Puolukoita poimimassa – miten saada lapsetkin huijattua mukaan ja viihtymään metsäretkellä?

  

 

FullSizeRender (7).jpg

 

Ihana loppusyksyn lämmin päivä, aurinko paistaa ja ruska on parhaimmillaan. Aamulla herätessä miettii, mitä ihanaa tänään tekisi. Ja sitten ajatus selkenee, tietysti puolukkaan! Enää pitää vain valita kohde, kerätä tavarat ja esitellä idea lapsille.
 
Se onkin vaikein homma. Esiteini-ikäiset aloittavat heti loputtoman narinan siitä, kuinka pilaan heidän elämänsä pakottamalla heidät pois kotoa (jossa ollessa naristaan tauotta siitä, ettei ole mitään tekemistä). Ekaluokkalainen suostuu lähtemään, mutta tulee automatkalla katumapäälle ja haluaakin palata takaisin kotipihaan leikkimään omaan pihamajaansa. Ja koska toive ei toteudu, mököttää koko matkan kohteeseen. Neljävuotias ilmoittaa jäävänsä mielummin yksin kotiin ja suostuu lopulta nousemaan autoon vain, jos suostun ottamaan mukaan myös nuken kaikkine varusteineen ml. turvakaukalo, potta, tutti, vaihtovaatteet ja amme.
 
Tästä voisi äkkiä päätellä, että retki on piloilla jo ennen kuin ollaan edes perillä. Olen vuosien aikana kuitenkin hionut taktiikkaa, miten retkeily lasten kanssa sujuu niin, että kaikilla on edes ajoittain mukavaa.
 

FullSizeRender (5).jpg

 

 
Kaiken a ja o on ajoitus. Retkeä ei kannata ainakaan esiteineille mainostaa montaa päivää tai edes tuntia etukäteen, vaan kannattaa vaan tyynesti ilmoittaa aamupalalla että syökääpä reippaasti, kohta lähdetään puolukkaretketkelle. Valitusta retkelle lähtemisestä joutuu tällöin kuuntelemaan huomattavan paljon lyhyemmän ajan.
 
Mukaan kannattaa pyytää myös vähintään yksi lasten kaveri, sillä on aivan dramaattinen vaikutus sisarusten välisiin keskinäisiin riitoihin. Kun jollain on kaveri mukana, yhteisleikit sujuvat aina poikkeuksetta paremmin ja riitoja on paljon vähemmän.
 
Eväitä pitää olla riittävästi ja herkkujakin tarvitaan – sopivasti. Mielellään sellaisia syötäviä jotka maistuvat kaikille joita on helppo ja nopea kaivaa esiin aina, kun nälkä yllättää. ”Hyvä ruoka – parempi mieli” pätee retkioloissa erityisen hyvin.
 
Kohteen valinnassa tärkeitä elementtejä on muutama. Sijainti on hyvä olla korkeintaan n. tunnin matkan päässä kotoa, muuten porukalla palaa käämit menomatkan aikana ja paluumatkalla pienemmät nukahtavat herkästi autoon ja illan nukkumaanmeno häiriintyy. Jännä kohde on plussaa. Tuttukin paikka käy, kunhan siellä on mielekästä tekemistä. Parasta on tietysti, jos pääsee esim. kiipeilemään, uimaan tai hyppimään rotkon yli.
 

FullSizeRender (2).jpg

 

 
Jos tarkoitus on kerätä marjoja tai sieniä, kannattaa varata mukaan keräysastioita ja poimureita kaikille halukkaille. Liikaa on tässä parempi kuin liian vähän, vältytään jälleen riidoilta ja pahalta mieleltä. Käytännössä lapset jaksavat osallistua poimintaa keskimäärin noin 5 minuuttia, mutta uskon että siitä jää tulevaisuutta varten heille hyviä kokemuksia ja heistä saattaa sitten isoina tulla vaikka kuinka hurjia himomarjastajia. Tätä ei tietenkään kannata vahingossakaan mainita lapsille. 
 
Autoon kannataa varata mukaan, ihan vaan varmuuden vuoksi, täydellinen vaihtovaatekerta jokaiselle mukana olevalle alle 12-vuotiaalle, mukaanlukien kengät ja ulkovaatteet. Tällöin koko seurueen ei tarvitse keskeyttää retkeä kokonaan, jos joku sattuu tipahtamaan järveen vaikka kesken makkaranpaiston. Tästäkin on kokemusta. 
 
Perillä retkellä kannattaa sitten nauttia ihanasta luonnosta ja  viettää mukavaa yhteistä aikaa lasten kanssa. Jos niitä marjoja sattuu matkan varrella löytymään, se on tietysti mukava lisä mutta ei minullekaan retken tärkein asia. Parasta on nähdä, kuinka urbanisoituneet, ydinkeskustassa koko lapsuutensa viettäneet lapseni nauttivat kaikesta ennakkovalittamisesta huolimatta täysin rinnoin luonnossa olosta ja toistensa seurasta. Kahdeksan tunnin retken aikana kukaan ei kysy kertaakaan, koska lähdetään kotiin?
 

