Pakupäiväkirja 28.

Romania. Alkuperäissuunnitelman mukaan siis Romanian visiitti tulisi olemaan nopean taktiikan käännös. Romaniassa on korruptiota, inflaatiota ja se on yksi EU:n köyhimmistä maista. Romanian hintataso onkin EU:n edullisin. Valuuttana toimii Romanian leu. Yksi leu on 0,20cnt.  Mitä enemmän Romanian kohteista luin tiesin että nopean suunnitelman taktiikkamme olisi tuhoon tuomittu. Bukarestiin emme joka tapauksessa olisi menossa (..ehkä), ennakkotiedon mukaan liikenne on täysin kaoottinen eikä liikkuvaa kotiamme oikein uskalla jättää tuolla kaupungin laidoille. Transilvaniaan oli silti päästävä! Bukarestissa olisi varmasti ollut hienoja nähtävyyksiä ja historiaa, mutta nyt autolla liikkuessa oma taktiikkamme olisi olla ottamatta mitään turhia riskejä. Kaikki ennakkoluulot sikseen ja menoksi!

Ensimmäinen Romanian yö otettiin valtavan monumentaalisen… monumentin juurelta. Romaniassa ajellessa näkee jatkuvaa köyhää pikkukylää. Talot ovat hädin tuskin pystyssä seisovia hökkeleitä. Ruokakauppoja on melko harvakseltaan. Isoista kaupungeista löytyy kyllä huoltoasemat sun muut ylellisyydet, mutta noin muuten kunnollisiin huoltoasemiin ei meinaa ajellessa törmätä. Katukoiria on valtava määrä, ja koirat ovat täällä melko kaltoin kohdeltuja ja arkoja. Hieman jännittää kun valtavan iso koira tulee kadulla vastaan, mutta pienikin käden heilautus eläimen suuntaan niin koirat aikalailla perääntyvät korvat luimussa karkuun. 😿

Ensimmäinen yöpaikka Romaniassa. Itsellä tuli nukuttua todella huonosti 🤣 Mahdollisesti aiempi Hell -energiamyrkky pärisi vielä kropassa. Sen lisäksi olimme mielestäni kauhean korkealla siihen nähden että ympärillä ei ollut minkäänlaista suojaa/puita. Autokin oli hieman vinossa, varmaan valuisi pian kumparetta alas. Jännitin jo valmiiksi seuraavan aamun laskua tuolla kapealla ja jyrkällä mutkittelevalla tiellä. Kolmen aikoihin yöllä tuonne ajoi vielä toinen auto ja se on hyvä syy aiheuttaa itselleen vainoharhaisuuskohtaus. Sen lisäksi jännitin ja odotin seuraavan päivän Hoia -metsäreissua. Huhhuh. 🙏 Monumentin ympäristö ei ollut kauneimmasta päästä, 👇 roskia oli levinnyt joka suuntaan. Sen sijaan maisemat olivat muuten hienot. 👌

Herättiin harmauteen ja sateeseen ja selvittiin alas monumentin juurelta ehjin nahoin. Matkakaveri naureskeli yöllisiä pelkojani ja käski ravisuttaa pelot pois (…niin siis lakanaa heiluttamalla. Lakana piti joka tapauksessa tuulettaa🤔). Seuraavaksi oli suuntana Hoian metsä!! Ja me todellakin lähdimme metsään. Todella syvälle metsään. 

Enpä olisi uskonut erityisesti törmääväni graffiteihin Romaniassa, ja vieläpä paneeliin. 😃😃 What. Tämä oli joku ihan random minijuna joka pomppasi yhtäkkiä silmille pikkukylän autotien varrella.

Ja sitten sinne metsään. Kyllä, kannoimme tyynyn mukanamme. Koskaan ei tiedä milloin pitää jäädä kannon juurelle torkahtamaan. (Älkää kysykö asiasta enempää). Kyseinen metsä on todellakin metsä, sen vierellä ei ole parkkipaikkaa, ei kunnollista polkua, eikä postikortteja kaupittelevaa babushkaa. Edes lähimaastoon pääsy auton kanssa oli hankalaa kuoppaisella hiekkatiellä. Jätimme auton pienen kävelymatkan päähän paikallisten kylähökkelien äärelle.

