Kestävää arkea kahdella tavalla
Suomalaisen keskimääräinen hiilijalajälki on 10 000 kilon luokkaa. Maailman mittakaavassa se on karmaisevan suuri, kaikkien maailman ihmisten keskimääräinen hiilijalajälki on nimittäin vain noin 5000 kiloa. Vielä karmeammalta tuo kymppitonni näyttää, kun sitä verrataan kestävänä pidettyyn hiilijalanjäljen tasoon, joka on noin 2500 kiloa. Jos keskimääräinen hiilijalajälki saadaan globaalisti laskemaan tuolle tasolle, ilmaston lämpeneminen hidastuu. Näistä lähtökohdista, harva suomalainen voi pestä käsiään tästä sopasta. Jos ei ole erityisemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, todennäköisesti kuuluu näihin edellä esiteltyihin ryökäleisiin. Toisaalta, hyvin pienituloiset ja vaikka vaatimattomasti elävät eläkeläiset kuuluvat ikäänkuin vahingossa siihen porukkaan, jonka hiilijalanjälki on lähempänä kestävää tasoa. Keskiluokkaisella perusjampalla ja tavistarjalla on siis edessään peiliin katsomisen paikka.
Etsin käsiini kaksi ekosomettajaa @ekoillen tilin takana vaikuttavan Lindan ja @satujauusioperhe tilin Satun.
Kestävämmän hiilijalanjäljen ja elämäntavan saavuttaminen ei silti vaadi köyhyyttä, asekeettisuutta ja pelkkää kurjuutta. Myös perhe-elämä onnistuu kestävästi, eikä ole vain yksinasuvien kaupunkilaisten tai täydellisesti omavaraisuuteen hurahtaneiden juttu. Oma hiilijalanjälkeni on Sitran laskurilla laskettuna 4000 kilon paikkeilla. Se on siis huomattavasti suomalaista keskivertotulosta alhaisempi. Elän hyvinkin yltäkylläistä ja ”normaalia” elämää. Mutta millainen on se oikeasti kestävä elämäntapa ja miten siihen pääsee? Etsin käsiini kaksi ekosomettajaa @ekoillen tilin takana vaikuttavan Lindan ja @satujauusioperhe tilin Satun. Heitä voi pitää esikuvina, mitä tulee kestävään mutta tavalliseen ja hyvään elämään. Kummankin henkilökohtainen hiilijalajälki on tuolla maagisella kestävänä pidetyllä 2500 kilon tasolla ja molempien perheissä ekologiseen elämäntapaan on kiinnitetty paljon huomiota.
Asuminen
WWF:n mukaan asuminen muodostaa 30 prosenttia suomalaisen hiilijalajäljestä. Miten kestävästi asutaan?
Lindan nelihenkinen perhe asuu remontoidussa 50-luvulla rakennetussa omakotitalossa pohjanmaalla. ”Meillä on ekosähkö ja sähkönkulutus on pieni. Kodille ja käyttövedelle on puulämmitys, lisäksi löytyy puuhella (sähkölieden lisäksi), takka (ei varaava) ja puukiuas.” Puun käytön ekologisuus, ei ole aivan yksinkertainen asia, mutta Lindan kotitaloudessa tämä on otettu huomioon: ”Poltettavat puut ovat tuulenkaatoja, mies harrastaa vapaa-ajallaan metsänhoitoa, joten tämä on hänelle samalla harrastus.” Veden kulutus on maltillista ja huolellista. Perheellä on esimerkiksi palju, mutta paljuvedet käytetään pois heittämisen sijaan kasvihuoneen ja kasvimaan kasteluun tai autojen ja mattojen pesuun. Arkiseen vedenkäyttöön kiinnitetään muutenkin huomiota.
Pompin ilosta, kun bongasin taannoin uusiutuvan kaukolämmön Vastuullisuuspodin jaksosta.
