Maaliskuussa en juuri kiinnittänyt erityistä huomiota ostolakkoon, ja tarkoitus olikin ottaa tuossa kuussa päivä ja hetki kerrallaan. Puolet kuusta meni aluksi kättä parannellessa, mihin liittyen oli joitain ekstrakuluja. Ruokaan meni taas ennätysmäärä rahaa. Kuitenkin: säästöjä kertyy yhä enemmän. Miten?

Maaliskuu tuntui hurahtavan ohitseni kuin kilpa-auto. En tiedä kumpi voitti, minä vai kevät.

Joka tapauksessa pääsiäisen pitemmillä vapailla tuntuu siltä, että onneksi tämä kuukausi on ohi. Nyt kun katson ulos niin siellä sataa räntää vaakatasossa, mutta viime viikolla oli jo monta erittäin keväisen ja lämpöisen oloista päivää. Kyllä se kesä sieltä tulee!

Taivaaseen kohonneet ruokakulut

En tiedä onko maaliskuun kiireistä johtuen vai mistä, mutta en juuri miettinyt ostolakkoa tässä kuussa. Tai ehkä tämä on ostolakkoon ryhtymisen seuraava vaihe: se vain on.

Sallin itselleni ostaa muutaman uuden isomman ruukun jatkaessani keväistä ruukkujen ja multien vaihto operaatiota. Kyselin ennen ruukkujen ostamista isompia ruukkuja somen kautta tutuilta ja ystäviltä, mutta keneltäkään ei näitä ilmaitteeksi löytynyt. Myöskään tori.fi- ja muista somekirppiksistä ei löytynyt ilmoituksia. Taitaa olla niin, että pienempiä ruukkuja jää ihmisillä enemmän lojumaan nurkkiin vaihtaessaan kasveja isompaan, ja suurehkoja ruukkuja on vaikeampi löytää ilmaitteeksi. Joka tapauksessa, ruukut ja multa eivät ole iso kuluerä.

Ruokakulut sen sijaan… Tsiisus, en tiedä mitä näille tapahtuu heti kun silmänsä kääntää. Maaliskuussa ruokakulut olivat yhteensä 281,20 euroa. SIIS MITÄ.

No mutta, tässä summassa on huomioitava noin 31 euron fiksuruoka-tilaus, mikä saapuu itseasiassa vasta huhtikuun puolella. Lisäksi uskon summassa näkyvän alkukuun puolikätisyys, kun jouduin kättä säästääkseni hankkimaan verrattain enemmän eineksiä.

Eli hengitys sisään ja ulos, katsotaan miten huhtikuu menee ruokien suhteen, kun tilanne on palannut normaaliksi.

Herkkujen ostolakko

Aloitimme maaliskuun puolessa välissä herkkujen ostolakon. Huomasimme nimittäin kummatkin herkkujen, kuten suklaan tai leivosten, oston revinneen käsistä talven aikana. Päätimme, ettei saa itse ostaa kaupasta mitään herkkuja: karkkia, sipsiä, leivoksia, mitään. Mutta jos töissä satutaan tarjoamaan vegaanista herkkua, niin toki go for it. Eli ei totaalinen herkkulakko, mikä on mielestäni ihan järkevää ja armollisempaa itselle. Toivottavasti antaa myös lopullisempia tuloksia ja herkkujen shoppailu palautuisi aikaisemmin olleisiin normaaleihin määriin.

Lakko kestää huhtikuun puoliväliin, joten siitä lisää silloin. Kuitenkin, mitä maaliskuun ruokakuluista saatamme huomata, ei herkkujen ostolakolla toistaiseksi ole ollut huomattavaa vaikutusta kuluihin. Sairaslomalla herkkuja tuli kyllä ostettua lohturuoaksi, mutta toisaalta pääsiäisen ja nyt sen aikana ostamatta jääneet herkut kompensoivat luultavasti alkukuuta.

Takaisin suoratoisopalveluiden pariin

Joutuessani parantelemaan kättäni kotona jo toista viikkoa kuukausi vaihtui helmikuusta maaliskuuhun, ja päätin lopettaa suoratoistolakon. Päätin kokeilla Disney+-palvelua, mitä en ollut aikaisemmin kokeillut. Taitaa olla, ettei sitä, mitä kaikkea Disney lopulta omistaa, voi tajuta ennen kuin näkee Disney+:n tarjonnan. Sairasloman ajan suurkulutinkin palvelua mm. katsomalla uuden Mulan-elokuvan (ei tosiaan niin hyvä kuin olisin toivonut) ja kaikki Marvelin supersankarielokuvat aikajärjestyksessä. Ei mikään digimaailman ekoteko, mutta yksin kotona tylsyyteen kuollessa annoin tämän itselleni anteeksi.

