129. Doelin hylätty satamakylä
Pakupäiväkirja 129.
Lisää erikoisia belgialaisia hyliksiä! Tällä kertaa taas yhden talon sijasta kokonainen kyläpahanen. Belgialaista Antwerpenin satamaa oli ollut suunnitteilla laajentaa jo vuodesta 1965 lähtien. Tämä tarkoittaisi tuolla sijaitsevan Doelin kylän totaalista jyräämistä ja asukkaiden karkoittamista. Ja sehän ei loogisesti käy kaikille päinsä. ✋Asukkaiden mielenosoitukset aiheuttivat pahan pattitilanteen ja maaliskuun 30. päivänä 2022 saatiin aikaan sopimus kylän säilyttämisestä. Kyseessä on siis oikeasti vain puolittainen autiokylä jossa asuu vielä pieni kourallinen ihmisiä, tarkkaan ottaen noin 19. Tätä ennen kylässä eleli noin 1300 asukasta.
Kylään kulkee pitkä asvalttitie, jonka päässä on maasta nousevat porttitolpat. Portit menevät kiinni kello seitsemältä illalla jolloin kylään ei ole asiaa muuta kuin paikallisilla. Kylässä ei saa yöpyä ja jos näin yrittää tehdä, tulevat poliisit häätämään samantien pois paikalta. Jäimme itse yöksi aivan kylän laitamille. Koko seutu oli valtavan isoa teollisuus- ja satama-aluetta. Aamulla lähdimme pakun kanssa katsomaan miltä näyttää Doelissa.
Moni Doelissa asunut ihminen joutui myymään asuntonsa mutta osa asukkaista vastusti suunnitelmia. 🔥 Monet historialliset rakennukset ehdittiin jo purkaa, ja esimerkiksi toisen maailmansodan kuolleiden muistomerkki ehdittiin repäistä maasta irti. Tämän jälkeen kylästä on tullut katutaiteilijoiden ja muiden urbaaniseikkailijoiden mielenkiinnonkohde. Tänä päivänä kaikki rakennukset on laitettu visusti säppiin ja taloihin ei pääse sisälle.
Kylässä oli melkoisen paljon menoa ja meininkiä. Meidän lisäksi paikalla pyöri ainakin kaksi ”turisti”porukkaa, muutamia nuoria, kaupungin työntekijöitä laittamassa sähköjä kuntoon, ja lisäksi poliisit partioivat tiuhaan tahtiin alueella. Tihutöitä tuolla ei siis helposti pääsisi tekemään. Paikallisten annetaan selvästi elää ja olla rauhassa. Ulkona näkyi myös paljon pieniä kissataloja. 😸 Joku porukka suoritti Doelin kaduilla myös kuvaussessiota. #photoshoot! 👍
Kyllä täytyy sanoa että nostan hattua kaikille kapinallisille, mutta onhan tuo Doel hieman outo paikka elää. Pientä kylää ympäröivät järjettömän kokoiset tehtaat, öljynjalostamot ja massiiviset rumat konttitelakat. Ei mikään ihanteellisin paikka ainakaan kasvattaa perhettä. Koko kylä ja satama-alue sijaitsevat kaukana kaikesta. Lähimmälle kaupallekin saat lähteä auton kanssa ties kuinka kauas. 😬
Tosiaan, Doelin kylän kohtalo määräytyi maaliskuussa 2022 jolloin saatiin aikaan kompromissi 24 vuotta kestäneen oikeustaistelun jälkeen. Antwerpenin satama sai laajentaa konttisatamaansa ja Doelin kylä sai jatkaa olemassaoloaan. 🫶 Jo poistettu toisen maailmansodan muistomerkkikin palautettiin alkuperäiselle paikalleen. Mitä tästä opimme? Aina kannattaa taistella oikeuksiensa ja kotinsa puolesta. 💪 Seuraavaksi hypätään Hollannin puolelle ja aikeenani on laittaa teidän päät oikein kunnolla rullalle. Luvassa on nimittäin edestakaista rajanylihyppelyä Belgian ja Hollannin välillä kirjaimellisesti: kymmeniä kertoja. Mitenpä tuo on mahdollista? Se selviää huomenissa.. 🫨😈
–
Miksi hautausmaa on sitten jätetty rapistumaan? Koleraepidemian jälkeen Diewegistä tuli ylikansoitettu ja hautausmaa yksinkertaisesti hylättiin. 80-luvun aikana se on jäänyt totaaliseen rappiotilaan ja ylläpito kohdistuu nykyään lähinnä vain polkuihin. Hautapaikat ovat jääneet tosiaankin omaisten hoidettavaksi, joten satunnaisia hyväkuntoisia hautojakin voi löytää paikalta.