FullSizeRender (1).jpg

 

 
 
 
 
 
 

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Vastuullisuus

Kymmenen asiaa, joita luulen ikävöiväni kaupungista…

D32029FD-FBBB-45F2-9E0D-F38930CFB21A.jpeg

Muutto maalle lähestyy hurjaa vauhtia. Jäljellä on enää yksi kokonainen työviikko. Älä kuitenkaan huolestu blogitekstin otsikosta, muutto on toivottu ja odotettu!

Näin ei tosin olisi ollut vielä muutama vuosi sitten, jolloin nautin todella paljon asumisesta Helsingin ydinkeskustassa. Jos joku siihen aikaan olisi ehdottanut muuttamista maaseudulle, olisin varmasti nauranut kippurassa ajatukselle. 

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tulen varmasti ikävöimään joitakin asioita ja tietenkin ystäviäni kaupungista. Olen yrittänyt viimeisten viikkojan aikana nauttia kaupungin parhaista puolista (ja paheista) vielä enemmän kuin ennen. Työpäiviä ennen ja niiden jälkeen minut on voinut nähdä istumassa jossakin lempikahvilassani ja lounastauot ovat saattaneet hiukan ylittyä, kun olen nauttinut pääkaupungin ravintolatarjonnasta koko sydämellä (ja vatsallani). 

Listasin tähän tekstiini kymmenen asiaa, joita ajattelen ikävöiväni muutettuani maalle: 

1. Kahvilat. Rakastan tapaamisia kahviloissa. Voisin istua kahvilassa yhdessä ja yksin tuntikausia katselemassa ihmisiä, lukemassa, tekemässä töitä tai vain fiilistelemässä tunnelmaa. Minulla on pelkästään Helsingissä useita lempikahviloita, joissa kaikissa en millään ehdi päivä- tai viikonloppureissulla käydä.

2. Lounaat. Olen ehdottomasti lounasihminen. En juurikaan käy syömässä ravintolassa iltaisin. Lounas on minun päiväni kohokohta ja jos saan jakaa sen hyvän ystävän tai läheisen kanssa on päiväni täydellinen!

3. Julkiset liikennevälineet. Helsingistä tulen ehdottomasti kaipaamaan ratikoita ja metroa. Olen todella huono odottamaan! Näiden kahden liikennevälineen käytössä parasta on kävellä pysäkille ja tietää matkan jatkuvan sujuvasti muutamassa minuutissa.

1C8C7A0F-FCB9-4623-A5E7-6327726D15C4.jpeg

4. Lähikauppa. Nautin käydä kaupassa ja teen sitä usein. Parhaana päivän olen saattanut käydä kaupassa ostoksilla jopa neljä kertaa (osan syynä on huono muistini, suurimman osan syynä himoni tuoreeseen leipään).

5. Kaupungin valot. Tätä asiaa tulen varmasti kaipaamaan ja sen vastakohtaa pimeyttä pelkään maalle muuttaessa ehkä eniten. Vaikka maalla olen jo nyt päässyt ihailemaan upeaa tähtitaivaasta ja revontulia (jollaisia en ole nähnyt ennen missään).

6. Matkalla lähtemisen helppoutta. Pääkaupunkiseudulla ja sen läheisyydessä asumisessa etuna on lyhyt matka lentokentälle ja satamaan. Toki jos matkustaa muutamia kertoja vuodessa, ei muutaman tunnin matka-ajan pidentyminen ole kovinkaan harmillista. 

7. Puistot. Jos rakastan istua tuntikausia kahviloissa niin kesäisin saman ajan onnistun vaivattomasti kuluttamaan puistossa tehden juuri niitä samoja asioita. Kesäisin lounaatkin tulee nautittua useimmiten puistossa (ja silloin ne sisältävät pääsääntöisesti eri versioina tuoretta leipää). 

8. Meri. Meri kuuluu ehdomasti Helsingin parhaisiin puoliin, eikä varmasti vaadi enempää selitystä! Sisämaassa tulen kaipaamaan varmasti raikasta merituulta (paitsi talvisin!). 

9. Tunnelma. Kaupungeissa on oma tunnelmansa, syke joka hyvänä päivänä tarttuu ja antaa lisää energiaa. (Toisaalta joinakin päivinä tuntuu, että se myös vie viimeisetkin rippeet mennessään, kun yrität pysyä muiden vauhdissa ja raivata itsellesi hiukan omaa tilaa).  

10. Näkymättömyys. Riittävän suuressa kaupungissa voit olla ihmisten keskellä, mutta samaan aikaa yksin. Kaupungissa saat olla ja tehdä mitä tahansa, ihmiset ovat joko suvaitsevaisia tai välinpitämättömiä. Silloin kun sinulla on ystäviä ja läheisiä, voit ajoittain nauttia tästä tunteesta. 

Toisaalta tuntuu aivan turhalta ikävöidä jo etukäteen asioita, joista voin hyvin nauttia muutonkin jälkeen. En kuitenkaan ole muuttamassa sivistyksen rajamaille, uudesta osoitteestani on noin tunnin matka kolmeen suurehkoon kaupunkiin ja pääkaupunkiinkin ajaa vajaassa kolmessa tunnissa.

Kuulette varmasti jatkossa (kyllästymiseen asti) maalla asumisen ihanuudesta. Jo nyt minusta tuntuu, että jos kirjoittaisin listaa maalla asumisen hyvistä puolista se lista tulisi olemaan pitkä…

Kirjoittelee (vielä) kahvilasta Anna

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Vastuullisuus