37. IRC-Galleria terveiset Belgradista!
Pakupäiväkirja 37.
Nyt tuli fiilisteltyä vähän IRC-Galleria aikaista estetiikkaa ja kuvasin pelkästään tällä alapuolella olevalla autosta löytyneellä digipokkarilla . Tuo on matkakaverin vanha kamera, testataan miten vehje toimii. Laite on erittäin kevyt ja tuntuu lelulta, ihan kuin Tamagotchilla kuvaisi.
Noin muuten käytössäni on kolme objektiivia. Tamronin zoomiputki, Canonin kittiputki eli kameran mukana tullut objektiivi. Ja lisäksi Canonin ”pannukakkulinssi”, tuolla ei zoomailla ollenkaan vaan välimatkat joutuu itse etsimään filmikameratyyliin. Pannukakkua olen käyttänyt eniten. Tamronin zoomiputki antaa kyllä todella kaunista jälkeä ja esimerkiksi Sibiun kuvat on pelkästään sillä otettu. Kaikki seuraavat kuvat on nyt otettu tuolla pienellä Sonyn pokkarilla.
En ole ikinä ollut tekninen kuvaaja, laitteisto ei kiinnosta. Kuvaan yleensä sillä mitä käteen sattuu osumaan. Puhelinkin kelpaa. Nyt on käytössä Canon 600D joka on muinoin ostettu kaverilta vähän käytettynä. Tuolla on kuvattu niin paljon että varmasti sanoo itsensä kohta irti. Tätä edeltävän ensimmäisen järjestelmäkamerani jonka sain lahjaksi kuvasin kirjaimellisesti puhki. Vieläkin muistan sen traagisen hetken kun kamerasta räjähti sulkija. 💥 Tuo tapahtui kun olin kuvaamassa katutaidetta Helsingin Kalasatamassa. 🪦
Itse Kersantti Karoliina ✌️Vuosisadan autokuski. Hauskaa on se että ihan ensimmäisiä muistoja joita minulla on matkakaveristani on se että hän kertoo ettei erityisemmin pidä autolla ajamisesta, ajoi Mazdaa vähän miten sattuu, peruutti sen Kanslerintiellä tyylikkäästi päin jotakin tolppia kun olin ekoja kertoja kyydissä. Nyt on poika ajanut Bosniaan saakka ja ollaan kummatkin vielä hengissä! 
Kohti Belgradia ja sen yli, let’s go!
Maisemat ovat Serbiassa rujon näköisiä, hökkelighetot ovat melkeinpä karumpia kuin Romaniassa. Valtava köyhyys on käsin kosketeltavaa. Joka paikassa Serbiassa niin kuin Romaniassakin on isoja hylättyjä komplekseja, kokonaisia tyhjiä kyliä, kerrostaloja ja tehtaita. Belgrad alkoi lähestyä ja ohitsemme rullasi mahtavat paneelipiissit junan kyljessä. Ja nyt jos koskaan oli aika pitää ovet lukittuina ajon aikana. Kerjäläiset pyörivät autojen väleissä pyytämässä rahaa kun vähän isompaan risteykseen pysähtyi. Tässä tapauksessa myös lapset laitetaan asialle. Todella nuori likainen tyttö seisoi kuskin ikkunan takana ja tuijotti syvälle sieluun rahan perässä. Eipä meillä tuossa vaiheessa olisi paikallista käteistä rahaa ollutkaan.
Auto jätettiin aika kauas Belgradista, paikallisille lähiöalueille, Maxima-kaupan pihalle. Ajateltiin ottaa randomisti joku bussi ja tuurilla ajautua keskustaan päin.. Netistä ei voinut katsoa tietoa lippujen ostamisesta, sillä kummallakaan ei toiminut netti. Jostakin syystä operaattorit väittivät että molemmilla oli mennyt dataraja täyteen vaikka tuo ei voinut olla mahdollista. Mobiilidataa ei oltu Serbian puolella käytetty lähes laisinkaan ja puhelimen datankäyttölaskurikin soti tuota vastaan. Jos omaa datarajaa haluisi edes nostaa, olisi päästävä wifin lähteelle jotta tuo edes onnistuisi. Tai soittaa operaattorille. Emme aikoisi joka tapauksessa Serbiassa liian pitkää aikaa viettää, joten lievä nettikatko ei olisi paha juttu. Myös erillisen prepaidin voi näissä tilanteissa hankkia. Mutta mitä todennäköisemmin ajelemme vielä muidenkin maiden halki jotka eivät kuulu EU-alueeseen, joten varmaan pitää ottaa operaattoriin yhteyttä tai hankkia prepaid. Muuten netin käytöstä koituu ongelmia.
