Aikaisemmin kirjoitin, ettei minusta ole rahakirstunvartijaksi ja että keskityn mieluummin muihin asioihin, jos tulen valituksi. On ehkä kuitenkin hyvä kuitenkin avata hiukan ajatuksiani taloudesta ja talouspolitiikasta. Tämä teksti kertoo minusta yhteiskunnallisena vaikuttajana ja kuntavaaliehdokkaana enemmän kuin mikään muu aikaisemmin sanomani tai kirjoittamani.

Suhteeni talouteen ja talouspolitiikkaan on itseasiassa melko intohimoinen. Olen harrastellut asiaan perehtymistä jo vuosia. Olen todella punninnut omia kantojani ja kehittänyt ajatteluani. Kiinnostuin talouspolitiikasta alkujaan parikymppisenä toimiessani kampaamoyrittäjänä. Yrittäjät tietävät, että talouden heilahtelut, kulutuskäyttäytymisen muutokset ja poliittiset päätökset osuvat pienyrittäjiin monella tapaa kovempaa ja nopeammin kuin esimerkiksi palkansaajiin. Ei ole edunvalvontaa eikä puskureita.

Tuntui, että elämme talousjärjestelmän ehdoilla, teemme töitä ja elämme talousjärjestelmälle. Sen sijaan, että meidän ihmisten itsellemme, alun perin elämää helpottamaan luoma järjestelmä todella palvelisi meitä ja olisi olemassa sen vuoksi. Niin kauan kuin olen ollut työelämässä, olen ajatellut, että 8 tuntia töitä viitenä päivänä viikossa on aivan liikaa. Aikaa ei jää riittävästi sosiaaliselle elämälle ja yhteisöllisyydelle, jotka kuitenkin muodostavat suurimman osan elämän merkityksellisestä sisällöstä. Ei jää aikaa tai jaksamista oppimiselle, keskusteluille, uteliasuudelle ja luovuudelle. Entä miten voi olla järkevää, että toiset hukkuvat töihin ja toisille ei riitä sitä vähääkään? Miten voi olla niinkin, että toiset elävät naurettavassa yltäkylläisyydessä toisten nähdessä nälkää. Eikö todella ole mitään muita vaihtoehtoja? Tietysti olin, ja olen edelleen erittäin huolissani tästä ympäristöä ja ilmastoa tuhoavasta yhteiskuntamallista, joka kulkee sokeasti kohti omaa tuhoaan. Mietin, miten voi olla niin, että meillä on talousjärjestelmä, joka estää meitä muuttamasta suuntaa?

Harrastukseni johti minut myymään kampaamoni ja opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Opiskelin yliopistossa taloussosiologiaa, sosiologiaa, sosiaalipolitiikkaa, filosofiaa, politiikantutkimusta, taloustiedettä ja historiaa. Halusin ymmärtää, miksi talouspolitiikka on sellaista kuin on, miksi talouspolitiikasta ollaan niin erimielisiä, toisaalta, miksi sillä tuntuu olevan politiikassa vai yksi oikea linja ja ääni?

En siis opiskellut euron kuvat silmissä, vaan puhtaasta tiedonjanosta. Sillä tavalla olen vähän tyhmä, mutta sain vastauksia. Opin, että kyse on näkökulmasta. Oli sitten kyse luonnontieteistä tai Esson baarin Pertsan mielipiteistä, kyse on faktojen sijaan aina näkökulmasta. Näkökulmaan vaikuttavat ainakin perhetausta, kasvatus, henkilöhistoria, asema, intressit, sosiaaliset suhteet sekä henkilön synnynnäiset fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet. Edes älykkään, koulutetun luonnontieteilijän tekemä tutkimus ei ole täysin objektiivista. Näkökulma vaikuttaa jo siihen, mitä hän päättää ylipäätään tutkia. Puhumattakaan ihmistieteistä, saatika politiikasta.

Opin hyvin nopeasti, että taloustieteen valtavirtaan sisältyy muiden yhteiskuntatieteiden tavoin lähtöoletuksia ja asenteita, jotka eivät välttämättä suoraan paljastu lopputuotteesta, mutta vaikuttavat siihen mitä suurimmassa määrin. Esimerkiksi sellaisia ajatuksia markkinataloudesta, tulonjaosta, ihmisluonnosta ja elämänlaadun tai hyvinvoinnin mittamisesta, joita kaikki kansalaiset tuskin allekirjoittaisivat. Matemaattiset kaavat sisältävät osia, jotka perustuvat ihmisen tekemiin arvioihin. Arvioihin, joita taas värittävät tieteenalan yleiset oletukset sekä hänen oma näkökulmansa maailmaan. Ongelmaksi tämä muodostuu silloin, kun tieteenala omaa sellaista poliittista painoarvoa kuin taloustiede nykyään omaa. Poliitikoilla on puolueeseen katsomatta taipumus niellä taloustieteelliset tulokset pureksimatta, ja toisaalta ymmärtää ne myös täysin väärin politiikkasuosituksina ja tulevaisuusennustuksina. Ei ole toista tieteenalaa, jonka tuloksia sovellettaisiin näin suoraan päätöksentekoon tässä mittakaavassa. Niin valtion kuin kuntienkin tasolla.

