Elokuussa on uuden alun tuntua. Vaikka kouluvuodet olisivat jo kaukana takana, kesän jälkeen tekee helposti mieli järjestellä arkea uudelleen. Kalenteri täyttyy, harrastukset alkavat, töissä palataan tuttuihin rytmeihin ja kaupat muistuttavat, että nyt olisi hyvä hetki hankkia kaikenlaista uutta syksyyn.

Samalla mieleen saattaa hiipiä pitkä lista asioita, jotka voisi tällä kertaa tehdä paremmin. Voisin syödä terveellisemmin. Liikkua enemmän. Nukkua riittävästi. Vähentää puhelimen käyttöä. Suunnitella viikon ruoat etukäteen. Ostaa vähemmän. Lajitella tarkemmin. Pyöräillä enemmän. Viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Kuulostaako tutulta? Entä jos tänä syksynä ei tarvitsisikaan laittaa koko elämää uusiksi?

Olen miettinyt paljon sitä, kuinka helposti myös ekologisuudesta tulee yksi suoritus muiden joukkoon. Pitäisi tehdä parempia valintoja, kuluttaa vähemmän, syödä oikein ja muistaa huomioida ympäristö siellä ja täällä. Hyvät aikomukset voivat muuttua yllättävän nopeasti uudeksi vaatimuslistaksi. Siksi ajattelen, että tänä syksynä voisi kokeilla jotain ihan muuta: valita yhden pienen asian.

Sellaisen, joka tekee omasta arjesta vähän kestävämpää. Se voi tarkoittaa ympäristön kannalta parempaa valintaa, mutta aivan yhtä hyvin oman tai koko perheen hyvinvointia tukevaa muutosta. Ehkä päätät, että yhtenä päivänä viikossa auto jää kotiin ja kuljet pyörällä tai bussilla. Ehkä kokeilet yhtä uutta kasvisruokaa viikossa. Päätät ensin katsoa kirpputorilta ennen kuin ostat jotain uutena. Tai alat kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon ruokaa omassa kodissa päätyy roskiin.

Mutta yhtä hyvin muutos voi olla tämä: yhtenä iltana viikossa kalenterissa ei ole mitään. Tai että sunnuntaiaamuna ei ole kiire mihinkään. Tai että puhelimet jäävät pois ruokapöydästä.

Hyvä arki ei ole vain ekologisia valintoja

Ekologisesta arjesta puhuttaessa huomio kiinnittyy ymmärrettävästi kuluttamiseen, ruokaan, liikkumiseen, energiaan ja tavaroihin. Mutta ehkä kestävää arkea kannattaa välillä katsoa vähän laajemmasta näkökulmasta. Millaista arkea me oikeastaan jaksamme elää?

Jos viikot ovat jatkuvasti liian täynnä, olemme väsyneitä ja yritämme vain selvitä seuraavaan viikonloppuun, sekään ei tunnu kovin kestävältä. Kiire vaikuttaa myös valintoihimme. Väsyneenä ja kiireessä turvaudumme helpommin siihen, mikä on nopeinta ja vaivattominta. Saatamme ostaa jotain, jonka olisimme rauhassa voineet lainata tai löytää käytettynä. Ruokaa unohtuu jääkaappiin. Auto tuntuu ainoalta mahdolliselta tavalta päästä paikasta toiseen. Siksi joskus ekologinen teko voikin alkaa siitä, että arjessa on hieman enemmän väljyyttä.

Ajatus ei tietenkään ole se, että meidän pitäisi nyt alkaa suorittaa kiireettömyyttäkin. “Muista palautua!” voi kuulostaa aika rasittavalta ohjeelta ihmiselle, jonka kalenteri on jo valmiiksi täynnä. Ehkä parempi kysymys olisi: mistä voisin tänä syksynä tehdä vähän yksinkertaisempaa?

Tarvitseeko jokaisen viikonlopun olla täynnä ohjelmaa? Tarvitseeko lasten tai aikuisten harrastuskalenterissa olla niin monta menoa? Voisiko jonkin tavaran jättää ostamatta? Voisiko arkiruoka olla välillä hyvin yksinkertaista? Voisiko yhtenä iltana vain olla kotona? Usein juuri tavallisissa hetkissä tapahtuu paljon hyvää. Kun ei ole kiire seuraavaan paikkaan, ehtii ehkä kysyä toiselta, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Lähteä kävelylle. Syödä yhdessä. Lukea kirjaa. Korjata sen tavaran, joka muuten olisi tullut heitettyä pois. Tai olla tekemättä yhtään mitään hyödyllistä. Sekin on sallittua.

Mikä olisi sinun yksi asiasi?