Palattuani arkeen ja töihin palvelua ei ole juuri tullutkaan käytettyä. Kun molemmat kädet toimivat, huomaan aikani menevän kotonakin niin paljon muuhun: pystyin pikkuhiljaa palaamaan kirjoittamisen pariin, laittamaan ruokaa ja siivoamaankin taas normaalisti. Ja kun halusin katsoa jotain, niin huomasin joutuvani kääntymään vanhan tutun kirjaston puoleen. Halusin nimittäin katsoa juuri sellaista sarjaa, mitä ei Disney+-palvelusta tai mistään muualtakaan löytynyt.

Eli toisin sanoen vaikuttaa siltä, että kun jonkin suoratoistopalvelun valitset, niin jostain syystä katseesi suuntautuu kaikkiin niihin sarjoihin ja elokuviin mitä ei kyseisestä palvelusta löydy. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, niin kuin sanotaan.

Loppukuusta päätin siis taas luopua Disney+:sta. Sen sijaan otin huhtikuuksi Ruutu+-palvelun. Katsotaan, kestääkö se kuukautta enempää, vai odottaako toukokuussa uusi suoratoistolakko.

Terveys, tai sen puute, maksaa

Helmikuussa alkaneet terveyskulut jatkuivat. Maaliskuussa käden takia kertyi kuluja yhteensä 204,93 euroa. Kun ynnätään siihen helmikuussa kertyneet 226,95 euroa, on yhteissumma 431,88 euroa. Se on todella paljon, neljäsosa käteeni jäävästä palkasta. Kuukausitasolla summat ovat kaksinkertaisia tammikuuhun, jolloin terveyteen kulunut summa oli 96 euroa. Tuolloin se koostui pelkästään terapiakuluista. Helmi-maaliskuussa rahaa meni niin lääkkeisiin ja tukisiteisiin, kuin myös lääkäri- ja fysioterapiakäynteihin.

Pakko siis tässä vaiheessa sanoa, että arvostan jälleen enemmän omaa perusterveydentilaa. Heti jos on jokin perussairaus, kalliimpi lääkitys tai useampi, niin kuukausittaiset kulut kohoavat.

Ostolakon kannalta tämä pistää miettimään: kaikesta ei vain voi säästää ja ihmisen terveyden (henkisen ja fyysisen) pitäisi olla aina prioriteetti yksi.

Säästöjä, säästöjä!

Kertyneistä ruoka- ja terveyskuluista huolimatta rahaa on kertynyt enenevissä määrin myös säästöön. Maaliskuun aikana maksoin luotolta pois 200 euroa ja lisäsin säästösummiin 50 euroa. Eli helmi- ja maaliskuussa säästöön meni molempina kuukausina yhteensä 500 euroa. Katsoessani budjettia totesin, että jatkossa voisin nostaa säästösummaa vielä entisestään. Huhtikuussa kokeilen siis laittaa rahastoon säästöön 300 euroa ja ASP-tilille tutun 250. Katsotaan, miten budjetti tämän kestää.

Kuukauden kirjat

Maaliskuussa tuli katsottua ruutua enemmän, joten sai luettua vähemmän. Klassikkoteemaiseen Helmet-haasteeseen tuli luettua ja kuunneltua yhteensä kolme kirjaa: Linnunradan käsikirja liftareille, neljäs Potteri sekä Orjattaresi. Lisään nämä muiden haasteeseen luettujen kirjojen sekaan Helmet-listalle blogin sivuille.

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (K) 5/5

J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari 5/5

Philip Lumbery: Farmageddon: halvan lihan todellinen hinta 5/5

Margaret Atwood: Orjattaresi (K) 3/5

Maaret Kallio: Lujasti Lempeä 3/5

Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin – kirja kirjoittajalle 4/5

Huhtikuussa

Huhtikuussa olisi kiva saada luettua enemmän. Otankin tavoitteeksi lukea kuun aikana ainakin viisi kirjaa lukuhaastetta varten. Herkkujen ostolakko jatkuu edelleen. Muita tavoitteita esimerkiksi ruokakuluille en nyt aseta, vaan katson sen sijaan miltä ne näyttävät hieman edellisiä normaalimman kuukauden jälkeen.

Helmikuun ostolakkoon mahtui niin muutama hairahdus kuin myös onnistumisia. Loppukuusta jouduin sairaslomalle oikean käteni vuoksi, mistä syystä myös terveyteen liittyvät kulut kasvoivat. Miten ostolakon toinen kuukausi siis meni?

Helmikuu oli tosiaan erilainen. Ei muun muassa menyt ihan niin kuin olin suunnitellut.

Tavoitteet eivät sinälleen olleet hurjan korkealla: ostolakko jatkui tavalliseen tapaan, kuten myös tammikuussa aloitettu suoratoistolakko. Lisäksi otin haasteeksi käyttää ruokakuluihin kuukauden aikana yhteensä vain 150 euroa. Kuitenkin kuukaudessa tuli yllättäviä tekijöitä, joita ei läheskään aina pysty kukaan ennakoimaan. Sellaista tämä on, elämä nimittäin.