Satu asuu viisihenkisen perheensä kanssa Helsingin kantakaupungissa 1980-luvun kerrostaloasunnossa. Asunnossa on 95 neliötä, neljä huonetta, mutta ei omaa saunaa. ”Kokeilimme asua myös ahtaammin, n. 70-neliöisessä 3h+k-asunnossa, mutta ahtaus yhdistettynä etäkouluun ja -töihin saivat etsimään sittenkin vähän tilavamman asunnon. Lasten koulut ja päiväkoti ovat lähellä, ja aikuisten työpaikoille on matkaa vain muutama kilometri.” Kerrostalossa asuvalla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kotinsa lämmitys ja energiaratkaisuihin, Satu perheineen on ottanut siitä kuitenkin kaiken irti: ”Olemme valinneet kotiimme tuulivoimalla tuotetun ekosähkön ja uusiutuvan kaukolämmön. Tämä pienentää päästöjämme huomattavasti. Pompin ilosta, kun bongasin taannoin uusiutuvan kaukolämmön Vastuullisuuspodin jaksosta.” Nämä ovat helppoja tekoja joilla on suuri merkitys perheen hiilijalanjälkeen.
Matkustaminen ja liikenne
Matkustaminen ja arkiliikenne muodostavat 20 prosenttia tavan tallaajan hiilijalajäljestä. Miten Satun ja Lindan perheissä liikutaan?
Jo yksi edestakainen kaukolento haukkaisi leijonanosan tuosta 2500 kilon vuosittaisesta hiilibudjetista.
Satun perhe nauttii kaupunkielämän eduista. ”Emme omista autoa. Kuljemme jalan, polkupyörillä ja julkisilla” Myös matkustelun suhteen on tehty tietoisia valintoja ympäristön ehdoilla. Korona-ajan ulkopuolella pitkät matkat tehdään junalla. Satu on itse ollut lentolakossa jo kolme vuotta. Jo yksi edestakainen kaukolento haukkaisi leijonanosan tuosta 2500 kilon vuosittaisesta hiilibudjetista. Matkustelu houkuttaa silti edelleen, mutta nyt Satu haaveilee matkailusta Euroopassa maata pitkin.
Linda myös ylikompensoi omaa hiilijalanjälkeään tukemalla erilaisia ulkomaisia uusiutuvan energian hankkeita.
Lindan perhe asuu kauempana palveluista ja on siksi riippuvainen autosta. Perheellä on kaksi autoa, dieselauto, jota pyritään käyttämään mahdollismman vähän, ja bensiiniauto, johon on asennettu muutossarja ja se käy nykyään bioetanolilla. Töihin mennään yhtä matkaa ja lähikauppaan lihasvoimin. Kaikkea kivaa ei tarvitse lopettaa, Lindan perheessä harrastetaan kesäisin moottoriveneilyä. Linda myös ylikompensoi omaa hiilijalanjälkeään tukemalla erilaisia ulkomaisia uusiutuvan energian hankkeita. Ulkomaille matkustelu on jäänyt vähiin, mutta kotimaanmatkoja tehdään 3-5 vuodessa, joista noin puolet junalla ja loput käytännön syiden vuoksi autolla.
Ruoka
WWF:n laskelmien mukaan ruoan ilmastovaikutukset ovat noin 18 % kokonaishiilijalanjäljestä.Miten ekosomettajat syövät?
Ekoasioissa kannattaakin ottaa vaikka yksi asia kerrallaan ”työn alle”, niin vuosien varrella huomaa edistyneensä huimasti!
Satun perheessä aikuiset ovat vegaaneja, yksi lapsista on omasta tahdostaan kasvissyöjä ja kaksi muuta lasta ovat sekasyöjiä. Kotona tarjotaan vain kasvisruokaa, sekä lapsille maitotuotteita. Perhe suosii satokausikasviksia ja hedelmiä. Viimeaikojen projektina on ollut ruokahävikin vähentäminen. Aikaisemmin se on tuntunut haastavalta arjen kiireiden keskellä, mutta on nyt kuitenkin onnistunut hyvin, kun siihen on alettu kiinnittää huomiota. ”Ekoasioissa kannattaakin ottaa vaikka yksi asia kerrallaan ”työn alle”, niin vuosien varrella huomaa edistyneensä huimasti!” Satu vinkkaa.
