43. Jumissa Bosnian pikkukaupungissa
Pakupäiväkirja 43.
Pakumme oli siis ollut viimeksi Sarajevossa korjaamolla keskiviikkona. Perjantaina jumahdettiin Hadžićin kaupunkiin kun moottori pörisi surullisesti ja auto ei lähtenyt käyntiin. Lauantaina pääsimme jututtamaan paikallista AutoKlinikan -miestä. Aloin jo katselemaan Hadžićin kaupunkia sillä silmällä. Joutuisimme mahdollisesti viipymään tuolla pikkukylässä todella pitkään. 😄😄 Kaupungissa vilisti todella paljon nuorisoa. Mitään erityisen kaunista katseltavaa ei kaupungissa vaikuttanut olevan, mutta tuolla oli kaunein vesielementti jonka olen koskaan nähnyt. Mietin aiemmin että tuon juurella kelpaisi lukea Pottereita. En tiennyt että kohta saisin tuohon ainakin vähintään parin päivän mahdollisuuden.
Katsottiin Bookingista majatalo joka oli 19€ yöltä. Yöpaikan katsominen oli hankalaa. Airbnb:itä ei todellakaan ollut. Niillä muutamille motelleilla ja hotelleilla joita löytyi ei tuntunut olevan nettisivuja, eikä olemassaolosta ollut muutenkaan varmuutta. Kaikki vaikutti olevan äärimmäisen hankalaa. Bookingista kuitenkin löytyi guest house, tuohonkaan ei ollut kunnollista osoitetta. Pyörimme suurin piirtein oikealla alueella. Pihalle ajoi mies auton kanssa. Menin kysymään häneltä tietääkö hän missä olisi kyseinen majatalo. Hän soitti todennäköisesti talon omistajalle, ja seuraavaksi ohjasi meidät viereiseen kerrostaloon. Ensin ukko kaivoi jonkun asunnon ovenkarmin yläpuolelta avaimen ja avasi oven. Naamalle pöllähti aivan jäätävä tupakansavu. Asunto oli suorastaan savusta harmaa ja aivan täynnä vaatteita ja rojua ja sotkua. 😃 Mietin jo että nyt unohtui pahemman kerran siivota kämppä ennen seuraavien tuloa. Tuolla taisi kuitenkin jo majailla joku, mies sulki oven ja hermostuneen naurun saattelemana kokeilimme seuraavaa ovea. Huone numero 1 olikin meidän kämppämme.
Majatalo jossa yövyimme oli kunnon tupakankäryinen kaksio. Asunnosta löytyi kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa: 1. Hiustenlähtöä ehkäisevä valkosipulishampoo. 2. Karvaiset ja mahdollisesti likaiset alushousut pesukoneessa. 3. Muovinen delfiinilipasto. 4. Pyhällä hengellä pystyssä pysyvä, teipein korjattu pyykkiteline. Tuo asunto kuitenkin sopi tarpeisiimme paremmin kuin hyvin. Siellä oli rutkasti tilaa, keittiö, wifi, suihku ja pääsimme pesemään kaikki loput likapyykkimme. Kun kaikesta alkujärkytyksestä auton suhteen oli selvitty, ei tilannetta auttanut kuin juhlistaa kakulla ja yrittää repiä hetkestä huumoria. Mitä Mattikin tähän sanoisi: Elämä on Laiffii!! Illalla joku pikkupoika tuli koputtamaan ovellemme. Nuori pikkolo toi meille pari pyyhettä ja wc-paperirullan. 😄 Poika oli todella hellyttävä ja kohtelias, hän ei puhunut kunnolla englantia mutta selitti että voimme maksaa yöpymisen seuraavana päivänä.
No, tästä ei ainakaan tämän hirveämmäksi ja ikimuistoisemmaksi halloween enää muuttuisi! 🎃 Lauantai oli ainakin omalta osaltani stressaavan masentunutta syvähengittelyä kun sai jännitellä auton kohtaloa. Kamalinta on epätietoisuudessa odottelu. Lähdimme heti aamulla sovitusti käppäilemään AutoKlinikan korjaajan luokse. Olimme partiolaisina paikalla heti kello yhdeksän aamulla. 🫡 Ilmoitin ukkelille että soitin hänelle edellisenä päivänä. Ongelmana oli tosiaan että emme voisi ajaa autoa hänen korjaamolleen, sillä se ei lähtenyt käyntiin. Korjaajalla oli muutama homma työn alla, mutta otti puhelinnumeromme ylös ja sanoi että soittaisi kun olisi valmis. Hän lupautui tulla kaupungille katsomaan autoa. 🙏💖 Mies herätti vahvaa luottamusta. Hän näytti bosnialaiselta puutarhatontulta.
