Lentomatkailusta aiheutuvat päästöt ovat varmasti yhä useamman mielessä matkaa suunnitellessa ja varatessa. Kuten hyvin tiedämme, lentäminen on matkustusmuodoista ilmastolle kaikkein haitallisinta.

Pelkästään lentopäästöjen arvioidaan aiheuttavan noin neljä prosenttia koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Tällä hetkellä tehdään jo noin neljä miljardia lentomatkaa vuodessa ja määrän uskotaan 20 vuodessa jopa tuplaantuvan.

Mitä tehdä jos unelmoi näkevänsä ja kokevansa elämää toisella puolella maapalloa? Itse jouduin potemaan huonoa omaatuntoa lentäessäni lomalle Etelä-Afrikkaan. Pitkä lentomatka sai minut tutustumaan mahdollisuuksiin hyvittää edes pieni osa syntyneistä päästöistä.

Lentomatkojen päästöjä on on muodikasta ja varmasti myös hyödyllistä kompensoida. Käytännössä kompensointi tarkoittaa, sitä että lentopäästöt hyvitetään tekemällä päästövähennyksiä jossain muualla. Esimerkiksi Finnairin lentojen yhteydessä asiakas voi lahjoittaa rahaa päästövähennysprojektiin tai vaihtoehtoisesti ostaa biopolttoainetta.

Jos lentoyhtiö ei tarjoa mahdollisuutta, lennot voi kopensoida erillisten palveluiden kautta ja kompensointia voi tehdä myös jälkikäteen. Erilaisilla kompensaatiohankkeilla on sama yhteinen tavoite, hiilidioksidipäästöjen minimoiminen.

Kompensointi ei kuitenkaan ole ratkaisu lentomatkailun päästö-ongelmaan, vaan päästöjä pitää tulevaisuudessa oikeasti vähentää. Itse olen pyrkinyt vähentämään omaa lentämistä ja suunnittelen entistäkin tarkemmin ne lomamatkat, jotka teen. Yritän keskittää lomat niin, että voin viettää matkakohteessa mahdollisimman pitkän ajan ja lentoja varatessa vältän turhia välilaskuja, vaikka matkan hinta saattaa sen vuoksi kohota.

Tulevaisuuden matkailussa tärkeintä ja ympäristön kannalta vaikuttavinta on etsiä vaihtoehtoisia matkustustapoja lentomatkailun rinnalle. Tulevan kesän lomamatkat lupaan tehdä maata pitkin.

:Anna

Meidän perheessä asuu kaksi teini-ikäistä, mikä on yksi (vaan ei ainoa) syy siihen, että joskus on hyvin vaikeaa arvioida ruuan menekkiä. Monelle teistä on varmasti tuttua, että teini saattaakin koulun jälkeen kadota suoraan kaverille tai harrastuksiin, eikä tulekaan kotiin syömään. Tai sitten vastakohtana on, että hän tuleekin kotiin yhdessä muutaman nälkäisen kaverin kanssa.

Tilastojen mukaan joka 20. ruokakassillinen päätyy hukkaan heitettäväksi. Täytyy häpeäkseni myöntää, että meilläkin syntyy, kaikesta yrityksestä huolimatta vieläkin liikaa ruokajätettä. Jätteeksi päätyy meillä eniten leipää, maitotuotteita ja kaappiin unohtuneita kuiva-aineita.

Kaipasin itse lisää vinkkejä ruokahävikin pienentämiseen ja luin Juha Ketolan, Katleena Kortesuon ja Mikko Sairasen (2018) kirjoittaman Älä syötä ruokahukkaa -kirjan.

Käyttöön kirjan neuvoista on jäänyt itselleni ensilukemalta muutamia. Yritän nykyisin järjestää jääkaapin niin, että  nopeimmin vanhenevat tuotteet ovat näkyvillä, hyllyjen etuosassa, jotta ne eivät pääsisi unohtumaan liian pitkäksi aikaa. Pakasteessa ruokaa tai marjoja  merkitsen tuotteen sisällön ja päivämäärän entistäkin huolellisemmin.

Tärkeintä on mielestäni kuitenkin tehdä jonkinlainen suunnitelma ostoksista ennen kauppaan lähtemistä. Selvillä pitäisi ainakin olla neljä asiaa: kuinka paljon perheessä kuluu ruokaa keskimäärin päivässä, ostetun ruuan säilyvyys, yleensä ostetun ruuan määrä ja kotoa kaapeista valmiiksi löytyvät ruuat ja tuotteet.

Ruokahävikin pienentäminen on merkittävä arjen ilmastoteko! Kyseessä on myös ruuan arvostus. Haluan omalla esimerkillään opettaa lapsilleni, että maailmassa, jossa moni lapsi kärsii ruuan puutteesta, ei meillä, eikä kenelläkään pitäisi olla varaa syöttää ruokahukkaa.

:Anna