Suomessa on vieläpä tapana noudattaa laskelmissa varovaisuusperiaatetta. Näin on muuten tehty myös Liedon viimeisimmässä talousarviossa. Varovaisuusperiaate korostaa olosuhteiden epävarmuutta, mutta se ei tarkoita, että tuloksiin suhtauduttaisiin sen mukaisesti, varovaisesti. Varovaisuusperiaate tarkoittaa yleensä sitä, että laskelman tuloksesta viilataan vielä vaikka miljoona, ettei vain tehdä liian optimistista arviota. Tai sitä, että laskelman oletukset perustuvat positiivisten tulevaisuusskenaarioiden sijaan negatiivisille. Mikä on esimerkiksi Suomen kestävyysvaje 60 vuoden päästä, jos mikään ei maailma ei muutu yhtään, ja ihmiset eivät tee yhtään mitään? Entä, mikä on Liedon kunnan taloustilanne kahden vuoden päästä, jos päättäjät seisovat pari vuotta tumput suorina eikä mitään hyvää vahingossakaan tapahdu? Kuinka todennäköinen esimerkiksi tällaisen kestävyysvaje- tai talousarviolaskelman tulos todella on? No, pessimisti ei pety. Mutta samoin kuin ylioptimismilla, myös pessimismillä on haitallisia käytännön vaikutuksia ihmisten elämään, ja yhtä lailla tarpeettoman pessimistisen arvion perusteella tehdyt säästöt ja kiristykset voivat olla turhia tai liioiteltuja, jopa vahingollisia. En kritisoi laskelmia sinänsä, vaan sitä tapaa, jolla niihin suhtaudutaan päätöksenteossa.

Talouspoliittiset ja muutkin poliittiset erimielisyydet kumpuavat näkökulmaeroista ja näkökulmaerot tiivistyvät kahteen kysymykseen. Ensinnäkin, mitä ihminen ajattelee hyvästä elämästä. Toiseksi, minkälaisiksi ihmislajin perusluonne ja ominaisuudet ajatellaan. Esimerkiksi: henkilö A on Individualisti, joka ajattelee, että elämän suola on kilpailu ja paremman elämän tavoittelu, että ihminen on perusluonteeltaan ahne, itsekäs ja saamaton, eikä ihmiskunta saisi mitään aikaiseksi ilman kilpailua. Lisäksi hän kokee itse omaavansa hyvät mahdollisuudet kilpailla ja voittaa tässä elämän pelissä ja omaa valmiiksi hyvät lähtöasetelmat. Henkilö B ajattelee, että hyvään elämään kuuluu yhteisöllisyyttä, merkityksellistä tekemistä, luovuutta ja vapautta, että ihminen on perusluonteeltaan sosiaalinen, luova ja hyväntahtoinen. Hänellä ei ole kilpailuviettiä, eikä hän usko välttämättä näillä säännöillä kovin hyvin edes näissä geimeissä pärjäävänsä. Lukijalle on varmaankin jo valjennut, että minä olen henkilö B . Kummankin henkilön näkemys on yhtä totta. On päivänselvää, että näistä lähtökohdista tehdään hyvin erinäköistä politiikkaa, eikä kummankaan tarvitse pyrkiä omasta näkökulmastaan eroon. Se ei edes ole mahdollista.

