128. Diewegin hylätty hautausmaa
Pakupäiväkirja 128.
Jos mielestäsi hautausmaat ovat olleet jotenkin jännittäviä paikkoja, miltä kuulostaisi täysin oman onnensa nojassa lojuva hylätty hautuumaa? 🤔 Tälläinen löytyy Belgiasta. Diewegin hautausmaa on lojunut hoitamattomana vuodesta 1958. Ensimmäinen oma ajatukseni oli, miten on mahdollista että hautausmaa edes joutuu ”hylkäämisen” kohteeksi? Tuollahan lojuu ihmisten läheisiä joten luulisi että hautapaikoista väkisinkin pidetään huolta. Ja näin on. Joitakin poikkeustapauksia on vuosien varrella tehty. Hautausmaalla lepää esimerkiksi Georges Prosper Remi, paremmin tunnettu nimellä Hergé ja jos nimi ei vieläkään soita kelloja niin kyseessä on Tintti-sarjakuvien luoja. Sarjakuvataiteilija on vieläpä haudattu Diewegin hautausmaalle kauan sen jälkeen (1983) kun hautausmaa oli virallisesti lakkautettu.
Miksi hautausmaa on sitten jätetty rapistumaan? Koleraepidemian jälkeen Diewegistä tuli ylikansoitettu ja hautausmaa yksinkertaisesti hylättiin. 80-luvun aikana se on jäänyt totaaliseen rappiotilaan ja ylläpito kohdistuu nykyään lähinnä vain polkuihin. Hautapaikat ovat jääneet tosiaankin omaisten hoidettavaksi, joten satunnaisia hyväkuntoisia hautojakin voi löytää paikalta.
En tiennyt yhtään mitä hautausmaalta odottaa, tämä paikka oli taas asioita jotka olin vain kartastani bongannut. Ajeltiin Diewegiin ja itse yllätyin siitä kuinka valtavan iso koko hautausmaa oli. Sammaleet, juuret ja kasvusto ottivat valtaa kuin viidakko. Monien hautojen kivipäälliset olivat auki ja lojuivat miten sattuu. Toinen asia johon kiinnitimme huomiota oli se, että tavallisia hautakiviä ei paikalla paljon ollut. Suurin osa haudoista olivat valtavia, kalliita ja monumentaalisia. Paikalla lepää siis varmaan paljon ns. vähän parempaa väkeä. Mikä taas lisää hämmennystä hautausmaan hylkäämisen suhteen.
Koko paikka oli täynnä parhaat päivänsä nähneitä riutuneita Jeesus-patsaita.
Koskematon hautausmaa oli todella kuvauksellinen ja käymisen arvoinen kohde. Hautuumaalla oli paljon salaperäisiä juutalaisten hautoja ja hautakammioita, joissa oli kaunista heprealaista kirjoitusta. Tämä on yksi ainoita harvinaisia paikkoja Belgiassa jossa on sallittu juutalaisten hautaaminen.
Belgian lippu miellyttää silmääni todella paljon, kaunis väriyhdistelmä. 😸❤️💛🖤
Yllä sarjakuvataitelija Hergén hautapaikka. Tintin seikkailut ovat belgialaisille tietysti kovasti sydäntä läsnä ja Tintti -teemaa näkyy paljon joka puolella. Haudalle ei sentään ollut Tintti-patsasta pystytetty ja kaikki ylimääräinen krumeluuri loisti poissaolollaan. Kiveen oli jo etukäteen painatettu myös vaimokkeen nimi. Tintin lisäksi myös Marsupilami on belgialaisten kädentaitoa (terveiset Harrille😸). Pilami on André Franquin luoma eläinhahmo. Näiden kavereiden lisäksi Belgiasta on kotoisin myös kaikkien rakastama… SMURFFIT. Smurffit ovat taas Pierre Cullifordin käsialaa, tuttavien kesken Peyo. Sama juttu kuin mietin Italiassa, onko tähän syynä juomavesi vai mistä johtuu että Belgiasta tulee niin paljon kovia sarjakuvapiirtäjiä?
Hautausmaareissun jälkeen menimme pieneen kyläravintolaan jossa oli kovin lämmin vastanotto. Myyjä ja muut asiakkaat huusivat kovaan ääneen yhdestä suusta: BONJOUUUUUR!! Tuosta ei voinut enää perääntyä. Tarkoitus oli vain tiedustella mitä ruokaa ravintolasta saa. Matkakaveri näki Portugalin lipun ja alkoi haaveilemaan francesinhasta, portugalilaisesta ”krapulaleivästä” josta olen aiemminkin kirjoittanut.
Francesinha on tosiaan kaikkien heart stoppereiden äiti, isä ja Jumala. Tuossa on läntätty läjäksi kaikki ne ainekset, joilla saat aiheutettua itsellesi diabeteksen. Ainakin kolmea eri lihaa: sikaa kahdessa eri muodossa ja ilmeisesti.. nautaa? Lisäksi kananmuna, paksua juustoa ja kaikki tämä olutkastikkeessa. Ainekset ovat vaalean paahtoleivän välissä. Annos tarjoillaan yleensä ranskalaisten kera ja muutenkin koko leipä hyllyy rasvan alla. Söin Kanarialla kasvisversion joka oli todella hyvää. En silti suosittele kyseistä annosta kenellekään joka haluaa pitää omasta terveydestään huolta. 👌 Omasta annoksestani minulla ei ollut mitään käsitystä, muuta kuin kyseessä oli jotakin merenelävää, mahdollisesti kalmaria. 😅
Olimme siis Belgiassa, portugalilaisessa ravintolassa jossa puhuttiin ranskaa. Emme ymmärtäneet mitään, mutta paikalla oli asiakkaita jotka puhuivat espanjaa. Teimme siis selvityksen ja tilauksen espanjaksi muiden asiakkaiden avustuksella. Keskenään nämä muut asiakkaat taas puhuivat portugalia. Tämä oli taas hetkiä elämässäni kun mietin mitä täällä tapahtuu samalla kun apina paukutti lautasia päässäni ja Ievan polkka soi lujaa korvissa. 👍 Toivottavasti ette ole vielä kyllästyneet urban explooraamiseen, ensi kerralla nimittäin luvassa juttua Doelin hylätystä satamakylästä. 😁👋
–
Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