Olen viime aikoina pysähtynyt miettimään, mitä arvot oikeastaan ovat. Arvot tuntuvat helposti kovin abstrakteilta, kuin ne olisivat jotakin suuria julistuksia tai poliittisia ohjelmia. Mutta lopulta omassa elämässä ja arjessa arvot näkyvät hyvin konkreettisesti siinä, mitä valitsen tänään, miten kohtelen toista ihmistä ja millaisille asioille annan elämässäni tilaa.

Vihreillä arvoilla tarkoitetaan arvoja ja periaatteita, jotka liittyvät ympäristön, luonnon ja kestävän kehityksen huomioimiseen. Taustalla on ajatus siitä, että ihmisen hyvinvointi on sidoksissa ympäristön hyvinvointiin, kun pidämme huolta luonnosta, pidämme huolta myös tulevista sukupolvista. Vihreät arvot liitetään usein siihen, että pyrkii kuluttamaan vähemmän, kierrättämään enemmän ja huolehtimaan luonnosta. Ei siis mitään valtavia tekoja, vaan pieniä valintoja, lajittelen roskat, kävelen kauppaan tai mietin, voisinko syödä enemmän kasvisruokaa, joilla yritän pitää huolta luonnosta ja samalla vähän tulevaisuudestakin.

Kun miettii vihreitä arvoja, huomaa että niillä on usein yhteys pehmeisiin arvoihin, kuten myötätuntoon, oikeudenmukaisuuteen ja huolenpitoon. Itse ajattelen, että pehmeät arvot antavat vihreille arvoille syyn ja merkityksen. Ne ohjaavat sitä, miten kohtelemme itseämme ja muita, ja usein ne näkyvät siinä, miten suhtaudumme erilaisuuteen, ristiriitoihin ja yhteiseen hyvinvointiin.

Kun pehmeitä arvoja katsoo rinnakkain vihreiden arvojen kanssa, huomaa yhtäläisyyden, molemmissa on kysymys välittämisestä. Pehmeät arvot suuntautuvat usein toisiin ihmisiin ja yhteisöihin, vihreät arvojen ydin taas on välittämisessä ympäristöstä ja luonnosta. Mutta lopulta kumpikin kertoo halusta rakentaa parempaa maailmaa.

Mutta mistä tietää, mitä omat arvot ovat?

Minulle ne ovat paljastuneet kysymysten kautta: mistä asioista en ole valmis tinkimään? Mikä tekee elämästä merkityksellistä? Missä hetkissä olen ylpeä itsestäni? Vastaukset eivät aina ole selkeitä, mutta pienetkin oivallukset kertovat jotain siitä, mikä on tärkeää.

Joskus huomaan, että arvoni eivät näy arjessa niin kuin haluaisin. Saatan puhua ympäristöstä, mutta kuitenkin ostan turhan herkästi tavaraa. Voin pitää myötätuntoa tärkeänä, mutta silti kiireessä ärähdän läheiselle. Ehkä oleellista onkin tunnistaa ristiriidat ja hyväksyä, ettei kukaan elä täydellisesti arvojensa mukaan. Arvojen mukainen elämä ei ole määränpää vaan jatkuva harjoitus.

Pysähdy hetkeksi arvojesi äärelle

Arvojen mukainen elämä on pieniä tekoja, jotka kerta toisensa jälkeen muistuttavat: tämä on minulle tärkeää. Ehkä juuri siksi arvoihin palaaminen on merkityksellistä, se auttaa tekemään elämästä enemmän oman näköistä. Jos haluat, voit kokeilla tätä harjoitusta kanssani vaikka viikonloppuna:

1. Kirjoita ylös kolme asiaa, jotka ovat sinulle tärkeitä asioita, joista et helposti luovu.
2. Mieti, näkyvätkö nämä asiat tällä hetkellä arjessasi. Missä hetkissä ne jo toteutuvat?
3. Valitse yksi pieni teko, jolla voisit tuoda arvojasi enemmän näkyväksi tulevalla viikolla. Se voi olla kauppareissu pyörällä, luontoretki perheen tai ystävien kanssa, kasvisateria tai päätös olla multitaskaamatta läheisen kanssa jutellessa…

Itse aion viikonloppuna pysähtyä saman äärelle ja kirjoittaa vihkoon kolme tärkeintä asiaa ja valita niistä muutaman pienen teon viikonlopulle ja ensi viikolle.

Mukavaa viikonloppua toivotellen: Anna

Hei kaikille,

olen Anna, yksi Eko-arkea-blogin alkuperäisistä kirjoittajista. Olen kirjoittamisesta ja maailmanparantamisesta innostunut juppi-hippi-punkkari (kyllä, kaikki samassa paketissa). Sopivasti ristiriitainen, vähän kapinallinen mutta sisuksistani lempeä. Luonto ja pehmeät arvot ovat aina olleet minulle sydämenasia ja tunnustan, että katselen maailmaa usein vaaleanvihreiden lasien läpi. Uskon, että maailmaa voi parantaa, ei vain isoilla teoilla, vaan myös arjen pienillä valinnoilla.

Asun Turussa puutalokorttelissa, missä arki ja historia kohtaavat. Lähiluonto ja saaristo tarjoavat minulle päivittäisen ihmetyksen lähteen ja jos kiireessä unohdan hidastaa ja pysähtyä, koirani Lilli pitää huolen muistutuksesta. Lillin hihnan päässä maailma näyttää erilaiselta, silloin huomaan pehmeät sammalmättäät, värikkäät syyslehdet ja lokin uteliaan katseen aidan päältä.

Perheeni on minulle tärkeä, ja kahden aikuisen tyttären äitinä saan elää monenlaisia rooleja. Keittiössä olen useimmiten apulainen, se, joka saa kunnian kaapia kulhon viimeisetkin taikinat, kun muut hoitavat varsinaisen kokkaamisen. Yhteiset hetken perheen ja läheisten kanssa ovat minulle arvokkaita: ruoka, yhdessäolo ja nauru tekevät arjesta juhlaa!

Työelämässä olen kätilö, terveydenhoitaja, hoitotyön opettaja, työnohjaaja ja seksuaaliterapeutti. Kaikissa näissä töissä on yksi yhteinen nimittäjä: kuunteleminen ja läsnäolo. Ne ovat asioita, joita haluan vaalia myös kirjoittamisessa. Blogissa tulen jakamaan ajatuksia hyvinvoinnista, hidastamisesta, ihmissuhteista ja tietenkin ekologisemmasta arjesta.

Ja mitä ekoiluun tulee, olen ikuinen harjoittelija, matkalla kohti ekologisempaa arkea. Tervetuloa siis kulkemaan kanssani tätä matkaa! Toivon, että löydät blogistamme iloa, inspiraatiota ja ehkä myös lempeää muistutusta siitä, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen ollakseen osa muutosta.

Fun facts Anna

• Rakastan hyvää leipää– erityisesti hävikkikorista löydettynä!
• Lilli-koira on perheemme todellinen mindfulness-opettaja
• Kulhon kaapiminen on keittiössä vahvin erityistaitoni
• Olen ikuinen luonnon ihmettelijä, mutta joskus tarvitsen siihen muistutuksen (kiitos Lilli)
• En koskaan kieltäydy hyvästä kahvista, enkä hyvistä keskusteluista sen äärellä
• Vaaleanvihreät lasit ovat minulla useimmiten nenällä, vaikka välillä vähän huurtuvatkin
• Saaristo on minulle se on paikka, jossa aika pysähtyy ja mieli rauhoittuu