Linda noudattaa planetaarista ruokavaliota. Pääosassa ovat kasvikset, lisäksi riista, kotimainen kala ja lähellä tuotetut luomumunat maistuvat. Ylimääräistä eläinperäisten tuotteiden ja muiden paljon luonnonvaroja kuluttavien tuotteiden, kuten kahvin, teen ja viinin käyttöä harkitaan tarkkaan. Lapset syövät päiväkodissa sitä mitä muutkin, eikä Linda ole itsekkään kovin ehdoton, mutta kotona koko perhe syö planetaarisesti ja töihin pyritään ottamaan omat eväät. Myös Lindan perhe suosii satokausiajattelua. Hän harrastaa hyötykasvien viljelyä ja kompostoi ruoantähteet.
Kulutustottumuksilla on väliä.
Kaiken neitseellisen materiaalin kulutus, eli minkä tahansa uuden tuotteen hankkiminen, kasvattaa hiilijalanjälkeä ja kuluttaa luonnonvaroja. On siis selvää, että kestävä elämäntapa vaatii tarkkaa harkintaa mitä tulee kulutustavaroihin kuten vaatteisiin, kosmetiikkaan ja kodin esineisiin.
Kuluttamisen vähentäminen on ollut innostavaa, kun oppii tunnistamaan halun ja tarpeen välisen eron ja huomaa olevansa tyytyväinen huomattavasti vähempään.
Satulle kulutustottumusten muuttaminen on ollut pitkä prosessi. Hän pyrkii välttämään ylimääräristä kuluttamista ja huomioimaan hiilijalanjäljen lisäksi myös veden ja muiden raaka-aineiden kulutuksen. Hommasta on löytynyt myös iloa: ”Kuluttamisen vähentäminen on ollut innostavaa, kun oppii tunnistamaan halun ja tarpeen välisen eron ja huomaa olevansa tyytyväinen huomattavasti vähempään.” Omat ja perheen tarpeet pyritään ensisijaisesti täyttämään käytetyillä tavaroilla ja vanhaa korjaamalla. Jos uuteen tuotteeseen päädytään, se tehdään tarkoin harkiten. Satu on liittynyt Eetti Ry:n jäseneksi, tukeakseen heidän tärkeää eettisen kuluttamisen eteen tekemää työtä.
”Sanoisin olevani tiedostava kuluttaja ja harkitsen jokaista ostoa tarkkaan.” Linda kertoo. Myös Linda välttää turhuuksia, ja pyrkii hankkimaan paitsi ekologisesti ja eettisesti kestäviä, myös fyysisesti aikaa ja käyttöä kestäviä tuotteita.
Kaikki mahdollinen, myös joululahjat, hankitaan käytettynä ja uuden ostamista harkitaan tarkkaan.
Mitä he vielä haluaisivat tehdä paremmin?
”Jos olisimme supervoimilla varustettuja ihmisiä ja vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, panostaisimme todennäköisesti enemmän ruoanlaittoon.” Satu kertoo. Hän kaipaa normaaliaikoja ja tapahtumia kuten ilmastolakkoja, joissa pääsee konkreettisesti kokemaan olevansa osa muutosvoimaa. Linda haaveilee autoilun vähentämisestä entisestään, ja toivoo että arki järjestyy lasten kasvaessa siten, että työmatkat onnistuvat pyöräillen.
Elämänlaatu on parempi
Kestävämmän elämän tavoittelu ja harjoittelu on alkuun varmasti työlästä. Elämänlaatu ei silti näytä Satun ja Lindan perheissä kovasti kärsineen, päinvastoin.
Mieli on rauhoittunut kaikenlaiselta tietoiselta ja alitajuiselta haluamiselta.