Syksyn alkaessa voisit siis pitkän tavoitelistan sijaan kysyä itseltäsi yhden kysymyksen: Mikä pieni muutos tekisi meidän arjestamme hieman parempaa? Sen ei tarvitse näyttää ulospäin erityisen ekologiselta tai tehokkaalta. Eikä sen tarvitse mullistaa elämää. Ehkä haluat vähentää ruokahävikkiä tai haluat kävellä enemmän. Et ehkä ostat tänä syksynä uutta, haluat pitää yhden kiireettömän illan viikossa tai syödä useammin yhdessä perheen kanssa.

Tai ehkä juuri nyt tärkein ympäristöteko onkin huolehtia siitä ihmisestä, joka yrittää tehdä niitä kaikkia hyviä valintoja. Sinusta. Valitse siis yksi asia. Riittävän pieni ja arkinen. Sellainen, jonka voisit kuvitella kuuluvan elämääsi vielä marraskuussakin. Sillä kestävä arki ei ole vain ympäristön kannalta kestäviä valintoja. Se on myös sellaista arkea, jota itse jaksamme elää.

Terveisin: Anna

Viime aikoina uutisvirtaa ovat hallinneet aiheet, jotka saavat helposti mielen raskaaksi. Puhutaan sodasta, talouden epävarmuudesta, työttömyydestä, velasta ja rahasta. Keskustelu pyörii numeroiden, kriisien ja uhkakuvien ympärillä. Ne ovat tärkeitä asioita, eikä niitä voi sivuuttaa. Silti olen huomannut miettiväni yhä useammin sitä, mitä keskustelusta puuttuu.

Pehmeät arvot ovat jääneet yllättävän hiljaisiksi. Ehkä juuri silloin, kun maailma tuntuu kovalta, meidän pitäisi pitää näistä arvoista entistä tiukemmin kiinni. Sillä juuri ne muodostavat sen perustan, jonka varassa hyvä elämä rakentuu.

Pehmeät arvot eivät ole merkki heikkoudesta. Päinvastoin. On rohkeutta pysähtyä kuuntelemaan toista ihmistä. On vahvuutta auttaa, vaikka itselläkin olisi taloudellisesti tiukkaa tai kiire. On viisautta valita ystävällisyys tilanteessa, jossa olisi helpompaa olla välinpitämätön tai töykeä. Arvot näkyvät harvoin suurina tekoina. Ne näkyvät pienissä arkisissa hetkissä.

Hymy kassajonossa. Kiitos ja ole hyvä. Naapurin tai työkaverin auttaminen. Ajan antaminen yksinäiselle läheiselle. Roskan nostaminen kotikadulta. Eläimille jätetty juoma hellepäivänä. Lapsen kuunteleminen ilman kiirettä. Vierailu ikääntyvän sukulaisen luona. Juuri nämä pienet teot rakentavat sellaista maailmaa, jossa meidän kaikkien on hieman parempi olla.

Luonto muistuttaa meitä siitä, että elämä ei ole vain kuluttamista tai jatkuvaa suorittamista. Metsässä ei kysytä palkkaa, asemaa tai sitä, kuinka tehokas olet ollut tällä viikolla. Siellä saa hengittää, rauhoittua ja muistaa olevansa osa jotain paljon itseään suurempaa. Kun ympärillä on epävarmuutta, metsä, meri tai lähipuisto voivat tarjota hetken, jolloin mieli saa levätä.

Myös lapset katsovat meitä aikuisia. He oppivat enemmän teoistamme kuin sanoistamme. Jos haluamme heidän kasvavan maailmaan, jossa ihmisistä välitetään, meidän täytyy näyttää se omassa arjessamme. Sama koskee sitä, miten kohtelemme vanhuksia, eläimiä ja niitä, joiden elämä on juuri nyt vaikeampaa kuin omamme. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus tehdä päivästä hieman parempi. Emme koskaan tiedä, millaista taakkaa toinen kantaa mukanaan. Ystävällinen sana tai lämmin katse voi olla paljon merkityksellisempi kuin osaamme kuvitella.

Pehmeistä arvoista pitäisi puhua enemmän. Ei siksi, että maailma unohtaisi talouden tai turvallisuuden, vaan siksi, ettei niiden rinnalla unohtuisi ihmisyys. Me emme voi yksin ratkaista maailman kriisejä. Mutta voimme päättää, millaisen jäljen jätämme omaan lähipiiriimme. Voimme valita ystävällisyyden, välittämisen, luonnon kunnioittamisen ja heikommista huolehtimisen joka päivä. Juuri nyt maailma ei tarvitse lisää kovuutta. Se tarvitsee enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat olla lempeitä. Ja uskon, että jokainen meistä voi olla yksi heistä.

Terveisin: Anna