hyvin suomalainen.. Tuon suomalaisempi nimi ei enää yksinkertaisesti voi olla. Mutta oikeasti sukunimemme kuuluisi olla ruotsalainen Korsberg. Käännettynä ilmeisesti ristivuori tai jotakin sinnepäin. Kuinka olemme menettäneet tämän kauniin ruotsalaisen sukunimemme? Tarina on harvinaisen lyhyt ja tympeä. Muuan isoisoisoisämme eli vahvan ruotsivihan alla, ja näin ollen halusi vaihtaa sukunimeksi: ”Suomi”. Torilla tavataan! 🤹🪇
Toinen Ruotsin yö lumessa ja pakkasessa nukuttiin graffitien keskellä Snösätragränd Wall Of Famella! Nyt oli hieno nukkumisympäristö jos jotakin. 😁 Jäimme seinien vierelle viralliselle parkkipaikalle jossa sai oikeasti olla parkkikiekon kanssa kolme tuntia. Oli kuitenkin jo myöhä, feimiseinät sijaitsivat syrjäisellä paikalla ja alueella ei ollut lainkaan muita autoja saatika ihmisiä. Jäimme siis riskillä tuohon nukkumaan ja olimme henkisesti varautuneet siirtymään, jos poliisi tai parkkipirkko tulisi koputtelemaan ikkunoihin.
Kyseessä on käytöstä poistettu teollisuuspuisto Tukholman syrjäisellä eteläpuolella. Autioaavekaupunki muutettiin yhdeksi Euroopan suurimmaksi graffitinäyttelyksi. Kuuden vuoden ajan ihmiset pakersivat seinien äärellä maalaten ja toteuttaen itseään. Paikka on jo kuitenkin parhaat päivänsä nähnyt ja se on ennen ollut paljon suurempi. Eteläosa on nyt purettu ja muutettu luonnonsuojelualueeksi, mutta pohjoisosa on vielä tallessa ja graffitien peitossa. Oli symbolista että tämä road trip lähestyi loppuaan ja päädyimme viime hetkillä yöksi ja hengailemaan yhteen Euroopan suurimpaan avoimeen taidegalleriaan. Tälläkin reissulla on nimittäin graffitit kulkeneet vahvasti mukana. 😁
Aamulla siis kuvaamaan graffiteja, graffikkoja, grafuja, graniitteja ja mitäpä vielä … Rakkaalla maalauksella on monta nimeä. En pystynyt kylmyyden vuoksi enää nukkumaan joten nousin itse sängystä puoli kuudelta aamulla ja lähdin lähiympäristöön kuvausreissulle. Jonkun ajan päästä matkakaverikin käveli kadulla vastaan. Terve mieheen. Päätettiin suunnata kohti Tukholman keskustaa. Aamupalaksi syötiin nopeasti autosta löytyneitä persikoita ja Alpron jugurttia myslin kera. Jos jotain positiivista niin ainakin ruoka säilyi kelien puolesta. 😄
Olimme tässä kohtaa jo siis Tukholman liepeillä ja läpikävimme reissun parhaimpia paloja ja paikkoja. En osaa sanoa asiaan paljon mitään, sillä niin paljon on tapahtunut siistejä juttuja mielenkiintoisissa paikoissa on tullut käytyä. On kiva jonkun ajan päästä itse istua rauhassa blogin äärelle ja katsoa missä ihmeessä sitä on tullut painatettua. 🍵😶🌫️ On todella outoa ajatella reissun alkupäätä, ensimmäisiä öitä Virossa.. Tuntuu että tuosta on ikuisuus. Auton sisältö ja järjestys on muuttunut alkujoista rutkasti parempaan suuntaan ja kaikenlaista selviytymiskikkaa ollaan opittu tien päällä.
Meidät erotti Turusta enää vain pieni rupuinen lätäkkö. Olen itse matkustanut tuon samaisen lätäkön yli kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Olenhan melkein koko ikäni asunut Turun sataman liepeillä. En jätä pakupäiväkirjailijoita nallina kalliolle ihmettelemään, aijon vielä tehdä kaksi postausta jossa kirjoitan laajemmin ajatuksiani koko matkasta. 🤯 Miten tähän päädyttiin, ja miten meni noin omasta mielestä.
Hassua ajatella että alkureissusta ajoimme talvea pakoon, ja nyt ajoimme itse lumen luokse. Huhtikuun pakkasiin? Oli selvää että tässä kohtaa oli vain tasan yksi tavoite: päästä helkkarin nopeasti sisätiloihin nukkumaan. Heräsimme, olimme nukkuneet kaksi yötä pakkasessa ja kolmas yö oli edessäpäin. Yritimme välttää tämän kolmannen yön, mutta iltalaivojen lähdöt olivat tuplasti kalliimpia kuin aamulähdöt ja illalle ei tainnut muutenkaan saada enää lippuja ostettua. Kuskin olotila huononi kokoajan ja kuume nousi. Ulkona satoi läjäpäin jäähilemäistä räntää ja olosuhteet olivat lähes sietämättömät. (Ainakin pakussa asumiselle). Sänkyä ei laitettu kasaan, ruokaa ei tehty, edes hampaita ei huvittanut pakkasessa pestä. Kumpikin odotti vain tulevaa laivamatkaa ja sisätiloihin pääsyä. Yritin tsempata matkakaveria että ajoa ei ole enää paljoa jäljellä. Pian olisi tutut Turun tiet alla ja laivalle pääsisi lepäämään. Auto ja kytkin vetelivät pakkasessa ihan viimeisiään. Koko porukka autoa myöden oltiin aivan valmista kauraa. Kirsikkana kakun päällä viimeisenä iltana ulkona satoi taas melkoisen lujasti lunta. 🍰 Huomenna kuvia Tukholmasta ja fiiliksiä siitä kun jäinen Turku häämöttää laivan kannelta… Vai häämöttääkö? Suostuivatko kesärenkaat liikahtamaan aamulla kohti terminaalia ja pörähtikö moottori nätisti käyntiin vaiko ei. 😄