”Elämä tuntuu merkityksellisemmältä, kun aidosti kokee elävänsä arvojensa mukaisesti. Arvojen mukainen eläminen ja aktiivinen toimijuus auttavat ainakin itselläni ilmasto- ja ekokriisiahdistukseen paremmin kuin jos vain yrittäisin ummistaa silmäni.” Satu kertoo. Oikeasti parempia valintoja tekemällä voi päästä pois ahdistavasta limbosta, jossa huoli ja oma toiminta ovat jatkuvassa ristiriidassa. ”Mieli on rauhoittunut kaikenlaiselta tietoiselta ja alitajuiselta haluamiselta.” Kuluttaminen ja kuluttamisen suunnittelu on työlästä ja aikaavievää. Totuttelun jälkeen kestävämpi kuluttaminen ei siis olekaan vaikeampaa, vaan helpompaa kuin ennen. ”Kun herkistyy oikeasti näkemään kasvit ja muunlajiset eläimet ympärillään, myötätunto kaikkea elävää kohtaan kasvaa. Olen tosi onnellinen siitä, että perheemme lapset keskustelevat oma-aloitteisesti tekojemme vaikutuksista luontoon ja näkevät yhteyden elämämme arjen ja ilmaston välillä. He kasvavat maailmassa, jossa jo lapsesta asti opitaan ajattelemaan planetaarisesti.” Satu kirjoittaa kauniisti.
Koen olevani onnellisempi ja rauhallisempi, eikä minun ole oikeasti tarvinnut luopua mistään, vaan olen saanut tilalle kaikkea uutta ja mielenkiintoista.
”Ekologisemmalla elämäntavalla on ollut todella positiivinen vaikutus elämänlaatuumme.” Linda sanoo. Hän on kokenut itsensä voimaantuneeksi ja päässyt eroon hartioita painavasta painolastista. Myös Linda on kokenut että aikaa ja rahaa säästyy, kun kuluttaminen ei ole enää elämän keskipisteessä. ” Koen, että elämäntapani vastaa nyt vihdoin arvomaailmaani. Olen tietoisempi, päättäväisempi, ja vahvempi, mutta samalla myös armollisempi. Osaan katsoa maailmaa eri tavalla, kuin muutama vuosi sitten. Koen olevani onnellisempi ja rauhallisempi, eikä minun ole oikeasti tarvinnut luopua mistään, vaan olen saanut tilalle kaikkea uutta ja mielenkiintoista.”
Jos tämä ei ole tavoittelemisen arvoista elämää, niin mikä sitten? Hiilijalanjälki ei ole täydellinen mittari kestävälle elämäntavalle, mutta siitä on hyvä aloittaa. Se on helppo tapa arvioida oman elämäntavan kuormittavuutta ja erilaisten valintojen vaikutusta siihen. Kestävän tason saavuttaminen vaatii selvästi tekoja ja vaivannäköä. On irtisanouduttava tietynlaisesta kulutuskulttuurista ja opeteltava sulkemaan siltä silmänsä. Vastineeksi saa aikaa, ja mielenrauhaa. Ei tarvitse luopua kaikesta, ja jos aivan rehellisiä ollaan, suurin osa luopumisesta liittyy asioihin, joiden suhteen elämme lähes naurettavassa yltäkylläisyydessä. Toisaalta, vanhan korjaaminen, kierrättäminen, ruokahävikin välttäminen paremmalla suunnittelulla, uusien ruokailutottumusten opettelu ja vaikkapa puulämmitys vaativat aikaa, jota meillä kaikilla on rajallisesti. Kestävämmän arjen tavoittelu on toki ilmasto- ja ympäristöteko, mutta mitä suurimmassa määrin se on myös teko oman ja perheen onnellisuuden ja hyvinvoinnin eteen. Isossa kuvassa yksilöiden tekemät valinnat eivät varmasti riitä, tarvitaan järjestelmätason muutoksia. Sitä odotellessa kestävää elämäntapaa harjoitellessa voi helpottaa omaa ahdistusta ja antaa lapsilleen jo valmiiksi eväitä elää tulevaisuuden maailmassa, jossa kestävä elämäntapa ei enää ole valinta, vaan pakko.
LUE MYÖS:
Mitä tarkoittaa kestävämpi elämä?
Neljä rehellistä kasvisruokareseptiä