Hoia Baciu, romaniaksi Pădurea Hoia sijatsee Romanian Transylvaniassa Cluj-Napocan kylässä. Sitä kutsutaan maailman pelottavimmaksi kummitusmetsäksi siellä sattuneiden outojen tapahtumien vuoksi. The most haunted forest in the world. Lähestulkoon kaikki mahdolliset paranormaalit ilmiöt ja oireet on raportoitu metsässä kävijöiltä pitkin aikakausia. Päänsärkyä, huimausta, sekavuutta, pahoinvointia. Selittämättömiä haavoja ja mustelmia, muistinmenetyksiä. Jotkut sanovat muistavansa opastetun kierroksen alusta ensimmäiset pari minuuttia mutta eivät muuta. Huutoja metsästä, kiljuntaa, valopalloja, valokuvissa outoja asioita, kamerassa kuvia joita ei ole koskaan ottanutkaan. Tunne että joku katsoo tai seuraa. Hoia tuli kunnolla tunnetuksi vuonna 1968, kun sotateknikko Emil Barnea oli metsässä tyttöystävänsä ja muutaman kaverinsa kanssa. Oli aurinkoinen elokuun iltapäivä, ja tyttöystävä kertoi näkevänsä jotakin outoa. Barnea käveli naisen luokse ja näki saman: taivaalla kiiltävän hopeisen kiekon / UFO:n. (Pieni kertaus mitä UFO tarkoittaa = unidentified flying object), tunnistamaton lentävä esine tai asia. Porukka näki objektin parin minuutin ajan. Barnea sai napattua neljä kuvaa ja kehitti ne. Valokuvat jäivät elämään.

Barnean kuvat julkaistiin myös paikallislehdessä ja ihmiset olivat hyvin skeptisiä. Jotkut sanoivat että kyseessä oli luultavasti pari sääilmapalloa, jotka leijailevat oudossa valaistuksessa. Tutkijat tutkivat mitä saattoi olla taivaalla kyseisellä alueella sinä päivänä, mutta mitään ei löytynyt valokuvien selittämiseksi. Valokuvanegatiivit tutkittiin myös sen selvittämiseksi, oliko Barnea käsitellyt kuvia mutta mitään todisteita peukaloinnista ei löytynyt. Barnealla ei ollut mitään hyötyä havainnon ilmoittamisesta mutta kaikki  menetettävään. Kommunistinen hallitus rinnasti uskon paranormaaliin hulluuteen ja valtion sabotaasiin, Barnea menetti työpaikkansa. Jo kaikkea tätä ennen biologi Alexandru Shiftu kiinnostui alueen oudoista tapahtumista 1960. Mainittakoon hänet myös, sillä useissa teksteissä nämä kaksi miestä sekoitetaan keskenään. Alexandru meni metsään tutkimaan valoilmiöitä ja magneettisuutta, ja itsensä mukaan hän keräsi merkittäviä valokuvatodisteita. Shiftu kuitenkin kuoli vuonna 1993, kaikki valokuvat katosivat ja näin ollen hänestäkin tuli osa metsän mysteeriä.

Yksi tunnetuimpia mysteereitä on mies joka katosi metsään 200 lampaansa kanssa eikä ukkelia saatika lampaita koskaan löydetty. 🛸 Tuosta tarinasta metsä on saanut nimensäkin. Seuraavaksi metsään katosi tyttö, joka palasi takaisin viiden vuoden päästä samoissa vaatteissa, ei ollut ikääntynyt, eikä muistanut katoamisestaan mitään. Metsää verrataankin useasti Bermudan kolmioon ja jotkut uskovat että metsässä on portteja toisiin ulottuvuuksiin. Myös puut kasvavat spiraalimaisesti ja kaikki puut kääntyvät oudosti kellonsuuntaan.  Tieteilijät ovat tutkineet puiden outoa kasvukäyttäytymistä mutta mitään selitystä asialle ei ole löytynyt.  Itse en kyllä erityisesti havainnut tätä mainittua spiraalimaisuutta. Puut kyllä kaartuilivat kauniin aaltoilevasti ja se toi mieleeni Irlannin ”The Dark Hedgesin” jossa oli myös puita jonka oudolle kasvulle ei löydy selitystä. Toinen selittämätön asia on puuttomat pyöreät nurmialueet, tai erityisesti yksi suurempi alue keskellä metsää jossa ei kasva mitään. Tuon kohdan maaperää on tutkittu mutta mitään erikoista siitä ei ole löytynyt.