Terveysongelmia ja lisäkuluja

Helmikuun aikana aikaisemmin oirelemaan alkanut oikea käteni kipeytyi todella, niin kovasti että jouduin lopulta jäämään kuun lopusta kahden viikon sairaslomalle lepuuttaakseni kättäni. Käteen liittyen kuukauden aikana terveyskulut kohosivat kun kävin kahdesti lääkärillä, kerran fysioterapeutilla, sain kaksi viikon kestoista kipulääkekuuria ja hankin useampia paketteja tukiteippiä kädelle.

Käden vuoksi en voinut juurikaan siivota kotona enkä kirjoittaa käsin tai tietokoneella. En siis oikein muuta voinut kuin olla ja levätä kotona. Vaikka suoratoistolakko jatkui, onnistuin viihdyttämään itseäni sairaslomalla ennemmin elokuvilla kuin kirjoilla. Maaliskuun puolelle päästessä ostin itselleni Disney+-suoratoistopalvelun, kun en enää viitsinyt tukeutua vain Areenan ja kirjaston palveluihin. Kun ihminen jää lepomoodiin, on sielä vaikeampi riuhtaista itseään irti.

Edelleen teen fysion antamia sormijumppia päivittäin, mutta käsi on jo parempi ja palasin töihin pari viikkoa sitten.

Ruokatavoite onnistui

Kuun alusta asettamani tavoite käyttää ruokaan vain 150 € onnistui, vaikka tiukille meni. Lopulliset kuukauden ruokakulut olivat 149,16 €.

Ruokakulut hipoivat kattoaan enimmäkseen käteni vuoksi: kun oikea käsi oli poissa pelistä, piti ruoaksi kaupasta valita enemmän valmista. Loppukuun söin siis enimmäkseen eineksiä. Niistä voisi varmaan valita aina halvimman, mutta koska vegaanisissa vaihtoehdoissa ei ollut juurin valinnanvaraa ja halusin kuitenkin jotain vaihtelua päivien menuun, ostin välillä kalliimpiakin valmisruokia. Kallein oli varmaan S-marketin valmiiksi koottu vegaaninen sushitarjotin minkä hinta oli kymmenen euron paikkeilla.

Voimmeko tästä vielä päätellä, että pelkkä einesten syöminen tulisi lopulta kalliiksi? Saattaa olla.

Pari ostohairahdusta

Helmikuussa tapahtui myös pari ostosretkahdusta. Päädyin keskustan kautta kävellessäni kirpputorille ”katsomaan jos siellä olisi käytettynä tarpeeksi isoja kukkaruukkuja”, enkä löytänyt ruukkua vaan ihanan pehmeän metsänvihreän villapaidan. En ole tosin katunut ostosta, vaan käyttänyt sitä viikottain, melkein päivittäin. Lisäksi menin Mestarin herkun kukkakauppaan katsomaan sitä ruukkua, minkä sitten löysin – kuten myös hopeaköynnöksen työhuoneeni ikkunaan. Hups.

Mietitääs sitten näiden ostosten psykologiaa. Molemmat hairahdukset kulminoituivat yhteen perjantai-iltapäivään työpäivän jälkeen, kun olin sopinut lähteä kävelylle ystäväni kanssa, mutta se peruuntui. Olin ollut töissä täyden päivän ja väsynyt. En varsinaisesti pettynyt, osa minusta oli toivonut että sovittu meno peruuntuisi, mutta jokin tyhjä aukko yllättävästä peruutuksesta kuitenkin syntyi. Aukko, mikä piti täyttää.

Uskon, että tämän aukon olisi voinut täyttää tarkoituksella muullakin tavalla, jos ajatukseni ja keskittymiseni olisivat pysyneet tarpeideni perässä. Perjantain viimeisillä voimilla ei pystynyt kiinnittämään huomion kuin vain kivan tuntuiseen paitaan ja hienon näköiseen helppohoitoiseen kasviin. Ja ennen kuin ajatus pääsi kirimään tilanteen päälle, olivat ostokset jo tehty. Joskus jalat ovat ajatuksia nopeammat.

Ostoksista ei muodostunut itselleni ongelmaa. Sen sijaan molemmat ovat tuottaneet itselleni iloa, mikä tehdyissä hankinnoissa onkin tärkeää. Että ne ovat tarpeeseen, on se sitten ilon tarve.

Kuukauden kirjat

Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.): Positiivisen psykologian voima 3/5

Michael Cunningham: Illan tullen 3/5

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen 4/5

Terry Pratchett: Johan riitti! 3/5

George Orwell: Eläinten vallankumous 4/5

Risto Isomäki: Viiden meren kansa 4/5

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus (K) 2/5

Maaliskuussa

Suoratoistolakko päättyy ainakin kuukaudeksi. Alkukuun keskittyessäni vielä käden kuntoutukseen en jaksanut miettiä uutta haastetta maaliskuulle. Otetaan tuolloin päivä ja hetki kerrallaan.