Asunnossa oli myös kotoisat mummonmökkilakanat. 🧐
Myös Hadzicissa kaikki talojen ulkoseinät ovat täynnä kamalia luodinjälkiä.
Ei auttanut kuin siis odotella ja neuroottisesti väijyä puhelimen äärellä. Kävelimme vähän kaupungilla ja päädyimme seuraamaan paikallista jalkapallo-ottelua. Hadzicin kaupungissa ei erityisesti ole mitään ihmeellistä kuvattavaa, joten laitan seuraavaksi vielä julkaisemattomia kuvia Sarajevosta. 👉👉
Olimme jo niin kovaa vauhtia matkaamassa Mostariin joten harmitti että nyt matka tyssäsi autovian vuoksi, vaikka se oltiin juuri saatu edelliseltä korjaamolta pois. Olisi myös harmi jättää auto jälkeen, pakata tavarat ja lentää Suomeen. Suomeenkaan palaaminen ei haittaisi itseäni ollenkaan, eniten harmittaisi jos autosta pitäisi matkan varrella ”luopua”. Toivottavasti tuo auto saataisiin ehjänä vielä Suomeen saakka, tai edes sinne Kanarialle. 🙏 Pääsemmekö siis ikinä pois Hadzicista? 😄 Ei näissä tilanteissa auta kuin sisuuntua vaikka epätoivo iskee. Emme piru vie antaisi yhden moottorivian pysäyttää koko reissua nyt kun näin pitkälle oltiin päästy. 💥
Kello alkoi jo olla viisi ja olimme koko päivän odotelleet autokorjaajan soittoa ja repineet hiuksiamme. Ajattelimme kävellä paikan päälle tsekkailemaan mikä meininki miehellä oli, ehtisikö hän vielä lauantain aikana tulla katsomaan autoamme. Korjaajalla oli hirmu meno ja kiire päällä. Hän teki jo ylitöitä ja aikoi todellakin painattaa pitkää päivää. Sanoimme ettemme halua olla ärsyttäviä 🙌 Mutta olemme pikku paniikissa auton suhteen. 😂 Matkakaveri muistutti korjaajaa ettei tappaisi itseään työllä. Meininki näytti meinaan melkoiselta puurtamiselta. Ilmeisesti ihmiset olivat kovasti vaihdattamassa autonrenkaita. Korjaaja sanoi että tunnin päästä hän pääsisi keskustaan katsomaan autoa. Menimme jälleen odottelemaan mahtavan vesielementin luokse. Ja nyt pääsin lukemaan kirjaa kirjojen juurelle. Pian mies soitti että hänen pari työntekijäänsä olivat paikalla, mutta he eivät puhu hyvin englantia. Bongattiin nuoret korjaajamiehet ja esiteltiin heille prutkuttava pakumme.
Korjaaja-minionien meininki vaikutti samantien valtavan ammattitaitoiselta. Miehillä oli vikalukulaite jonka asensivat ensitöikseen pakuun kiinni. Tuo antoi ilmoituksen: ”timer position sensor malfunction”. Miehet ottivat muutamat palat pakusta ulos, kaivoivat työkalut ja ryhtyivät hommiin. Itse korjaamon päällikkökin kävi nopeasti paikan päällä, mutta suurimmaksi osaksi antoi ”nuorison” hoitaa homman. Jokunen tovi tuossa meni, mutta pian pakun moottori piti kauniin käynnistämisen äänen, ja ukkeli näytti ikkunasta peukkua. 👍Miehet tiesivät täysin missä ongelma piili, mutta eivät täysin osanneet sitä meille selittää. Kyseessä oli kutakuinkin polttoaineen syöttöön liittyvä ajoitushäiriö. Sarajevon autokorjaaja varmasti korjasi autosta jotain, mutta ei juuri kyseistä ongelmaa.