Yhden legendan mukaan murhattujen talonpoikien henget ovat jääneet loukkuun metsään ja piinaavat tuonne eksyviä. Toiset sanovat että kyseessä olisivat sotilaat jotka ovat muinoin taistelleet alueella. Oli miten oli, aikamoiselta kummitusten sekamelskaläjältä tuo metsä vaikuttaa. Ei muuta kuin aistit auki, salviat ja pyhävesi taskuun ja syvemmälle metsään.

Sanoin matkakaverille että kuljetaan vain samojen puiden välistä jotta päädymme samaan aikaportaaliin. Pian tämäkin sääntö unohtui. Metsä oli loputon. Hiki virtasi, hyttyset söivät, hämähäkinseitit takertuivat naamaan..

Metsä oli todella kaunis ja valtava, luokseen kutsuva. Kyllä tuonne eksyisi parempikin suunnistaja. Emme törmänneet yhteenkään elävään sieluun. Ei lenkkeilijöitä, ei vaeltajia, ei koiranulkoiluttajia. Ei edes kadonnutta lammaspaimenta. Valtava keltainen hämähäkki kiipeili repussani. Noin muuten metsä oli kyllä täynnä merkkejä siellä käyneistä ihmisistä..

Tässä on ehkäpä se kuuluisin spotti keskellä sankinta metsää. Yhtäkkinen pyöreä alue, jossa ei kasva puita. Jotkut uskovat että tuossa on portaali toiseen ulottuvuuteen. Oma teoriani on, että tuohonhan se Barnean UFO tietysti mätkähti, eikä ektoplasman rikastuttamassa maaperässä pysty enää kasvamaan puita. Tästä linkistä näette miltä tuo ylhäältä päin näyttää ettekä voi väittää etteikö yksinkertainen teoriani pitäisi paikkaansa. Istahdin pyöröportaalin nurmikkoiselle reunalle odottamaan mahdollista abduktiota. Söin sipsiä. Avasin Kinderin. Sain Severuksen. Hyvä merkki, metsällä oli selvästi hyvä vaikutus kindermunani sisältöön. 🤌

Severus ikuistettuna ufoportaalin sisällä.

Olimme samoilleet metsää läpi melkoisen pitkään. Jossakin vaiheessa mieleeni pälkähti mitä jos meidän kartat ja kompassit ovat menneet matkalla sekaisin ja kierrämme kehää. Yhtäkkiä pätkähdimme ulos metsän toiselta puolelta. Edessä oli valtava maisema, kaukaisuudessa näkyi isoja kaupunkeja.

Kun metsästä oli kerran päässyt ulos, sinne ei tehnyt enää mieli palata takaisin. Olisimme voineet kiertää koko metsän takaisin autolle, mutta metsän läpi kulkeminen olisi tuhat kertaa nopeampi vaihtoehto. Metsään oli myös vaikea löytää ”takaisin sisälle”, sillä puut kasvoivat niin sankasti vierekkäin että sisäänmenoaukkoja ei paljon ollut.

Taas mentiin, helkkarin hiessä. Matkakaveri muistutti että se on jäätymisen ensiaste. Hypotermia. ”Helvetin kuuma, ollaan oikeasti jäässä”. Nytkö se flippailu sitten alkoi. Suoritin lappalaista kurkkulaulantaa houkutellakseni henkiä esiin mutta en ole tässä niin pätevä kuin isosiskoni joka on lähestulkoon ekspertti. Muutama metsäkauris juoksi pakoon. Matkakaverikin taisi ottaa ripeämpää askelta.

Olen aina ajatellut olevani hyvä suunnistaja, mielestäni koulusuunnistuksessa olin todella pätevä. Nyt aikuisiällä olen tajunnut olevani täysin 💩 suunnistaja. Eksyin monesti Ilpoisten kotimme lähimaastoon kiertämään ympyrää enkä löytänyt ulos. Nyt matkakaverini (joka huolehti kartan luvusta) totesi: ”mul ei oo kyl mitään hajuu miten tää menee”. Olin hyväksynyt kohtaloni maatua Hoian metsän pehmeisiin multiin. Onneksi oli tyyny mukana.