En tiennyt yhtään mitä hautausmaalta odottaa, tämä paikka oli taas asioita jotka olin vain kartastani bongannut. Ajeltiin Diewegiin ja itse yllätyin siitä kuinka valtavan iso koko hautausmaa oli. Sammaleet, juuret ja kasvusto ottivat valtaa kuin viidakko. Monien hautojen kivipäälliset olivat auki ja lojuivat miten sattuu. Toinen asia johon kiinnitimme huomiota oli se, että tavallisia hautakiviä ei paikalla paljon ollut. Suurin osa haudoista olivat valtavia, kalliita ja monumentaalisia. Paikalla lepää siis varmaan paljon ns. vähän parempaa väkeä. Mikä taas lisää hämmennystä hautausmaan hylkäämisen suhteen.
Koko paikka oli täynnä parhaat päivänsä nähneitä riutuneita Jeesus-patsaita.
Koskematon hautausmaa oli todella kuvauksellinen ja käymisen arvoinen kohde. Hautuumaalla oli paljon salaperäisiä juutalaisten hautoja ja hautakammioita, joissa oli kaunista heprealaista kirjoitusta. Tämä on yksi ainoita harvinaisia paikkoja Belgiassa jossa on sallittu juutalaisten hautaaminen.
Belgian lippu miellyttää silmääni todella paljon, kaunis väriyhdistelmä. 😸❤️💛🖤
Yllä sarjakuvataitelija Hergén hautapaikka. Tintin seikkailut ovat belgialaisille tietysti kovasti sydäntä läsnä ja Tintti -teemaa näkyy paljon joka puolella. Haudalle ei sentään ollut Tintti-patsasta pystytetty ja kaikki ylimääräinen krumeluuri loisti poissaolollaan. Kiveen oli jo etukäteen painatettu myös vaimokkeen nimi. Tintin lisäksi myös Marsupilami on belgialaisten kädentaitoa (terveiset Harrille😸). Pilami on 
Hautausmaareissun jälkeen menimme pieneen kyläravintolaan jossa oli kovin lämmin vastanotto. Myyjä ja muut asiakkaat huusivat kovaan ääneen yhdestä suusta: BONJOUUUUUR!! Tuosta ei voinut enää perääntyä. Tarkoitus oli vain tiedustella mitä ruokaa ravintolasta saa. Matkakaveri näki Portugalin lipun ja alkoi haaveilemaan francesinhasta, portugalilaisesta ”krapulaleivästä” josta olen aiemminkin kirjoittanut.
Francesinha on tosiaan kaikkien heart stoppereiden äiti, isä ja Jumala. Tuossa on läntätty läjäksi kaikki ne ainekset, joilla saat aiheutettua itsellesi diabeteksen. Ainakin kolmea eri lihaa: sikaa kahdessa eri muodossa ja ilmeisesti.. nautaa? Lisäksi kananmuna, paksua juustoa ja kaikki tämä olutkastikkeessa. Ainekset ovat vaalean paahtoleivän välissä. Annos tarjoillaan yleensä ranskalaisten kera ja muutenkin koko leipä hyllyy rasvan alla. Söin Kanarialla kasvisversion joka oli todella hyvää. En silti suosittele kyseistä annosta kenellekään joka haluaa pitää omasta terveydestään huolta. 👌 Omasta annoksestani minulla ei ollut mitään käsitystä, muuta kuin kyseessä oli jotakin merenelävää, mahdollisesti kalmaria. 😅
Olimme siis Belgiassa, portugalilaisessa ravintolassa jossa puhuttiin ranskaa. Emme ymmärtäneet mitään, mutta paikalla oli asiakkaita jotka puhuivat espanjaa. Teimme siis selvityksen ja tilauksen espanjaksi muiden asiakkaiden avustuksella. Keskenään nämä muut asiakkaat taas puhuivat portugalia. Tämä oli taas hetkiä elämässäni kun mietin mitä täällä tapahtuu samalla kun apina paukutti lautasia päässäni ja