Miten tämä liittyy kuntapolitiikkaan? Moni äänestää kuntavaaleissakin talouspolitiikka edellä. Äänestäjän on siis syytä saada tietää, minkälaista talouspolitiikkaa ehdokas ajaa. Minun mielipiteideni taustalla vaikuttavat tällaiset ajatuskuviot. Näin olen päätynyt siihen tulokseen, ettei ole mitään talousjumalan totuutta, jonka sanaa on noudatettava. Perustelen tässä mielipiteeni siitä, miksi mielestäni politiikka, myös talouspolitiikka on aina arvovalintoja. Uskallan sanoa, että olen jonkin verran perehtynyt asiaan ja mielipiteeni on perusteltu, mutta myönnän myös, että näkökulmani on tietynlainen. Kunnan päätöksenteossa on taloudellisia reunaehtoja, mutta ennusteisiin ja laskelmiin suhtautumisella on suuri vaikutus siihen, minkälaista politiikkaa kunnassa käytännössä tehdään. Hienoa olisi, jos kaikki voisivat päätöksiä tehdessään yhteistyön nimissä asettua toistensa saappaisiin ja hetkeksi luopua omasta näkökulmastaan. Näin ei kuitenkaan yleensä ole, ja silloin poliittinen keskustelu on arvokeskustelua eri näkökulmien välillä, ei pelkkiä faktoja ja niitä toisia, jotka eivät vain jostain syystä ymmärrä meidän oikeassa olevien puhetta. On väliä, mistä näkökulmasta päättäjä katsoo asioita ja onko päässä pessimistin vai optimistin hattu. Lieto on monella mittapuulla hyvinvoina kunta jonka tulevaisuus ei näytä hassummalta, optimismiin on siis syytä.

Vielä yksi ajatusleikki, joka on vaikuttanut merkittävästi omaan ajatteluuni. Kuvittele että olet jumalan asemassa ja saat tehdä yhteiskunnasta sellaisen kuin haluat. Muokkaat tulonjaon, yhteiskuntarakenteen ja olosuhteet mielesi mukaan. Ehtona on vain se, että kun olet valmis, joudut itse astumaan osaksi luomaasi yhteiskuntaa tietämättä mihin asemaan joudut. Minkälaisen yhteiskunnan sinä loisit? Minkälaisen kotikunnan itsellesi?

VAALISOME

Instagram 

Facebook

LUE MYÖS

Mille sinä annat äänesi?

…jos äänestät minua?

Tämä kirjoitus on osa kuntavaalikampanjaani Liedossa. 

Annat äänesi ympäristön ja luonnon puolesta

Näitä asioita pitää nyt saada nostettua prioriteettilistalla korkeammalle.

Lupaan tehdä parhaani pitääkseni ympäristönäkökulman esillä kaikessa päätöksenteossa, oli sitten kyse kaavoituksesta, kouluruoasta, hankinnoista tai lähiympäristöstä. Julkista liikennettä pitää kehittää edelleen, huomioiden paremmin myös kunnan reuna-alueita. Ymmärrän tietysti, että ympäristötekoja ja ilmastotoimia rajoittavat taloudelliset reunaehdot, mutta näitä asioita pitää nyt saada nostettua prioriteettilistalla korkeammalle. Liedossa tarvitaan kuuluvampaa ääntä ympäristön ja luonnon puolesta. Kyse on sekä kunnan ja asukkaiden osallistumisesta globaalin ympäristökatastrofin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, että meidän kaikkien kuntalaisten viihtyisästä asuinympäristöstä ja lähiluonnon tilasta.

Annat äänesi ennaltaehkäisevälle sosiaali- ja terveystyölle ja matalalle kynnykselle kunnan palveluissa.

Liedossa asiat ovat monella mittapulla vielä hyvin ja haluan tehdä osani sen eteen, että näin on myös jatkossa.

Sosiaalitieteiden opintojen myötä, minulla on suhteellisen laaja teoreettinen ymmärrys sosiaalipolitiikan ja sote-palveluiden toiminnasta ja vaikutuksista. Opin myös paljon työskennellessäni naapurikunnan sosiaali- ja työllisyyspalveluissa. Liedossa asiat ovat monella mittapulla vielä hyvin ja haluan tehdä osani sen eteen, että näin on myös jatkossa. Matalan kynnyksen ennaltaehkäisevät palvelut ovat tutkitusti kustannustehokkaita ja ehkäisevät asiakkaiden joutumista raskaampien palveluiden piiriin. Parhaimmillaan ne myös ehkäisevät yksinäisyyttä ja lisäävät yhteisöllisyyttä. Ennaltaehkäisevien palveluiden pitää olla helposti tavoitettavissa ja niissä työskentelevien pitää tuntea kunnan palveluverkosto niin hyvin, että he osaavat ohjata asiakkaan tarvittaessa oikeiden palveluiden äärelle ja oikean henkilön pakeille. Kunnallisia palveluita vaivaa pois ohjaamisen kulttuuri, joka johtaa luukulta luukulle pompotteluun, ja siihen että palveluita tarvitsevat eivät pääse kiinni siihen apuun, johon heillä on oikeus. Työntekijöiltä kuluu liikaa aikaa asiakkaiden yhteydenottojen ja avunpyyntöjen torjumiseen, kun vain kaikkein akuuteimmat voidaan ottaa vastaan. Ennalta ehkäisevällä työllä ja matalan kynnyksen palveluilla voidaan päästä irti tästä kierteestä.

Annat äänesi kunnan eri alueiden reilulle kohtelulle.