Kuvassa on taltioitu hetki kun matkakaverini kehottaa olemaan hiljaa sillä pusikosta kuuluu rapinaa. ”etkömuistaettäjosmetsässätuleekarhuvastaan silloinkuuluupuhuarauhalliselläänellähiljaitsekseen”. Urbaanilegendan mukaan Romaniassa on todennäköisempää törmätä karhuihin kuin se, että niihin ei törmäisi lainkaan. Tämä kyllä pätee enemmän alppireitteihin. Tuon takia vaikka koiria ulkoiluttaessa kannattaa samalla jutella tai laulaa koiruuksilleen hiljaa. Ja jos oikeasti karhun näkee, niin samalla rauhallisesti poistua tulosuuntaansa, hiljaa höpöttäen. Pusikossa rapisteli Nalle Puhvelin sijasta orava. Metsä oli niin hiljainen että pienistäkin eläimistä kuului valtava mekkala.

Paikalliset välttelevät kyseistä metsää erityisesti yöaikaan. (Kuka nyt mieluusti metsään yöllä menisikään). Mikä fiilis itsellä jäi Hoian metsästä? Vaikka kuinka yritin avata kaikki herkät aistini en kuullut kahdensadan lampaan hengen kutsuvan aavemaisesti nimeäni ja pyytävän apua neljännen ulottuvuuden tuolta puolen.  Jotkut oppaat sanovat: ”The forest is only haunted if you bring your own ghosts”. Hoian metsä ei ollut maailman pelottavin metsä. Pelottavampi metsä on paikallisen lähiökauppasi vieressä oleva juoppometsä. Todennäköisesti Runosmäessä. Mutta jotakin erikoista tuossa metsässä on. Scully-teoria: syvällä maaperässä on normaalia suurempi määrä jotakin tiettyä mineraalia tai vastaavaa. Esimerkiksi pohjamaassa olevaa luonnonuraania. Tämä selittäisi ihmisten huonon olon ja muut sekavuudet. Ilmeisesti jotkut tutkimukset ovatkin paljastaneetkin tuolla tavallista korkeamman radioaktiivisuuden. Mutta tässä kohtaa esiin astuu Mulder: tuo on se syy jonka vuoksi alueesta on kehittynyt magneetti oudoille tapahtumille. Ehkäpä UFO-kuski kävi metsässä tankkaamassa, jätti peräänsä nurmikkoon tyhjän rinkulan, aukon aika-avaruuten, ja jatkoi tyytyväisenä matkaansa kohti galaksin toista laitaa? Kuka tietää. Metsä on myös eittämättä vanha, se on dokumentoitu kartoissa jo 1700-luvulla, joten eiköhän tuolla jonkinmoista historiikkia ole.

Palattiin takaisin autolle hiestä märkänä ja värkättiin sienipastaa. Ohitsemme käveli yksinäinen reissaaja, kolumbialainen mies joka kyseli millaista metsässä oli. Hän oli myös lähdössä metsään seikkailulle. Yksinään. 🤔 Onneksi hidasteltiin ruuan kanssa niin kauan että todistettiin miehen myös palaavan metsästä takaisin. 👍 Otettiin suuntaa kohti Sibiun kaupunkia ja ensimmäistä maksullista yöpaikkaamme. Suihkuun oli ehdottomasti päästävä ja pyykkiä pesemään. 😸 Kiitos metsälle 🙏🌲 Oli ainakin todella kiva patikointipäivä Hoian hellässä huomassa, keli oli hyvä ja aurinko paistoi. 🛸🛸🛸👽💚 Kauhuelokuvamaisesti vastaan tuli vielä neljän hengen nuorisoporukka iloisesti naureskellen reput selässä kun lähdimme. Porukka oli selvästi matkalla metsäseikkailulle. Itsekin pidimme jo kiirettä ulos Hoiasta, sillä aurinko alkoi laskea… Mysteeriksi jää selvisikö nuoriso järjissään metsän siimeksestä pihalle, jos ollenkaan. 💀 Huomiseen.

–

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