Challenge accepted!

Tätä ei nyt kirjoita otsikosta huolimatta Barney Stinson, vaan Kaitafilmi ihan itse. Sain tosiaan blogihaasteen keneltäpä muulta kuin blogijulkkis-Cougarwomanilta  joten pakkohan haaste oli ottaa vastaan. Lisäksi tämä rikkoo mukavasti blogini uber-deeppiä pohdintalinjaa hetkeksi tarjoamalla kevyemmän postauksen. Ja kertoo myöskin minusta itsestäni, jota olen blogissani tähän mennessä tehnyt varsin säästeliäästi. 

Eli ilman sen suurempia puheita, tässäpä saamani 11 kysymystä sekä vastaukset niihin :

1. Jos saisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?

Huh, tulipa suuri vastuu. Toki voisin poistaa kaiken eriarvoisuuden, estää tulevan ympäristökatastrofin tai haluta maailmanrauhaa. Mutta kun minä tykkään juuri niistä pienistä yksityiskohdista, niin ehkä tähtään tässäkin johonkin pieneen mutta silti merkittävään asiaan. Poistaisin sen ikävän nykymaailma vaivaavan ilmiön, jossa ihmisten keskellä ollaan yksinäisempiä ja eksyneempiä kuin koskaan ennen. Anomian siis. Ennen oltiin yhteisöllisiä, naapurit tunnettiin, vastaantulijaa tervehdittiin, avuntarvitsijaa autettiin ja ihmiset elivät yhteisöllisesti. Nykyään istutaan yksin yksiöissä itkemässä kuinka ei tunneta ketään ja ollaan autuaan tietämättömiä siitä, että naapurissa kiviseinän takana joku toinen tekee juuri samaa. 

2. Jos saisit olla eläin, mikä eläin olisit ja miksi?

Miekkavalas. Ehkä Blackfish-dokumentti vaikuttaa taustalla, mutta haluaisin kyllä olla eläin jolla on ihmistäkin kehittyneempi/suurempi limbinen järjestelmä sekä sosiaalisen vuorovaikutukseen tähtäävät aivoalueet. Ehkä miekkavalaat bondaavat tasolla, jota ihmiset eivät edes voi ymmärtää? 

3. Mikä on ärsyttävin luonteenpiirre kanssaihmisessä?

Ylimielisyys. Mikä voisi ihmisessä ärsyttää enemmän kuin se, että hän on mielestään sinun yläpuolellasi ja sinua parempi? Tai ettet ole tarpeeksi tasokas tai arvokas ihminen puhuaksesi hänelle tai ylipäätänsä ollaksesi ”samalla tasolla”.

4. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Merkityksellisyys elämässä. Se, että teen jotain joka tuntuu merkitykselliseltä ja sellaiselta, jossa olen hyvä. Se, että minun olemassaoloni todella vaikuttaisi positiivisesti muihinkin ihmisiin ympärilläni. Se, että koen saavani arvostusta.

5. Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Koska miehen täytyy erota keskimäärin varsin sopuisista ja tunteellisista naisista jollain näkyvällä tavalla, jotta syntyisi seksuaalista jännitettä edesauttavaa erilaisuutta. Renttu näyttäytyy ihmisenä, joka tietää mitä haluaa eikä pelkää toimia sen mukaisesti. Kiltti mies on paljon sovittelevampi, varovaisempi ja tunnustelevampi. Pitkän suhteen kannalta varmasti parempi niin, mutta se ei ehkä luo yhtä voimakasta karismaa alussa. 

6. Mikä on elämän tarkoitus?

Tehdä siitä itselle ja muille merkityksellistä. Elämä ilman iloa ja kehittävää sisältöä on ollut miltei turha elämä. Elämä on tilaisuus, jonka saa vain kerran.

7. Miksi bloggaat?

Saadakseni ”kuuntelijan”. Ajattelen paljon näitä asioita, joista bloggaan, mutta en tunne ketään jolle voisin kokea näistä oikeasti voivani puhua. Tavallaan myös ajatus siitä, etten tunne lukijoitani on kutkuttava. Jossain höpöhöpö-Disney maailmassa lisäksi tämän blogin sattuisi lukemaan se joku juuri oikea ihminen, joka ottaisi yhteyttä ja sitten oltaisiinkin jo ihan dancing on the streets. Yeah, right!

8. Jos sinusta tehtäisiin 2.0 –versio, mitä muuttaisit itsessäsi?

Itsevarmempi ainakin haluaisin olla. Ja olisin voinut aloittaa sen kitaransoiton nuorempana. Toki aina voisi olla vaikka millä tavoin komeampi ja sen sellaista, mutta niin ajatteleminen myös loisi käsitystä etten olisi riittävän hyvä tällaisenaan. Olen ihan kelpo näinkin ja siihen haluan uskoa. Jos jotain muuttaisin, niin 2.0 tekisi vähemmän tyhmiä päätöksiä tähänastisessa elämässään. Monta tärkeää asiaa on päässyt lipsumaan sormien läpi ja sen kierteen olisin voinut katkaista jo kauan sitten.

