Keväällä se hiipii hiljaa. Ensin huomaa valon. Aamulla herää hieman ennen herätyskelloa, eikä ilta tunnu enää yhtä raskaalta. Sitten alkaa tulla tuoksuja: sulavan maan, kosteuden ja jonkin uuden alun. Ja jossain vaiheessa huomaa ajattelevansa: olisi ihanaa olla nyt jossain muualla.

Me olemme kiertäneet tänä keväänä katsomassa mökkejä maaseudulla. Ajaneet pikkuteitä, kurkistaneet pihapiireihin, seisoneet hiljaisilla tonteilla ja yrittäneet kuvitella, miltä tuntuisi herätä siellä. Vielä se oikea ei ole tullut vastaan. Mutta ehkä juuri se etsiminenkin kertoo jostain: tarpeesta hidastaa, päästä lähemmäs luontoa, löytää tila, jossa hengitys kulkee vähän vapaammin.

Kevät ei ole vain vuodenaika, vaan myös kehon ja mielen käännekohta. Pitkän pimeän jälkeen valo lisääntyy, ja sen mukana muuttuu myös oma vireys. Moni huomaa, että energia lisääntyy ja samalla herää halu tehdä jotakin konkreettista. Talven aikana elämä usein kaventuu sisätiloihin ja rutiineihin, mutta keväällä suunta kääntyy ulospäin.

Silloin alkaa tuntua luontevalta koskea maata, siivota pihaa, istuttaa jotakin. Puutarhatyöt eivät ole vain tekemistä, vaan tapa olla yhteydessä johonkin hitaampaan rytmiin. Siinä, missä arki on usein nopeaa ja täynnä ärsykkeitä, kasvu tapahtuu omassa tahdissaan. Kevät muistuttaa, että kaikkea ei voi kiirehtiä.

Suomalaisten suhde mökkiin liittyy vahvasti varmasti juuri tähän kokemukseen. Mökki ei ole vain rakennus tai paikka kartalla, vaan tila, jossa arjen vaatimukset kevenevät. Siellä ei tarvitse olla tehokas tai jatkuvasti tavoitettavissa. Usein riittää, että on. Ehkä juuri siksi mökkikuume ei aina liity itse mökkiin, vaan siihen, mitä se edustaa, yksinkertaisempaa rytmiä, vähemmän melua ja enemmän läsnäoloa.

Silti kaikilla ei ole mökkiä, eikä sitä oikeaa välttämättä löydy heti, vaikka sitä etsisi. Silloin mökkikuume voi tuntua levottomuutena tai kaipuuna, jolle ei ole selkeää kohdetta. Mutta usein kyse ei ole pelkästään paikasta, vaan tarpeesta, joka on tullut näkyväksi. Kaupungissakin tätä tarvetta voi kuunnella.

Meillä Turussa luonto ei ole lopulta kaukana. Keväällä sen huomaa erityisen hyvin, kun siirtyy hieman pois vilkkaimmilta kaduilta. Ruissalossa valo siivilöityy puiden läpi ja meri avautuu rauhallisena. Hirvensalo tarjoaa hiljaisempia polkuja ja pidempiä kävelyjä, joissa ajatus alkaa kulkea eri tavalla. Ja joskus riittää se, että pysähtyy Aurajoen varrelle ilta-auringossa ja antaa katseen levätä vedessä.

Luontokaipuu ei vaadi suuria ratkaisuja. Se voi toteutua pienissä hetkissä: siinä, että istuttaa jotakin parvekkeelle, lähtee kävelylle ilman päämäärää tai antaa itselleen luvan olla hetken ilman jatkuvaa tekemistä. Usein jo se, että hidastaa hieman ja siirtää huomion pois kiireestä, muuttaa kokemusta.

Ehkä mökkikuume ei ole asia, joka pitäisi ratkaista nopeasti. Ehkä se on muistutus siitä, että elämässä tarvitaan tilaa, hiljaisuutta ja yhteyttä luontoon – tavalla tai toisella. Me jatkamme vielä mökkien katselua. Ehkä se oikea löytyy jossain vaiheessa. Tai ehkä tärkeintä onkin se, että olemme pysähtyneet kuuntelemaan tätä kaipuuta, jonka kevät tekee monelle meistä.

Se avaa oven johonkin, mikä on ollut hetken piilossa. Ja joskus jo sekin riittää.

