114. Korkeat jyrkänteet, jyrkät korkenteet
Pakupäiväkirja 114.
Otsikko on pala menneitä matkakaverin filosofisia mietintöjä. Olivatko edessä siintävät vuoret korkeita jyrkänteitä, vaiko jyrkkiä korkenteita… 🤔🌀 Siinä kaikille päiväksi pohdittavaa. Nyt on kuvissa ainakin melko jyrkkää maisemaa. 🌋En aina jaksa itse roikottaa kameraa mukana joten alapuolella on nähtävillä vähän rarempaa kuvamateriaalia, matkatoverin ottamia kuvia. 😛 (Olen ottanut oikeudekseni käsitellä näitä). Eräs päivä lähdimme patikoimaan, harhauduimme vähän reitiltä omia polkujamme ja löysimme aidon ja alkuperäisen guanchien vanhan asuinluolan.. 🗿
Itse luolasta ei ole sisältä muuta kuvaa kuin tämä luolanais -aikainen välipalafoto, soijatikkuja, (uusi oma suosikkisnack, näitä saa ainakin aasialaisista kaupoista, myös Turusta! Paljon eri makuja). 🍢 Luolissa ei olisi kameran kanssa saanut oikein järkeviä kuvia, mutta kiehtova paikka ja hienot kotimaisemat. 😁 Nuo guanchien luolat tunnistaa seinissä olevista rei’istä, joissa säilytettiin viljaa sun muuta härpäkettä. Tähän päättyy matkakaverin ottamat valokuvat, ja nyt siirrytään Arinagan kaupunkiin..
Gran Canaria on täynnä pieniä, tuntemattomampia kyliä. Eräs ilta jäätiin yöksi tuonne Arinagan kaupungin autotienvarrelle. Pitkin yötä vieressä kulki melkoinen liikenne, mutta olemme selvästi kumpikin jo tottuneet nukkumaan vähän minkälaisessa ympäristössä tahansa. Aamulla lähdettiin tutkimaan vanhaa armeijan tukikohtaa. Paikalla oli pitkälle maan syvyyksiin ulottuva bunkkeriverkosto ja vanhoja kyttäyspaikkoja vihollisia varten. Bunkkerin sisällä ei sen kummemmin tullut kuvattua, tuubissa oli nimittäin pilkkopimeää. 😀
✌️ Oikeassa elämässä istun tällä hetkellä lautan lattialla pistokkeen äärellä. 😁 Olemme pysähtyneet Teneriffalle ennen matkan jatkumista Huelvaan, kohti Manner-Espanjaa. Valokuvaamisen määrä kasvoi loppua kohden Gran Canarialla ollessa joten laitan vielä muutaman postauksen kyseiseen saareen liittyen, ja sen jälkeen ei olekaan taas matkan reitistä minkäänlaista tietoa! Matkakaveri sanoi että Huelvan satamaan saapumisen jälkeen ajamme kohti pohjoista niin kauan että tankki on tyhjä. 🤙😶🌫️
–
Olen löytänyt sen verran oman näköisiä tarroja että leikekirjat huutavat hoosiannaa 😀🤟🔥 Lapsena itsellä oli useasti kesäisin ”kesäkirja”, johon liimattiin kesän ajalta kaikki mahdolliset jäätelötikut, -paperit, liput, laput, kupongit ja muut liimattavat irtosälät. Onko tämä ”vain Suomi-jutut”? 😀 Kesä on niin lyhyt että sen kokee hirmuisena spektaakkelina, josta on otettava kaikki muistot talteen? No mutta kuitenkin, eipä ole ajat tuosta kovasti muuttuneet. Tältäkin reissulta on jo toinen matkaleikekirja meneillään. Molemmat kirjat ovat aivan turvoksissa kaikenlaista lippulappua, tarraa ja koristeita. Tuollaisten kollaasimaisten juttujen tekeminen on ihan omia lempiharrastuksiani. Useasti päiväkirjanikin ovat visuaalisia, täynnä lehdistä leikattuja kuvia ja piirroksia. 🙏 Nyt alkaa jo vähän kuumottamaan tuleva ylihuominen lauttamatka. Itse matka ei jännitä, mutta on haikea fiilis jättää Kanariansaaret taakse. Täällä on suoritettu viimeisiä kiitosrituaaleja ja muita lähtörituaaleja. Viimeinen pitkä lenkki Gran Canarian auringossa, viimeinen uinti rapurannalla ja seuraavaksi luvassa viimeinen ateria Pepe Chiringossa, suosikkigrillissämme. 😸 Ensi kertaan, Chau. 👋