EU-alueella netin käyttö on ollut todella huoletonta. Läppäriinkin on saanut jaettua nettiä puhelimesta. Itsellä kuuluu 18 Gt verran datan käyttöä ulkomailla ja tuo on kulunut todella hitaasti. Matkakaverilla on vielä suunnilleen tuplat enemmän tuota datarajaa. Mutta EU-alueelta kun poistuu, hinnat tietysti nousevat ja mobiilidataa ei kannata käyttää.
Lähdimme siis käppäilemään sokkona bussipysäkille. Ystävällinen mies pysäkillä huomautti että kuski ei ota bussissa käteistä rahaa vastaan. (Huomasi kun pläräsimme seteleitä). Bussiin pääsisi esimerkiksi puhelinlipulla. Tuo lipun ostaminen ei kuitenkaan kummankaan kohdalla onnistunut. Mieheltä saatiin myös tieto millä bussilla pääsee keskustaan. Tähän äitini sanoisi: kysyvä ei tieltä eksy! 😄 Liput kuitenkin vielä puuttuivat. Itse olin valmis hyppäämään pummilla bussiin mutta aina noissa ei tiedä kuuluuko tikettiä vilauttaa jollekin / tai johonkin. Vastaus: Ei. Ei tälläkään kertaa. 85% busseista on ulkomailla keppikerjäläisystävällisiä: ”astu keskiovesta sisälle ja paina puuta”. Sakon uhalla.
Ensimmäinen ja (viimeinen) yhteiskuvamme. 🤪😏😏
Lähdettiin kävelemään kohti lähettyvillä olevaa ostoskeskusta (yllä). Välillä kartta osaa navigoida myös ilman nettiä, välillä ei. Meillä on mukana myös minun vanha puhelin joka on tyhjennetty tehdasasetuksiin ja tuonne on ladattu pelkästään HERE-karttasovellus. Karttaa pystyy tuostakin puhelimesta katsomaan niiden maiden kohdalla jotka siihen on ladattu valmiiksi.
Päästiin ostoskeskukselle ja tuolla oli onneksi wifi. Tässä vaiheessa matkakaveri huomasi pankkikorttinsa kadonneen. Se oli jäänyt rahaa nostaessa 99% varmuudella automaattiin sisälle. Tuli niin paljon ihmeteltyä pankin kallista palvelumaksua joka lävähti näytölle, että varmaan siinä kohtaa tuli hämäännyttyä ja kortti jäi masiinaan. Hyvä että jäi automaatin sisälle, koska kone imaisee ne itseensä aika nopeasti ”talteen”. Ei auta itku markkinoilla, tekevälle sattuu. Kortin hukkuminen myös huomattiin nopeasti joten ei muuta kuin kortti kuoletettavaksi, ja nimenomaan tällaista sekoilua varten mukana on myös varapankkikortit toiselle tilille. Luvassa oli siis rahan siirtoa wifin alla tililtä toiselle ja toinen kortti käyttöön. Vanhan kortin perään ei enää huudeltaisi, sillä ei tekisi enää mitään joten jääkööt muinaisjäänteeksi Serbiaan. Vielä on siis kolme pankkikorttia jäljellä.. ✌️🙄✌️
Ostoskeskuksessa mukava vapemyyjä neuvoi matkakaverille mistä ja miten saa bussilippuja ostettua. Itse laittelin wifin alla blogipostauksen ulos ja pyörittelin pakolliset pokestopit. Matkatoveri palasi päivälippuja heilutellen ja nyt päästiin liikkumaan kohti Belgradia. 🚌 Kaikki bussit olivat aivan täynnä. Odotettiin todella kauan yhtä bussia joka olikin niin täynnä että emme mahtuneet sisään. Seuraavassa bussissa oli sama meininki mutta tällä kertaa änkeydyimme väenpaljouteen. Mummot vinkuivat ahtaudessa ja kaikilla oli epämukava olla. Ihmisten valittamisesta ei ymmärtänyt sanaakaan. Tuohon on hyvä vain todeta että ”juu juu ja justiinsa niin”. Paikalliset miettivät tässä vaiheessa että mitä on tuo eksoottinen kieli. 🧐
Onko se… 🤯 Kaksikerroksinen LIDL . ?!
Liikenne: kaoottinen ja töötit huutavat.