Kyläkoulut ja kylien palvelut eivät voi olla helppo leikkauskohde, ne tulisi myös kunnantalolla nähdä resursseina ja vetovoimatekijöinä.

Maaseudulla asuminen on valinta, eikä pieni porukka kunnan reuna-alueilla voi vaatia keskustan tasoisia palveluita muiden kuntalaisten kustannuksella. Susirajan takana maksetaan kuitenkin veroja kuten muuallakin, vastineeksi pitää voida käyttää palveluita ja infraa, niin etteivät välimatkat ja matka-ajat kasva kohtuuttomiksi. Lieto on hyvinvoiva kunta, jolla on lupaava tulevaisuus. Hyvinvoinnin soisi jakautuvan nykyistä paremmin myös muualle, kuin kunnan Turun puoleisiin osiin. Kyläkoulut ja kylien palvelut eivät voi olla helppo leikkauskohde, ne tulisi myös kunnantalolla nähdä resursseina ja vetovoimatekijöinä. Turun seutu ja Lieto vetävät asukkaita puoleensa ja muuttoliikkeen ennustetaan jatkuvan. Aikanaan kasvu leviää myös reuna-alueille, sitä odotellessa kylien autioittaminen ja palveluiden muodikas keskittäminen aina vain suurempiin yksiköihin on lyhytnäköistä, epäekologista ja kuntalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta epärationaalista politiikkaa. Suurempi, uudempi, keskitetympi ei voi enää olla patenttiratkaisu kaikkeen.  Keskittämisessä kyse on trendistä, joka voi näyttää kunnan organisaation ja rahoituksen näkökulmasta mukavan yksinkertaiselta ratkaisulta, siihen on totuttu luottamaan, mutta se ei välttämättä palvele kuntalaisten etua.

Annat äänesi paremmalle viestinnälle ja yhteistyölle kunnan ja asukkaiden välillä

Sävy on kuiva kuin Nautelankoski heinäkuussa ja sisältö luonteeltaan ylhäältä alaspäin tapahtuvaa tiedottamista.

Kunnan eri toimielimet viestivät asukkaiden suuntaan vaihtelevin käytännöin, usein niukasti. Sävy on kuiva kuin Nautelankoski heinäkuussa ja sisältö luonteeltaan ylhäältä alaspäin tapahtuvaa tiedottamista. Varsinkin siihen nähden, että Lieto on hyvinvoiva, kasvava kunta, luulisi löytyvän myös positiivista kerrottavaa. Ainakin oman sukupolveni Lietolaiset ovat vahvasti kotikuntaansa identifioituvaa porukkaa, monet paluumuuttajia, joiden juuret ovat tukevasti täällä. Me haluamme kuulla, mitä on päätetty, mitä hyvää on tapahtunut ja minkälaiselta tulevaisuus näyttää. Viestintää kannattaisi kehittää etenkin sosiaalisessa mediassa. Mielestäni on tärkeä pitää ovet auki asukkaiden aloitteille ja säilyttää hyvä keskusteluyhteys, aidosti kuulla kuntalaisten ääntä ja pyrkiä hyödyntämään ihmisten halua osallistua.

Annat äänesi sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja reilulle talouspolitiikalle

Ehkä olen nuori hölmö idealisti

Politiikka on aina arvovalintoja. Pakkoja ja välttämättömyyksiä tietenkin on, mutta paljon vähemmän kuin jotkin tahot antavat ymmärtää. Taloustiedettäkin opiskelin, jotta ymmärtäisin paremmin näitä välttämättömyyksiä, mutta tulin siihen tulokseen, että kyse on näkökulmasta. Ei ole yksiselitteisiä totuuksia, ehdottoman ylivertaisia talouspoliittisia linjauksia ja kantoja tai ideologioita. Ei ole pakko tehdä tietyllä tavalla, vaikka niin olisi aina tehty. On muitakin viisaita kuin talousviisaita ja on muitakin tärkeitä näkökulmia kuin taloudellinen näkökulma. Kirstuvartijoille on aikansa ja paikkansa, mutta minä en kuulu niihin. Jos tulen valituksi, käytän aikani mieluummin sen pohtimiseen, miten ihmisten hyvinvointia voitaisiin lisätä ja jakaa, miten heikoimmassa asemassa olevia jeesataan, miten lisätään yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, vähennetään yksinäisyyttä ja lisätään turvallisuudentunnetta. Ehkä olen nuori hölmö idealisti, mutta minusta ette saa yhtä kyynistä eurojen laskijaa ja tuomiopäivän ennustajaa lisää, valtuustosalin penkkejä kuluttamaan.

VAALISOME

Instagram

Facebook