Tuo Autoklinika Kajimovićin toiminta oli niin ammattitaitoista ja 6/5 palvelua että järkyttävintä oli maksuosuus. Koko lysti kustansi 50 markkaa eli vaivaset 25€! Olin varautunut maksamaan kaikesta stressaamisesta ja hädän hetkeltä pelastamisesta ainakin 500€. Vähintä minä voin tehdä oli kirjoittaa maasta taivaisiin ylistävä arvostelu Googleen. Kyseinen autokorjaamo oli muutenkin saanut kaikilta asiakkailta 5/5 arvostelut ja täysin ansaitusti. Autoa ei tarvinnut edes hinata korjaamolle, miehet näkivät vaivan ja tulivat kaikkien tarvikkeiden kanssa keskustaan paikan päälle ihmettelemään. Ei voi muuta kuin kiittää autojumalia jälleen kerran että juuri kyseinen korjaamo osui kohdallemme. En voi muutenkaan kuin ihmetellä kaikkia autoalan ihmisiä. Itse kun en ymmärrä noista yhtikäs mitään. Ammattilainen on ammattilainen! Myös Bosniassa. 😻 Nyt oli hyvä fiilis ja pari yötä joutuisimme kuitenkin vielä viettämään kyseisessä pikkukaupungissa. ✌️
–
Igman Olympic Jumps -mäkihyppykeskus sijaitsee parin kymmenen kilometrin päässä Sarajevon keskustasta ja suorin reitti kulkee Serbitasavallan läpi. Ensin vastaan tuli seuraava hylätty Igman -hotelli. Vanhalta hotellilta ajettiin vähän matkaa eteenpäin josta löydettiin raunioituneet mäkihyppytornit. 🙂 Jäätiin noiden tornien luokse yöksi torstaina. Paikka ei sinänsä ollut mikään pusikko, alueella pyöri melko paljon autoja ja muita ihmettelijöitä. Tuolla vaikutti olevan joku kahvilakin mutta ei tällä hetkellä todellakaan ollut auki.
Illalla kun pääsimme perille oli jo todella hämärää joten nämä muutamat kuvat hyppytorneista tuli otettua aamulla. Aamulla sitten taas keli oli harmaa ja oli melko kova vesisade joten tämän kummempia kuvia ei hyppytorneista tullut napattua. 🙂 Noissa torneissa Nykänen hyppäsi kultansa ja muutenkin ensimmäiset olympiamitalinsa. Tuonne ylös olisi myös päässyt kiipeämään mutta huonon kelin vuoksi skipattiin ylös meno. Alapuolella on palkintokoroke jossa vuoden 1984 olympiamitalistitkin ovat juhlineet. Surullista tuosta tekee sen, että myöhemmin korokeella on tapettu läjäpäin ihmisiä. Tuota paikkaa on käytetty sodan aikana esimerkiksi joukkoteloituksiin. Sairasta.
Hyppytornien juurella olevan kahvilan terassilla pyöri yksinäinen, kastunut ja nälkiintynyt kissa. Jaettiin tonnikalapurkki kolmeen pekkaan. Yöllä ja aamulla kun satoi runsaasti vettä huomattiin että autosta valui edelleen jotakin öljymäistä tavaraa. Suurimmaksi osaksi tuo on pelkkää sadevettä, mutta vesi vetää mukanaan jotakin ainetta auton konepellin alta. Mietittiin että olisiko sinne mahdollisesti jäänyt jotakin jäämiä jotka nyt vain valuvat pois sadeveden mukana. Huolestuttavampi ongelma oli moottori joka ei käynnistynyt erityisen smuutisti. Tuo ongelma on ollut välillä huomattavissa kun auto on kylmä. Aamun ensimmäinen käynnistys saattaa olla hieman kangerteleva mutta sen jälkeen kone rullaa nätisti. Nyt kuitenkin käynnistämisessä kesti muutama sekunti epäilyttävän pitkään. Päästiin kuitenkin aamulla liikkeelle ja ajettiin lähellä olevaan kaupunkiin nimeltä Hadžići! Tarkoituksena oli etsiä aamupalapaikka, suhteellisen rajun vesisateen keskellä kun ei huvittanut vääntää aamupuuroja.