Paikallisessa gyros -ravintolassa! Perus kasvisgyros: välissä salaattia. 😄😄😄
Belgradista jäi vähän Riikamaiset fiilikset. Varmasti kiva kaupunki mutta emme ehkä itse saaneet irti kaupungin parhaita paloja. Siitä plussaa että kaupungissa oli todella hyvin toimiva kaupunki-wifi. Varsinkin vilkkaimmalla kävelykadulla tuo toimi erittäin hyvin. Useimmissa kaupungeissa nuo kun eivät tuppaa toimimaan. Oltiin aiemmin katsottu auton luona että bussi nro 27 liikkuu kyseisille alueille joten illalla etsittiin oikea pysäkki, hypättiin bussiin ja suunnattin kohti autoa. Tuntui että Serbiassa kaikki alkoi mennä päin persikoita 🍑 , joten jos auto olisi vielä tallella niin sitten voisi huokaista ainakin helpotuksesta. 🙏
Kaiken ruman rujouden keskellä: kuvankaunis Julia hymyilemässä pepsodenthymyään !✨
Päästiin bussiin ja navigoitiin Maxima-kaupalle jonne auto oli jätetty.
Auto oli siellä missä pitääkin ja tavarat paikoillaan. Käytiin viereisessä Maximassa, tuolla myytiin Alpron kahvijuomaa ja jugurttia ❤️. Illan pimeydessä vesisateessa ajettiin yöpaikalle joka oli aiemmin merkattu karttaan. Taas tuli vähän vilkkaammassa risteyksessä nuori mies seisomaan kuskin ikkunan taakse ja huutelemaan jotakin. Ihmisten liikenteen keskellä pyöriminen on todellakin häiritsevää ja ärsyttävää. Autoihin tullaan liimautumaan agressiivisesti kiinni. 👉 Ovet lukkoon. Noin muuten, porukka vaikutti Serbiassa todella freesiltä ja esimerkiksi ihan perus lenkkeilijöitä näki kaduilla paljon urheiluvaatteissaan, mikä tuntui utopistiselta Romanian reissun jälkeen. Serbiassakin on katukoiria mutta täällä näki koiria sentään myös paljon talutushihnan päässä. Seuraavaksi päästiinkin yöpaikallemme rantahoodeille ja aamulla suuntaisimme Bosnia ja Hertsegovinaan katsomaan millainen on kahden ei EU-alueeseen kuuluvan maan rajanylitysfanfaarit.. 😁 PS, pokkarilla kuvaaminen oli hauskaa, varmasti otan jossakin kohtaa uudelleen käyttöön. Tuo on niin pieni ja huomaamaton ja helposti kulkee ranteessa mukana. 😸
–
Ajeltiin vielä leiriltä eteenpäin tutkimaan lähellä olevia vesimyllyjä. Vähän harmitti jättää Sakari jälkeen. Alla kartta muutamasta myllystä.
Mutta mitä ihmettä, kukas se sieltä ilmestyikään. Sakari! Koiraparka oli juossut pitkän matkan auton perässä ja oli taas seuranamme. 😄🐶
Koirakaverin tuomitseva katse.. 😬😔 Olimme tylysti jättäneet toverin jälkeen.
Sakke olisi varmasti mielellään hypännyt automme kyytiin eikä olisi enää koskaan katsonut kuonollaan Eftimie Murgun murjujen suuntaan. Sydämestä riipi jatkaa matkaa. Onneksi kylän keskuskohdilla tuli paljon kaikenlaista kissaa ja koiraa vastaan, Sakarilla riittäisi tuolla kavereita.
Seuraavaksi karttakuvaa tuosta kokonaisreitistä mitä ollaan ajettu. Muutamia mutkia lukuun ottamatta niin kyllähän tuossa melko suoraan on etelään päin suunnattu!
Ylhäällä lähikuvaa Romanian reitistä ”noin suunnilleen”, ja alapuolella tämän hetkinen sijainti (kun tätä kirjoitan) Sarajevossa. Bosniaan saakka ollaan päästy ennen kuin autossa on ilmaantunut muutama vika jonka takia täytyy käydä korjaamolla. Aika hyvä suoritus omasta mielestä, vanhalta käytetyltä pakulta! Sarajevosta suunnataan Mostariin.
