35. Hylätty kylpylä ja kuumia lähteitä
Pakupäiväkirja 35.
Băile Neptun, joka tunnetaan myös keisarillisena kylpylähotellina, on varmaan näyttävin rakennus kolo Baile Herculanen rapistuneessa kylässä. Ja tietysti hylättykin kuin mikä. Monet Itävalta-Unkarin aikaiset upeat rakennelmat ovat tosiaankin jääneet mätänemään pystyyn. Keisari Frans Joosef totesi vuorten keskellä sijaitsevan Băile Herculanen olevan Euroopan kaunein lomakeskus. Hmm, Jooseffi tuskin olisi Herran vuonna 2023 enää asiasta niinkään samaa mieltä. Keisari Joosefin heikosta terveydestä kärsinyt puoliso keisarinna Elisabet jonka suomalaiset tuntevat nimellä Sissi, lomaili Herculanessa useaan otteeseen 1880-luvulla. Keisarinna vieraili juurikin ylellisessä Băile Neptun -hotellissa. Sissi haki kylvyistä lievitystä reumaoireisiinsa, ja nautti pitkistä kävelyretkistä vuoristomaisemissa. Nykyään keisarinnan suosima kylpylä murenee aloilleen.
Nyt oli jännittävin ja mielenkiintoisin hylisreissu vähään aikaan. Kadunpuolen kulkijat yrittivät kurkkia rakennukseen sisälle kun hipsimme hiiren hiljaa paikalla ottamassa kuvia. Rakennus oli täysin laudoitettu mutta yksi asia oli varma, tuonne menisin sisälle vaikka katto romahtaisi päälle. Jos joskus näin tapaturmaisesti kuolen, tiedätte että tyytyväisenä lähdin. Kunhan joku tulee ottamaan muistikortistani valokuvat talteen. Torakkamoodi siis päälle, me exploorerit löysimme tietysti tiemme sisälle erittäin arveluttavan kolon kautta kun tarpeeksi kauan pytinkiä ympäri kierrettiin. Tämä oli äkkiä sisälle ja nopeasti pihalle tyylinen ripeä suoritus.
Ulosmeno -huoneen kohdalla oli tuttu kuvio merkkaamassa paikkaa. Keisarinnan aikaisia hieroglyfejä?
Baile Herculane -reissun jälkeen katsottiin yöpaikka jostakin vesimyllyistään tunnetusta pikkukylästä nimeltä Eftimie Murgu. Ajettiin kylää niin pitkälle kärkeen kuin kartta näytti että tietä riittää. Tuonne kärkeen oli parit taukopaikat merkattu. Kohta katsottiin kartta ja huomattiin että oltiin jo ajettu ”päättyvän tien” ohi eli nyt vedeltiin jossakin täysin off roadilla tiellä jota karttaankaan ei oltu enää merkattu. Tie oli kapea, kulki lätäkön reunalla ja ulkona oli aivan säkkipimeää. Netti pätki vuorien välissä joten karttakaan ei kokoajan toiminut. Jännitti tuleeko vastaan enää paikkaa jossa pääsee kääntymään. Noilla teillä myös jos tulee toinen auto vastaan niin tilanne on lievästi sanottuna erittäin epämukava. Kaksi auto ei mahdu millään kulkemaan noissa rinnakkain. Ei auttanut kuin ajaa tuntematonta tietä metsässä eteenpäin. Onneksi vastaan tuli leveämpi kohta, jossa pääsi kääntymään. Ajoimme takaisin tulosuuntaan kohtaan jossa oli selkeästi isompi lepopaikka. Nyt oltiin yksinään ihan keskellä ei mitään. Ulkona oli totaalisen pilkkopimeää, mutta paikka olisi varmasti kiva kun aamu valkenee. Vieressä virtasi ainakin vesi. Seuraavaksi lähdettiin suuntaamaan kohti Serbian rajaa. Huomiseen! 🌲⭐️🌛
–
Kallioiden sisältä tulevaa kuumaa vettä ohjataan putkilla ja ränneillä haluttuihin paikkoihin. Herculanessa näki vähän siellä sun täällä vesilätäköitä mihin kuka tahansa kaduntallaaja voi vetää itsensä saukoksi lammikon pohjalle. Suuntasimme juurikin tällaiseen paikkaan, Hotel Romanin vieressä olevaan ”katukylpylään”. Tuo kohta ei ole millään tavalla viereiselle kylpylälle kuuluva vaan sinne saa kuka tahansa mennä polskimaan. 🐳
Hyvin kuumat lähteet voivat olla myös vaarallisia. Niistä aiheutuu palovammoja ja onpa kuolemantapauksiakin ollut. Tämäkin vesi oli suorastaan liian kuuma, melkein kiehuvaa. Itse en mennyt noihin ”tehtyihin” altaisiin ollenkaan koska vesi oli omalle nahalle liian kuumaa. Löysin kiven kolosta hyvän paikan jossa kuuma ja kylmä vesi sekoittuivat juuri sopivan lämpöiseksi. Tuolla poreissa istuin melko pitkään, niin kauan suolapatsaaksi kangistuneena että pieni kalakin tuli viereen ihmettelemään.
