31. Draculan jäljillä Sighișoarassa
Pakupäiväkirja 31.
Auton renkaat olivat siis ottaneet suuntaa kohti kaupunkeja nimeltä Mediaș ja Sighișoara. Mediaksen kaupunki oli sunnuntaina aurinkoinen ja erittäin hiljainen. Monet kaupungit ovat melkeinpä kuin autiokyliä kun turistikausi on jo päättynyt. Kävimme paikallisessa pikkubaarissa, otin reissun ensimmäisen olusen ja jäätelön joka paljastuikin valtavaksi saavilliseksi jäätelöpalloja. Baarilla oli myös oma ulkoilmakirjasto. Olimme varmasti paikan ainoat asiakkaat koko päivänä. Nuorella työntekijällä oli melko tylsä työpäivä edessä, poltti ulkona ketjussa tupakkaa, katseli videoita eikä puhunut sanaakaan englantia. Käänsi meille asiansa Google Translatella. 😄😄
Paikallinen ”Karhu”olut jota näkee joka paikassa. Oluen nimi on Ursus, eli siis kirjaimellisesti.. Paikallisten Karhu!
Talojen väreissä ei ole täällä kyllä säästelty ja se on mahtavuutta.
Olimme lähteneet Sibiun majatalosta ja meillä oli vielä aika paljon kosteaa pyykkiä matkassamme mukana. Vedimme aikamoiset naruhärvelit ympäri auton sisustaa ennen kuin lähdimme Mediaksen kylille pyörimään. Saimme harmaasta pentukissasta kaverin ja hän kävi autossakin kurkkimassa. Kissa vaikutti hyväkuntoiselta joten sallittakoon pieni nuuskutustuokio. 🐽 Midaksesta lähdettiin kohti Sighisoaraa. Olin itse tässä vaiheessa melkoinen ruumis vetänyt itseni levyksi auton patjalle. Matkakaveri kuljetti minut punaisella ambulanssillamme luostariin parantumaan. Saavuimme pihalle ja ulkoa kuului kuin enkelten kuoron laulantaa. Ihmeparantuminen oli taattu. Luostarin piha oli kasvihuoneineen ja satoine kukkapurkkeineen äärimmäisen kaunis ja erittäin zen. Kynttilöitä, musiikkia ja hartaita piispamunkkeja. 🍩 Tuonne olisin voinut jäädä asumaan.
Tuolla luostarin pihalla tuli ensimmäisen kerran vähän aggressiivisempia katukoiria vastaan. Saimme juuri ruuan valmiiksi kun kaksi isoa mustaa koiraa tuli pyörimään kehää auton ympärille ja vähän murisemaan. Koirat eivät rauhoittuneet joten vetäydyimme äkkiä auton sisuksiin piiloon. Yö oli synkkä ja erittäin myrskyinen. Puiden oksat kirjaimellisesti riipivät auton seinämyksiä. Vähän väliä pitkin yötä kaikki kylän kulkukoirat haukkuivat samanaikaisesti kuin raivotautiset hullut. Arvelimme että aamulla alkaa taas varmaan laulu luostarista raikaamaan, mutta äänimaailma olikin vielä erikoisempi. ”Konsertti” alkoi rummulla. Ikään kuin peltirumpua olisi paukutettu rytmikkäästi. Paukkeen rytmi nousi kokoajan pikkuhiljaa kunnes kuului vain hullua tärinää! Sitten alkoi se munkkien enkelkuoro! Ja tämän jälkeen vielä jonkinlainen rytmitriangeli. Sama kuin rummun kanssa, rytmi oli hidasta ja kohosi kokoajan pikkuhiljaa kunnes ääni oli erittäin nopeaa ja sitten vielä vain viimeinen: blönk. 👐 Ja hiljaisuus.
Aamulla mustat koiratoverit tulivat taas apajille. Aamupalaa ei luostarin pihalle voinut jäädä tekemään, liikuimme lähemmäs Sighisoaran keskustaa. Seuraavaksi kimpussamme olikin musta kissa tonnikalan perässä. Sighișoaran hyvin säilynyt keskiaikainen vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Taruhahmo Draculan esikuvana pidetty ruhtinas Vlad Țepeș syntyi Sighișoarassa. Tuolla kaupungissa alkoikin pikkuhiljaa näkyä turistikaupoissa erilaista Dracula -teemaista paitaa ja härpäkettä.. 🧛♀️🧛♀️
Siinä laatta Vlad Draculan/Vlad Tepesin synnyinkodin seinässä.
Tarroja matkaleikekirjaan. 😀
Jos jotain Romaniassa on, niin citadelia citadelin perään! Kaikkien ritarilarppaajien unelmakohde.
Ja yksi asia on ja pysyy vaikka kaupungit ja maat vaihtuvat. ACAB statement!
Paljon värikkäitä taloja ja hienoja yksityiskohtia. 👌 Sateenvarjokuja oli erityisen nätti. Vladin synnyinkämpässä ei käyty sentään sisällä. Tyydyttiin tuijottamaan ulkoseinää ja toteamaan että siellä se teloittajavauva sitten syntyi. Rahat käytettiin mielummin paikalliseen panna cottaan ja appelsiinimehuun. Seuraavaksi otimme suuntaa kohti seuraavaa matkan varrella olevaa kaupunkia: Viscriä. Luvassa Prinssi Charlesin tuoksuista maalaiskylää ja lisää raivohulluisia katukoiria. Huomiseen!
–