Tähän väliin pehmoinen koira, joka oli löytänyt hyvän nukkupaikan täsmälleen ruokakaupan oven edestä. Siinä oli hyvä loikoilla täysin sikeässä unessa. 🐶
Vähän tuntui jopa murheelliselta jättää Romania taakse, olimme viettäneet Romaniassa ainakin viikon. No, nyt oltiin poistumassa EU-alueelta joten piti todellakin kaivaa kaikki lippulaput esille: ajokortti, passit, green card, kansainvälinen ajokortti, rekisteröintitodistus. Raja ylitettiin Moravitan kohdalta. Ensimmäiseksi ajettiin muutaman Romanian luukun läpi. Laput tarkastettiin ja auto tarkastettiin melko hyvin sisältä. Kyseltiin mitä meillä on mukana. Maahan ei saa laittomuuksia tuoda: huumeita, tupakkaa, alkoholia jne. Seuraavaksi ajettiin Serbian luukuille. Ojensin passit ja tarvittavat lippulaput poliisille. Hän kysyi mihin olemme matkalla. Ööh … Heinäsirkat sirittivät päässäni. Minulla ei ollut mitään tietoa mihin päin olimme suuntaamassa. Onneksi matkakaveri heräsi ja totesi Belgradiin! Asia selvä.
Poliisi pyysi ajamaan auton sivuun, sillä luvassa olisi äärimmäisen perusteellinen auton tarkastus. Tässä vaiheessa kysyttiin onko huumeita, alkoholia, tupakkaa yms. Erityistä hämmennystä näytti aiheuttavan se että kumpikaan ei polta tupakkaa. Matkakaveri selitti poliisille että hän lopetti polttamisen kuin seinään. Suomessa aski maksaa 10€ joten eihän tuohon ole kenelläkään varaa. Nuori poliisi naureskeli että Serbiassa aski on 2 dinaaria. 💁 Autolla kävi monta poliisia ihmettelemässä. Sääliksi käy poliisia joka joutuu meidän autoa ratsaamaan. Tuo on niin paljon täynnä kaikkea ihme tilpehöörää ja härpäkettä että sitä itse naamapalmuttaa vieressä kaikkea omaa rojuaan ja suunnilleen pyytelee anteeksi. Ukko tutki jopa leikekirjani sisällön. Tässä vaiheessa on myöhäistä pohtia että olisinpa tehnyt sinne jotain edes vähänkään selväjärkistä… Poliisit ovatkin enemmän yllättyneitä siitä että pakun sisältä löytyy kokonainen ”asunto” ja tutkivat ja kyselevät tavaroista kiinnostuneina varmaan ihan omastakin mielenkiinnostaan. Korttipakatkin avattiin ja tutkittiin. Erityistä mielenkiintoa ja hilpeyttä aiheutti pakka jota poliisi kutsui ”tarotkorteiksi”. 😄 Eli Villi Voima -pakka jonka korteista täälläkin on ollut kuvia. Tyytyväisyyttä aiheutti autosta löytyvä jauhesammutin, starttipiuhasysteemit ja boosteripaketti (kiitos Valinta-Akku🤌).
Konepellin alus tutkittiin, laatikoita tutkittiin. Mutta surkuhupaisaa tässä oli se että meillä oli mukana yksi viinipullo jonka yhtäkkiä muistin enkä tuossa kohtaa viitsinyt enää asiasta mainita. Pullo oli vieläpä melko näkyvillä mutta jostain syystä juuri tuohon osaan autoa poliisi ei niinkään kajonnut. Reppu jota ”elektroniikka-kassiksi” kutsutaan tutkittiin myös tarkkaan. Sieltä löytyi piuhaa ja härveliä, läppärin latausjohtoa, järjestelmäkameraa ja polaroidkameraa. Kaikki lääkepillerit piti näyttää, en nyt muistanut oliko meillä mukana mitään muuta kuin pari levyä Panadolia. Olin vielä itse ennen Serbian rajalle pääsyä hajottanut pohjan yhdestä energiajuomatölkistä, kaatanut sen kuppiin ja näin ollen kiskonut aika vauhdilla naamariin. Kilo tuskan hikeä ja kuumotusta ja pärinää oli taattu. Varmaan yli puoli tuntia noissa tutkimuksissa kesti, vihdoin mies haki leimatut passimme ja lappumme kopista, ojensi ne meille ja toivotti hyvää matkaa.
Pakko nostaa hattua (vaikka perusteellisesta tutkimuksesta huolimatta ainoaa isoa alkoholipulloamme ei bongattu) että auto oikeasti tutkittiin kunnolla. Hyvä että homma hoidetaan ammattimaisesti ja niin kuin pitää. Poliisit olivat vielä todella mukavia ja ystävällisiä. Huh, silti noista tutkimuksista jää hivenen inhottava fiilis. Pysähdyttiin aika pian Serbian puolella hengähtämään koettelemuksesta ja tekemään ruokaa.
