Kaksi kaveria ja Mandy

En olekaan kertonut, että tapasin Talviheilan Duunarin kautta. Tämä tapahtui heti sen jälkeen, kun olin tavannut Duunari ensimmäisen kerran, jolloin Duunari pyysi minua treffeille, ja minä kieltäydyin kohteliaasti.

Ei Duunarissa sinänsä mitään vikaa ollut, hän oli oikein mukava ja ihana herrasmies, mutta en vain kokenut meillä olevan mitään yhteistä.

Talviheilan kanssa emme olleet nähneet liian pitkään aikaan, kun päädyin viettämään iltaa ystävien kanssa ja Duunari liittyi seuraamme. Huomasin pyrkiväni pitkin iltaa puhumaan hänen kanssaan, ja baariin siirtyessä tunsin mustasukkaisuuden piston kun hän puhui jonkun itselleni tuntemattoman naisen kanssa.

Kummallisten sattumusten jälkeen pyysin hänet hetken mielijohteesta luokseni nukkumaan. Jutellessamme huomasin, että meillä on paljonkin samoja mielenkiinnonkohteita ja ajattelemme monista asioista samalla tavalla. Välillämme ei tapahtunut mitään fyysistä, ainoastaan nukuin hänen kainalossaan ja aamulla hän lähti vasta kun oli pakko. Halatessamme hyvästit teki mieli suudella, tai edes antaa pusu poskelle, mutten tehnyt mitään. Olin otettu siitä ettei hän missään vaiheessa yrittänyt mitään vaikka tiesinkin hänen pitävän minusta, ja hän olikin aiemmin sanonut ettei ole mikään naistenmies.

Seuraava päivä meni pohtiessa, pitäisikö minun unohtaa Talviheila ja koputtaa Duunarin oveen ihan vain suudellakseni häntä. Enhän tiennyt milloin Talviheilan uudestaan näkisin, jos koskaan. Jarruja löi kuitenkin vastaan tieto siitä, että Duunarin kanssa ei voisi olla mitään ”casual dating”-tyyppistä, vaan päätyisin jossain vaiheessa loukkaamaan häntä. Enkä halua sitä, sillä todella pidän hänestä.

Illalla sitten Talviheila kysyi voiko tulla luokseni. Ja heti kun hän saapui asuntooni, oli aivan ihanaa. Etenkin seuraavana aamuna kun emme muuta tehneet kuin makoilleet sängyssä halimassa ja hellimässä. Hän toisti moneen kertaan olevansa onnellinen saatuaan minut elämäänsä, ja miten ihana ihminen olen. Ja kaikesta söpöilypuheesta huolimatta vallitsi selkeä yhteisymmärrys siitä, että tässä ei ole kyse mistään mikä johtaisi varsinaiseen tapailuun, eikä varsinkaan seurusteluun.

Aina välillä puheeksi tuli Duunari, sillä tosiaan, he ovat kavereita.

Aina silloin tunsin… jotakin. Olin ihanan miehen sylissä, jonka kanssa on aivan ihanaa, ja samaan aikaan ajattelin ihanaa miestä, jota kohtaan tunsin tekeväni väärin. Ja samalla tunsin, että edellisenä yönä olin tehnyt väärin Talviheilaa kohtaan, kun nukuin Duunarin sylissä tietäen, että hänelle se merkitsi muutakin kuin kaverin vieressä nukkumista.

article-0-0D7B142600000578-603_468x375.jpg

 

(http://www.dailymail.co.uk)

Talviheila kertoi maininneensa minusta Duunarille aiemmin samana päivänä, joten Duunari tietää minusta ja Talviheilasta, mutta Talviheila ei luultavasti tiedä Duunarin nukkuneet yön sängyssäni.

Ennen kaikkea tunnen tehneeni väärin Duunaria kohtaan, sillä hän on yrittänyt saada minut muuttamaan mieleni hänestä siitä asti kun torjuin hänen treffipyyntönsä, ja nyt annoin hänen ymmärtää että se olisi toiminut, ja heti seuraavana päivänä hän kuulee kaverinsa tulevan luokseni.

not-cool-bro.jpg

(http://reddit.com)

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi

Muutoksia, osa 3

Kolmas (ja viimeinen) kokemani valaistuminen koskee miehiä. Yllätys?

Siitä on nyt hieman yli vuosi, kun ensi kertaa eroni jälkeen koin olevani valmis uuteen parisuhteeseen.

Tuli mies, joka sanoi (ystävälleni joka kertoi minulle) ettei halua mitään vakavaa, mutta antoi ymmärtää että halusi kuitenkin, kunnes hyppäsi veneestä silmieni edessä.

Tuli mies, joka halusi että uskoisin olevani hänelle enemmän kuin olin, vaikka tiesi, että tiesin olevani vain yksi muista. Ja silti lankesin ihastumaan.

Tuli mies, joka oli täydellinen. Paitsi silloin, kun oli helvetin ärsyttävä. Ja silloin, kun suuteli. En voinut edes kuvitella millaista seksi olisi ollut, kun suudelmastakin halusi päästä mahdollisimman äkkiä irti. Häntä kaipaan edelleen ja mietin, mitä olisi voinut olla.

Alkoi tuntua, etten enää halua parisuhdetta. Olin löytänyt kouluni, ja halusin keskittyä siihen.

Tuli mies, joka tuli paikalle juuri oikeaan aikaan. Joka tarjosi minulle juuri mitä halusin: seksiä ilman sitoumuksia. Mies, joka katosi juuri kun aloin kiintymään. Eli juuri oikeaan aikaan. 

Ja nyt, nyt on mies, jota en näe juuri koskaan. En edes tiedä kuuluuko hän enää ”minun miehiini”. Emme ole nähneet johonkin aikaan, mutta viestittelemme satunnaisesti. Ikään kuin imoittaaksemme, ettemme ole kumpikaan kadonneet mihinkään. Ja tämä on hyvä näin.

 

Hassua miettiä, että ihan vähän aikaa sitten halusin löytää kumppanin jonka kanssa voisi mm. jakaa arjen, kun nyt haluan vain elää arkeni yksin ja pitää elämässäni vähän aikaa jonkun jonka kanssa voin tehdä seksikkäitä asioita. Ja kun se loppuu, toivon löytäväni uuden vastaavan. Ja sen jälkeen taas uuden. Ihan ilman tunteiluja.

Ja sekin on hassua, että jälkeenpäin mietittynä en ymmärrä miksi ihmeessä olen noihin miehiin ihastunut. Paitsi siihen, jota mietin vieläkin.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään