Oikeastaan minun piti kirjoittaa ihan eri aiheesta. Minulla on ollut työn alla jo muutaman viikon toinen teksti, mutta jos nyt kuitenkin… 

Viikkaan vielä pyykit, tyhjennän tiskikoneen, selaan (jälleen kerran) somea ja pitikö minun sittenkin vielä imuroida… Tuntuuko tutulta?  Teet mitä tahansa muuta ja keksit liudan tekosyitä, jotta ei tarvitse aloittaa tai jatkaa jotain hankalalta tuntuvaa tehtävää (onneksi vitkuttelulla saa yleensä kuntoon niitä vähemmän tärkeitä kotitöitä). 

Vetkuttelu ja viivyttely auttavat hetken, isompitöiset ja haastavammat (joskus myös kurjemmat) työt katoavat mielestä. Tärkeiden töiden sijaan on helppo uppoutua rutiineihin. Ihminen tekee mieluummin asioita, joista se saa palkinnon heti. Ikävä kyllä samaan aikaan kynnys tärkeimpään puuhaan tarttumisen nousee. Lopulta vetkuttelun tuoma ongelma saa kaverikseen mukaan myös syyllisyydentunnon. 

Lähes jokainen lykkää joskus asioita, vaikka moni tiedostaa hoitamattomien tehtävien kummittelevan epämiellyttävästi takaraivossa. Viivyttely ei ole vain nykyajan ongelma. Jo 800 vuotta ennen ajanlaskun alkua tehdyistä kirjoituksista on löydetty sananlasku: ”älä siirrä työtäsi huomiselle tai ylihuomiselle”. 

Olen itsestäni tänään ylpeä, koska sain vihdoin hoidettua yhden kuukausia lykkäämäni asian (vaikka viimeistelyä vaativa tekstini on edelleen keskeneräinen). Tehtävästä oli tullut mielessäni suurempi, kuin se olikaan. Itse asiassa asian hoitaminen oli yllättävän helppoa. 

Vinkkejä vetkuttelijalle:

-älä syytä ja mollaa itseäsi

-pilko suuret tehtävät pienempiin osiin ja tee aikataulu

-palauta mieleesi onnistumisia ja palkitse itsesi tehtävän tehtyäsi. 

Keskeneräinen tekstini jää edelleen odottamaan maagista inspiraatiota. Lykkään sitä vielä huomiselle tai ehkä ylihuomiselle…

-Anna