Sairastin vuosia sitten monen vuoden ajan syömishäiriötä. Kaikki kokkaileminen, ruuan valmistaminen, edes sen ajatteleminen ällötti, kuvotti ja alkoi huimata. Kun sain diagnoosin väsähdin kokonaan, en jaksanut tehdä mitään erityistä enkä todellakaan jaksanut ajatella sairauden voittamista ja siitä selviämistä. Ne viisi vuotta oli elämäni vaikeinta ja raskainta aikaa. Mutta lopulta tein sen, mä parannuin! Taistelin aikalailla 24/7 yhden kesän ajan ja vaikka oli niin raskasta, että usein iltaisin itkin itseni uneen, niin mä tein sen!

Nykyään oon niin ylpee itestäni ja muisto siitä, että selvisin tollaisesta elämänvaiheesta saa mut uskomaan että selviän mistä vaan! Nykypäivänä nautin ruoasta niin paljon. Suu alkaa napsumaan kun vaan ajattelen kaikkia ihania ruokia ja siis ihan kunnon ruokaa ei herkkuja pelkästään. Ennen välttelin ravintoloita ja kaikki vieraita ruokia, koska mun ”sallittujen” ruokien lista oli olemattoman lyhyt. Nyt haluisin vaan saada jonkun vakituisasiakassyökokoelämäilmaiseksi -lahjakortin. Yleensä myös saatan tirauttaa muutaman kyynelen todella hyvän ruoan vuoksi 🙂 Ja en tarkoita hyvällä ruoalla mitään fitness-paskaalia vaan ihan kaikkea mahdollista ruokaa. Ja itse ruoan tekeminen! Voi sitä voittaja -fiilistä kun onnistuu tekemään jotain todella todella hyvää ruokaa!! Sanotaan että voittajan on helppo hymyillä ja juuri sellainen olo mulla on aina onnistuneen ruoanteon jälkeen. En tiedä, että johtuuko se mun syömishäiriö taustasta vai jostain muusta, mut oon myös vahvasti sitä mieltä, että ruoan tulee maistua. On se sitten juusto, rasva, suola tai mikä tahansa muu normimaku( kaikki paitsi suola oli mun kiellettyjen ruokien listalla), niin sen kuuluu olla siinä makuelämyksessä! Samoin aina välillä kun katson jotain Fitness -ohjelmia saan puistattavan tunteen kun huomaan kuinka ihmiset punnitsee tarkasti ruokaansa, mausteita myöten. En nimittäin enää koskaan halua palata siihen tilanteeseen, että itse mittailen ruokia ja mietin et kun tää on syöty pitää treenata X -aikaa.

Olet sopiva ja kaunis juuri tuollaisena kuin olet! Unohda vaaka ja yhteiskunnan normit, jos voit hyvin ja rakastat sitä joka peilistä katsoo takaisin se on tärkeintä!

Poronkärstystä odotellen,

Karin.