17. Pelottava Puola ja pullaboss
Pakupäiväkirja 17.
Viimeisenä Liettuan aamuna herättiin paikasta jota voisi verrata Ruissalon kärkeen, johon porukka tulee katselemaan laivojen saapumista, muhinoimaan ja räveltämään puhelinta. Jostain syystä tämän parkkiksen viereinen vesistö oli myös satojen joutsenten kokoontumispaikka. Aamumunakkaat naamariin, ja sitten ajeltiin vielä tuonne Kaunasin keskustaan liepeille ihmettelemään. Matkakaveri lähti keskustaan lippisostoksille ja itse menin kuvaamaan muraaleja ja graffiteja joita olin automatkalla bongannut.
Yllä Liettuan aamun profetia. Itse tulkitsin tätä niin, että meidän pitäisi himmata vauhtia ja jäädä hetkeksi johonkin paikkaan hengailemaan. Tähän matkatoveri vain huudahti muina Nuuska Muikkusina: ”Syksy tulee!!!, joten ei auttanut kuin lähteä ajelemaan Puolaan päin. 🚗💨
Onneksi päästiin LL-alueelta pois, meinasi nimittäin jatkuvasti mennä kirjoituksissa Latviat ja Liettuat sekaisin. Siinä missä Latvian ja Liettuan rajan ylitys oli iloista derppailua pehmoisine koiranpentuineen, Liettuan ja Puolan rajalla oli kuumottavampi meininki. Vastassa oli vanha hylätty tullirakennus, Super Alko, eikä minkäänlaista kunnollista pysähdyspaikkaa. Heti rajalla oli monta poliisiautoa ja maastopukuisia poliiseja. Poliisit olivat jonkun toisen auton kimpussa joten meihin ei kiinnitetty sen kummempaa huomiota, yksi poliisineito vain otti ohi ajaessa autostamme kuvan.
Ja näin olimme saapuneet ritarigraffitien, sotamuraalien ja Puolapuujalkavitsien luvattuun maahan. Liettua-Puola raja ylitettiin Kazlavasin ja Podwojponien alueiden välistä. Tehtiin vielä viimeinen tankkaus ennen Puolan maille siirtymistä. Bensanhinta kallistui kokoajan rajaa kohti, onneksi mentiin mututuntumalla Nesteelle jossa oli rajalähistön asemista kaikkein halvinta bensaa. Tankattiin vajaasti 60€, ja sormet ristiin että Puolan puolella olisi vielä edullisempaa. Meikämandariinikin on oppinut tämän reissun aikana tankkaamaan, muutakin kuin sipsiä vatsaani.
Puolan suurin turvallisuusriski on liikenne, joten rattiraivoisen matkakaverini kanssa tänne tuleminen vaikutti täydeltä mahtavuudelta. Haha. Jos jotain, niin ainakin rekkakuskeja on sairaalloisen tuhottomasti. Vesitonkat saatiinkin täytettyä motarinvarrella olevalla rekkamiesten lepopaikalla. Meillä on 20 litran iso vesikanisteri mukana, ja tuo on ollut juuri hyvän kokoinen, vähän yläkanttiinkin mitoitettu. Vielä kertaakaan kanisteri ei ole päässyt niin tyhjäksi, että ei oltaisi sulavasti ehditty sitä täyttämään ennen tyhjenemistä.
Puolan eka yöpymispaikkakin otettiin tällaiselta rekkanaisten ja -miesten taukopaikalta Stawiskista. 👆 Nämä rekkamiesten paratiisit ovat mitäänsanomattomia mutta siistejä parkkipaikkoja. Pihalla on yksi rakennus jossa on miesten ja naisten vessat, suihkuineen (!!). Ja ulkona vesipiste. Ekalla taukopisteellä suihkutilat olivat lukossa. Tuohon tarvitsee ilmeisesti jonkin rekkaihmisen erikoisavaimen, tai työntekijältä luvan. Seuraavalla paikalla naisten suihkutila oli auki. Suihkuhuone oli suuri tila, ja suihkusta tuli tällä kertaa lämmintä vettä. En tiedä kuinka paljon rekkanaisia on olemassa, mutta naisten puolella ei mitään trafiikkia ollut toisin kuin miestenpuolella lappasi rekkamiestä pyyhkeineen pesulle kokoajan. Sanoin matkakaverilleni että nyt mennään, naama pokerilla ja kun tarpeeksi itsevarmasti toimii tilanteessa kuin tilanteessa, kukaan ei ihmettele mitään sen enempää. Käväistiin siis molemmat leidit naistenpuolella suihkuttelemassa. Erittäin 5/5, ja freesinä nukkumaan! Hyvä että käytiin, koska aamulla suihku oli taas lukossa.
Tuona tiistai-keskiviikko välisenä keskiyönä alkoi aivan helkkarinmoinen kaatosade. Nyt ei ollut enää kyse mistään rentouttavasta ASMR-sateesta, vaan olin täysin varma että auto lentää vähintäänkin tornadon mukana pitkin mäkiä. Paku huojui ja heilui tuulen mukana, jos katossa tai seinissä olisi vuotokohtia niin nyt oli ultimaattinen testaus siitä. Unta oli ainakaan turha yrittää saada ja ukkonenkin taisi jyristä. Ei auttanut kuin kaivaa Linnunradan käsikirja liftareille (mahti kirja✌️🤌🖖) ja yrittää väsyttää silmät uudestaan. Onneksi olimme rekkaparkissa muidenkin nukkujien keskellä, jossain keskellä pöpelikköä tuo myrsky olisi ollut todella kuumottava. Ja muutenkin tuolla kelillä ei autoa olisi voinut todellakaan ajaa. Jos tämä oli Puolan sääjumalien käsitys syyssateesta, niin nyt olin minäkin täysin vakuuttunut siitä että etelään oli päästävä ja vähän äkkiä.
Entä kuka on tämä tarinamme pullapäällikkö? No se on tietysti matkakaverini jonka suurin huolenaihe tien päällä on että mistä saisi seuraavaa herkkupullaa. Tilanne oli niin vakava että piti laskea päiväkohtainen budjetti, kuinka paljon rahaa uskaltaa käyttää huoltoasemakahviin ja herkkuihin. Minulla ei ole asiaan kuulemma niin kauan sanomista kun ostelen Harry Potter kindermunia. Tasoissa ollaan. Jos tilanne vakavoituu entisestään, täytyy toveri varmaan heittää alapuolella olevaan pullaputkaan. 🫳 Ei voi muuta sanoa kuin bonjour herkkusuut ja huomiseen. 🥴