Kaikille mahdollisille autojumalille bensankatkuinen kiitos Hadzicin kaupungista. 🙏 Aamupalan jälkeen kun yritettiin startata liikkeelle niin moottori runklutti ikävästi eikä käynnistynyt. Ihan sama vaikka siihen lahoaisi, olin niin kiitollinen että olimme edes jonkinmoisessa kaupungissa emmekä jossakin puskaparkissa keskellä ei mitään. 😄 Esimerkiksi Matti Nykäsen hylättyjen hyppytornien juurella… 🙄 Olimme juuri aiemmin miettineet että ajelemmeko Bosniasta seuraavaksi Montenegroon. Sanoin että omasta puolesta suunnataan suoraan Espanjaan ennen kuin tämä auto lahoaa. 🤞
Moottoriongelmalle emme todellakaan itse voisi tehdä mitään. Starttimoottorikin on autossa juuri vaihdettu ja akkuun liittyvä ongelma tämä ei ollut. Akkukin on juuri vaihdettu. Auto oli taas saatava korjaamolle. Iso ongelma oli se, että autoa ei voinut liikuttaa korjaamolle. Positiivista oli se, että auto oli täysin keskeisellä paikalla kaupungin ytimessä. Menin kysymään heti ensimmäiseltä vastaan tulevalta ihmiseltä tietääkö hän jotakin hyvää korjaamoa, osoittelin autoa ja selitin että siihen se jäi. Mies ei puhunut sanaakaan englantia mutta ymmärsi heti ongelman. Hän yritti selittää jotakin korjaamoista, omalla kielellään, joten eipä tuosta mitään ymmärtänyt. Mies oli kuitenkin todella avulias ja ryhtyi omalla puhelimellaan soittelemaan paikallisille korjaamoille. Tuosta oli sekin hyöty, että hän pystyi korjaajille selittämään bosniaksi mikä on hätänä. Ilmeisesti kuitenkin kun korjaajat kuulivat että kyseessä on suomalainen auto ja puhumme vain englantia niin tuo oli ongelmallista. Kukaan kun ei näytä puhuvan englantia. Mies antoi meille vielä yhden numeron johon kehotti soittamaan. Matkakaveri soitti tuohon numeroon ja sieltä vastasi englanninkielinen asiakaspalvelija. Kyseessä oli jonkinmoinen ”autoservice” mutta sinun täytyi kuulua Bosnian autoliittoon tai johonkin vastaavaan jotta heistä olisi mitään hyötyä. Palvelu vaikutti muutenkin todella kalliilta. Mahdollisesti Sarajevosta saakka olisi tullut hinaaja hakemaan auton ja liikuttanut sen johonkin laatukorjaamolle. 😃 Tuolla samalla hinnalla mahdollisesti pakkaisimme pari reppua ja ottaisimme lentoliput Suomeen.
Noniin. Vastaantulija yritti siis auttaa kaikkensa mutta eipä tuosta oikein kukaan viisastunut. Tutkimme kartasta paikallisia autokorjaajia. Niitä oli suhteellisen paljon. Mitä enemmän kaupungissa käveli niin sitä enemmän korjaamoita osui silmiin joita ei edes karttaan oltu merkattu. Päädyimme paikalliselle pikkukorjaamolle ja sopivasti korjaajapappa ilmestyi juuri paikan päälle. Oletettavastikin pappa puhui englantia vielä vähemmän kuin edellinen mies. Hän kuitenkin ymmärsi yskän, kysyi auton merkkiä ja tajusi missä auto on. Todennäköisesti hänellä oli jossakin kohtaa tulossa englantia puhuva ystävä paikan päälle. Jos oikein ymmärsimme, hän pyysi meitä odottamaan viereisessä kahvilassa, ja sitten…. Emme tiedä. 😃 Koko keskustelu oli niin rikkinäinen puhelin että päätimme tarttua kolmanteen oljenkorteen. Lähettyvillä oli todella hyvät arvostelut saanut korjaamo nimeltä AutoKlinika Kajimovic. Joku arvostelijoista myös mainitsi että omistaja puhuu hyvää englantia. Autojumalille jälleen kiitos. 🙏
Netistä näki että Autoklinika ei ollut enää auki, mutta seuraavana päivänä lauantaina aukeaisi kello yhdeksältä. Soitin kuitenkin tuolle korjaajalle kun hänen (ilmiselvästi kotipihalla) seistiin ja varmistin ettei hän sattumalta painattaisi paikalla pitkää päivää. Korjaajalla oli juuri menoa joten paikalla hän ei enää ollut. Hän todellakin puhui hyvää englantia ja ymmärsi ongelmamme. Ilmoitin ehkä jopa liiankin uhkaavasti että olemme taas huomenna heti kello yhdeksän oven takana odottamassa!! 😂 Toivottavasti ukko ei laittaisi lappua luukulle ja jäisi juuri sopivasti lomille. 🌴 Hän oli nyt suurin toivomme tässä pikkukaupungissa. Jos mies ei osaisi korjata ongelmaa, hän todennäköisesti osaisi neuvoa että mitä kannattaa tehdä. Ei auttanut kuin odottaa seuraavaan päivään ja etsiä kaupungista majatalo. 🤐 Jännityksellä huomiseen.