Kevätterveisin: Anna

Kuinka moni on kuullut otsikon lausahduksen? Varmaan lähes jokainen. Olen viime aikoina pohdiskellut yksinyrittäjänä paljonkin koulutuksia, opiskeluja, lisä- ja erikoistumisopintoja sekä matkustellut ympäri Suomea syventävien opintojen perässä. Mitä olen ottanut huomioon tässä opintojen ja yrittämisen yhteensovittamisessa ja mitä tunteita tämä onkaan minulle nostanut pintaan?

Ensinnäkin on ollut todella vaativaa miettiä, mitkä koulutukset ovat juuri minun työllistymisen kannalta avainasemassa. Mitkä näistä sadoista mielenkiintoisista opinnoista valitsisin seuraavaksi? Opintojen valitsemisessa olen hyödyntänyt tavoite- ja unelmakarttaa. Olen siis ottanut ison pahvialustan, kasan aikakaus-, sanoma- ja erikoisalalehtiä sekä liimaa ja saksia. Hirmuisen askarteluhetken pyörteissä olen leikannut kuvia, tekstejä ja piirrellyt kaavioita sekä rakennellut pilvilinnoja. Olen aikaisemmin pitänyt tällaista menetelmää hömppänä, kun ei se oikein ole tieteellisellä pohjalla, mutta nyt sain mielettömän vision tarkastellessani työn unelma-tavoitekarttaani. Mielessäni on nyt hahmottunut tarkka suunta mihin yritystoimintaani olen viemässä, miten siihen päästään ja mitä työkaluja tarvitsen päästäkseni tavoitteeseeni. Koulutukset ja opinnot ovat osa tätä työkalupakkia, jolla tavoitteeni saavutan.

Seuraavaksi olen ottanut kalenterin auki pöydälle ja merkinnyt koulutusajankohdat sekä niihin menevä työaika. OK. Myönnän, että yllätyksiä on tullut ja osa opiskelupäivistä on muuttunut työpäiviksi ja päin vastoin. En ehkä ole ollut tarkkana nyt tässä kohtaa. Ongelma minulla on, että olen aikaoptimisti ja ajattelen usein ”tekaisevani” tuon ja tuon homman tunnissa, kun todellisuudessa työ vaatiikin kaksi tuntia. Joten opiskelun ja työn kalenterointi on avainasemassa, että tiedän mitä teen, milloin ja missä. Tärkeintä on ollut vapaan merkitseminen, ettei työn ja opintojen imu vetäise minua käymään ylikierroksilla.

Kolmanneksi olen tehnyt aika roisia koulutusten arvottamista, mitä koulutuksista suoritan ensin ja minkä voi siirtää esimerkiksi vuoden tai kahden päähän. Olen nyt tehnyt tutkinnon tai erikoistumisarvon antavia koulutuksia, jotka samalla laajentaa mahdollista asiakaspohjaa. Seuraavaksi olen tehnyt kartoitusta toiminta-alueella, mitä alani palveluja puuttuu ja seuraavat koulutukseni ovat tehty vastaamaan näitä puutteita. Koulutuksia ja unelmia ammatillisessa kehityksessä vielä riittää, vaikka olen suorittanutkin viimeisen vuoden aikana viisi koulutusta tai erikoistumisopintoa loppuun. 

Viimeisenä olen liittynyt erikoisalojen yhdistyksiin ja sitä kautta rakentanut verkostoa ja saanut hyviä neuvoja haastavissa tilanteissa sekä osallistunut niiden kautta lisäkoulutuksiin. Olen samalla pyrkinyt vaikuttamaan näiden koulutusten sisältöihin ja pedagogisiin ratkaisuihin. Nimittäin monopoliasemassa olevat, instituution kaltaiset  koulutustahot ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan heikoimpia. Opiskelijoiden vähättely, nolaaminen ja suoranainen kyykyttäminen ei kyllä motivoi opiskelijoita eikä innosta alalla toimimiseen. Toisaalta olen ollut koulutuksissa, jossa kouluttajan oma innostus aiheeseen tarttuu opiskelijoihin ja alan kehittämiseen. Jokaisesta koulutuksesta ja opinnoista on jotain jäänyt työhöni ja tämä auttaa minua työssä jaksamisessani ja yritykseni kehittämisessä. 

Laaja asiantuntijaverkosto onkin minun työyhteisö yksinyrittäjänä!

Neljän askeleen suunnitelma paketissa (saa käyttää, mutta ei ole pakko):

1) Kartoita työn kannalta avainasemassa olevat koulutukset/opinnot

2) Tee realistinen aikataulutus!

3) Priorisoi koulutukset/opinnot kartoittamalla palvelupuutteet toiminta-alueellasi

4) Verkostoidu, kehitä erikoisalaasi ja vaikutta

Ihania kevätpäiviä toivottaen, Kati