Pehmeiden arvojen puolestapuhuja

Hei kaikille,

olen Anna, yksi Eko-arkea-blogin alkuperäisistä kirjoittajista. Olen kirjoittamisesta ja maailmanparantamisesta innostunut juppi-hippi-punkkari (kyllä, kaikki samassa paketissa). Sopivasti ristiriitainen, vähän kapinallinen mutta sisuksistani lempeä. Luonto ja pehmeät arvot ovat aina olleet minulle sydämenasia ja tunnustan, että katselen maailmaa usein vaaleanvihreiden lasien läpi. Uskon, että maailmaa voi parantaa, ei vain isoilla teoilla, vaan myös arjen pienillä valinnoilla.

Asun Turussa puutalokorttelissa, missä arki ja historia kohtaavat. Lähiluonto ja saaristo tarjoavat minulle päivittäisen ihmetyksen lähteen ja jos kiireessä unohdan hidastaa ja pysähtyä, koirani Lilli pitää huolen muistutuksesta. Lillin hihnan päässä maailma näyttää erilaiselta, silloin huomaan pehmeät sammalmättäät, värikkäät syyslehdet ja lokin uteliaan katseen aidan päältä.

Perheeni on minulle tärkeä, ja kahden aikuisen tyttären äitinä saan elää monenlaisia rooleja. Keittiössä olen useimmiten apulainen, se, joka saa kunnian kaapia kulhon viimeisetkin taikinat, kun muut hoitavat varsinaisen kokkaamisen. Yhteiset hetken perheen ja läheisten kanssa ovat minulle arvokkaita: ruoka, yhdessäolo ja nauru tekevät arjesta juhlaa!

Työelämässä olen kätilö, terveydenhoitaja, hoitotyön opettaja, työnohjaaja ja seksuaaliterapeutti. Kaikissa näissä töissä on yksi yhteinen nimittäjä: kuunteleminen ja läsnäolo. Ne ovat asioita, joita haluan vaalia myös kirjoittamisessa. Blogissa tulen jakamaan ajatuksia hyvinvoinnista, hidastamisesta, ihmissuhteista ja tietenkin ekologisemmasta arjesta.

Ja mitä ekoiluun tulee, olen ikuinen harjoittelija, matkalla kohti ekologisempaa arkea. Tervetuloa siis kulkemaan kanssani tätä matkaa! Toivon, että löydät blogistamme iloa, inspiraatiota ja ehkä myös lempeää muistutusta siitä, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen ollakseen osa muutosta.

Fun facts Anna

  • Rakastan hyvää leipää– erityisesti hävikkikorista löydettynä!
  • Lilli-koira on perheemme todellinen mindfulness-opettaja
  • Kulhon kaapiminen on keittiössä vahvin erityistaitoni
  • Olen ikuinen luonnon ihmettelijä, mutta joskus tarvitsen siihen muistutuksen (kiitos Lilli)
  • En koskaan kieltäydy hyvästä kahvista, enkä hyvistä keskusteluista sen äärellä
  • Vaaleanvihreät lasit ovat minulla useimmiten nenällä, vaikka välillä vähän huurtuvatkin
  • Saaristo on minulle se on paikka, jossa aika pysähtyy ja mieli rauhoittuu
Hyvinvointi Oma elämä Ystävät ja perhe Vastuullisuus

Hävikkikorista herkuksi!

Valtakunnallista hävikkiviikkoa vietetään 22.–28.9.2025. Viikon tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä ja samalla lisätä ruoan arvostusta. Kuluttajaliiton järjestämä valtakunnallinen kampanja tuo jälleen esiin ruokahävikin vähentämisen merkitystä ja kannustaa jokaista hyödyntämään ruoan tähteet kekseliäästi arjessa ihan jokaisena vuoden päivänä.

Ruokahävikin vähentämisen ansiosta ole viimeisen vuoden aikana tutustunut entistä paremmin punakaalin käyttöön, sillä jostain syystä sitä löytyy lähes jokaisen kaupan hävikkivihanneskorista. Erityisesti kesän aikana olen tehnyt lähes viikoittain punakaali-porkkana -coleslawaa ja aina iso kulhollinen häviää parempiin suihin.

Coleslaw ala Kati

Puolikas punakaali silputtuna

Kaksi porkkanaa raastettuna

Kaksi valkosipulin kynttä pienittynä

Mustapippuria ja omatekoista yrttisuolaa maun mukaan

Kaksi-kolme ruokalusikallista vegemajoneesia.

Punakaali, porkkana, valkosipuli ja mausteet kulhoon. Puristele tai painele aineksia, että ne ’kastuvat’. Sekoita sopiva määrä majoneesia ja anna levätä hetki. Nauti!

Kesän vihreät maut purkkiin

Ylivoimaisesti aliarvostetuin ruokatuote on kuitenkin yrtit. Olen kuullut monen sanovan, että ”onhan sitä ja tätä ja tuota pihamaalla kasvamassa, mutta sinnepä se jää, kun ei oikein osata käyttää”. Meilläkin kasvaa yrttejä paljon ja pyrin kaikki käyttämään tuoreeltaan kaikessa ruoanlaitossa. Itse en voi myöskään vastustaa hävikkivihanneskorien yrttipussukoita, joissa on eri yrttejä vielä hyvinä käytettäväksi.

Meillä sekä oman pihan että ostetut yrtit pilkotaan uunipellille kuivumaan ja säilötään pikkuämpäreihin kunnes tulee hetki, jolloin ehdin niistä surauttamaan yrttisuolaa. Omatekoista yrttisuolaa tuleekin käytettyä vähän joka paikkaan ja erilaiset liemikuutiot voikin sitten unohtaa. Ystäväni tietävät jo, että minulta saa tuliaisena pienen purkin vihreää kesän makua.

Maukasta hävikkiviikkoa!
Kati

Koti Ruoka ja juoma Vastuullisuus Ostokset