9. Jos voisit viettää päivän vastakkaisen sukupuolen kehossa, mitä tekisit?

Tähän oikeasti ei voi sanoa muuta kuin että harrastaisin seksiä. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää, millaista se vastakkaisen sukupuolen kokemusvinkkelistä on? Testaisin myös olisinko mm. taitavampi tunnistamaan tunteita kasvonilmeistä. Haluaisin myös ehkä kokea millaista olisi olla naisena baarissa. Kerrankin ei tarvitsisi nähdä sitä kaikkea vaivaa itse.. 🙂

10. Onko sinulla ärsyttäviä tapoja – jos, niin mitä?

Mitähän kaikkia näitä :D. Rummuttelen sormilla musiikin tahdissa esim jonkun toisen selkään jos sattuu vieressä istumaan. Spoilaan vahingossa elokuvien ja sarjojen loppuja. En siivoa jälkiäni ja kasaan tiskivuoria. Olen huono luomaan mitään suunnitelmia lukkoon ennalta ja aina jätän asiat vähän auki a la ”katsotaan sitten”. Niiskutan välillä (nenäni on jotenkin iki-allergisoitunut).

11. Mitä sinun persoonastasi tärkeää asiaa et ole vielä paljastanut blogissasi?

Sorrun aivan liian helposti valkoisiin valheisiin ja kerron sen vähän karumman totuuden vasta liian myöhään. Moraalini on toisinaan varsin häilyvä, vaikka haluaisinkin mieltää itseni ihmisenä joka toimii aina niin oikein kuin osaa.

 

Tässä olisi pitänyt lopuksi haastaa 11 alle 200 seuraajaa omaavaa blogia omilla kysymyksilläni, mutta en taida edes lukea niin montaa. Mietin tuota vielä…

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä Syvällistä

Kerrasta ei opi

Blogini on pyörinyt varsin yleisellä tasolla. Tai siis, ovathan pohdintani tässä kovin syvällisiä ja henkilökohtaisia, mutta ne eivät kuitenkaan kerro varsinaisesti elämäni tapahtumista juuri mitään. Tämä on ollut tarkoituskin, sillä en ehkä kokenut kovin tarpeelliseksi tai itselleni luontevaksi, että kirjoittaisin siitä, mitä suhderintamallani tapahtuu tai ei tapahdu. Ehkä sellainen tirkistysikkuna elämääni olisi lukijalle mielenkiintoisempi, mutta lupasin jo alun alkaenkin kirjoittaa tätä blogia nimenomaan itselleni.

Silti, tämänhetkinen tilanne vähän ärsyttää ja siksi puran mieltäni tännekin. Jos jotain on ehtinyt tässä elämässä oppimaan, niin sen että naisen alkaessa vähätellä omaa kiinnostustaan, pitäisi oikeasti uskoa kerrasta ja heti. Heti saisivat hälytyskellot soida jos kuulee, että olen mitä mukavin ja ihanin tyyppi, mutta ei osaa sanoa tuleeko minua kohtaan niitä varsinaisesti syvempiä tai romanttisempia tunteita. Tai varsinkin jos alkaa puhua siihen sävyyn, että ehkä minun kannattaisi tapailla muita(kin). Se on jo nähty että tuollaisista varoitusmerkeistä huolimatta yrittäminen on vähän kuin sulkisi silmät ja painaisi autossa kaasua, kun edessä näkyy umpikujaa osoittava liikennemerkki. 

Ja mitäs minä taas teen? Tapasin muutaman kerran yhtä tyttöä, joka todella ylitti odotukseni. Juttelin hänen kanssaan netissä ja olin aika kahden vaiheilla että kannattaako oikeastaan tavata ja onko meillä hirveästi yhteistä. Myönnän myös olleeni epäluuloinen, koska hän oli ammattikoulutaustaisessa työssä ja piti enimmäkseen kotimaisista elokuvista ja suomipopista. No, tapasinpa silti, ja sieltä paljastuikin todella mukava ja nätti nuori nainen, jolla oli oikeasti sellaista… miten sen sanoisi suomeksi? She has class. Sellainen kypsän rauhallisen sekä fiksun mutta silti todella aidon ja sydämellisen oloinen. Paljastui myös että hän oli kuin olikin käynyt ensin yliopistolla, mutta todennut vain että häntä kiinosti enemmän perinteisempi työ. Älykäs ja hyvä keskustelija sekä ylipäätänsä juuri jotenkin sellaisen oloinen, mistä minulla on ollut tapana pitää. Ilokseni hän myöskin näytti viihtyvän hyvin ja ensimmäinen tapaaminen venyi koko illan mittaiseksi ja hän oli kovin mielellään tapaamassa toistekin.

Mutta sitten parin tapaamisen jälkeen kun pyysin häntä ulos, tuli se ikävä monologi siitä, kuinka hänellä ei ole ihastumisen tunnetta tai hän ei koe tätä romanttiseksi, vaikka minusta kovasti pitikin. Ja ei osannut sanoa, tuleeko niitä tunteita myöhemminkään. Olin pettynyt, mutta minkä sille voi. Hän olisi mielellään tavannut vielä, vaikka sitten ihan vain ystävänä, mutta ymmärsi etten ehkä minä olisi siitä niin innostunut. Kului jokunen viikko, ja keksin kuitenkin pyytää häntä käymään. Ajattelin että kannattaisi noin mukava ihminen kuitenkin pitää lähellä ja ainahan siinä on se pieni mahdollisuus, että hänen kiinnostuksensa herää. Mutta en mieti sellaisia turhia ja nähdään ihan muuten vain. 

…ja sitten nähtiin. Hän oli mukavampi, fiksumpi ja kauniimpi kuin muistin. Koko tapaamisen olin jotenkin ylivirittynyt ja hermostunut, mutta meillä oli mukavaa. Hän varmaan oletti, että olen yli asiasta ja asennoitunut näkemään ihan ystävänä. Niinpä niin. Ja odotan malttamattomana, että tavattaisiin uudestaan. 

Arvatkaa kuka saa taas kohta turpiinsa?

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus