Vauvan tyyli hakusessa?

Välttelin vauvan vaatteiden hankkimista pitkään. Esikoista odottavalle homma tuntuu varmaan usein vaikealta. Sitä joutuu ihan vieraalle maaperälle, sellaiselle jossa kokeneet mutsit ja mammat jonottavat jotain drop outteja ja hehkuttavat moloja?? Lastenvaatteiden ympärillä pyörii kokonainen alakulttuuri, johon tutustuu mammablogeja lukemalla ihan väkisinkin. Tätä on Turussa ihan tutkittukin.

Vauvanvaatehifistelyharrastus

Erika Åberg(VTM) ja Jarna Huvila(KTM) ovat todenneet, että lastenvaatehifistely on harrastus, jota voi helposti toteuttaa sohvalta käsin mukulan päikkäreiden aikana. Harrastus, joka auttaa äitiä torjumaan vauva-arjen toisteisuuden mukanaan tuomaa tylsyyttä ja sietämään sitä. Lapseen suunnattu kuluttaminen ei aiheuta huonoa omatuntoa itselle shoppailun tavoin, se on jotenkin sallitumpaa, jopa kohtuuttomissa määrin. Ehkä koska se on äideille myös tapa osoittaa rakkautta lastaan kohtaan.Ilmiötä avaa viihdyttävälla tavalla myös tämä Mamma Rimpuilee-podcastin jakso.

Eettisesti tuotetut, pienten pohjoismaisten merkkien kauniit vaatteet symboloivat jotain enemmän kuin vain vaatetusta: vanhemmuuden visuaalista rakentamista, kiintymystä ja omistautumista vanhemmuuteen.

Nämä pienet lintupöksyt on olleet mun siskon tytöllä, eli mun kummitytöllä ihan pienenä.

Laatu ja vastuullisuus

Asialla on tietenkin sekin puoli, että äidit ihan oikeasti haluavat lapsille terveellisiä ja laadukkaita vaatteita. Ja moni ihan oikeasti haluaa kuluttaa eettisesti tuotettuja pikkumerkkien vaatteita, eettisistä ja ekologisista syistä. Tässäkään kyse ei ole vain oman ja perheensä julkikuvan rakentamisesta tai lastenvaatteiden symbolisesta arvosta. Merkittävää osaa kuviossa näyttelee myös laadukkaiden merkkien suhteellisen kova jälleenmyyntiarvo.

Lastenvaatemaailmaan muodostuu myös yhteisöjä, tiettyjen merkkien tai tietyn tyyppisten vaatteiden ympärille. Kuulemma lapsen pukeutumisesta voi päätellä jotain äidistä tyyppinä, mikä on kätevää vaikka perhekahviloissa ja muissa mammakerhoissa mielekästä keskusteluseraa pälyillessä.

Nämähän on siis kestovaippailuun tarkoitettuja villahousuja. Joku on itse ne hahtuvavillasta kutonut. On siis olemassa mahdollisuus, ettei nämä toimi tarkoituksessaan ollenkaan, mutta heeeei. Onhan ne nyt aivan naurettavan söpöt! Ja älyttömän pehmeät.

Kriteerit

Jos nyt yritän sanoittaa, mitä ajatuksia mulla on ainakin toistaiseksi vauvan vaatteiden hankinnan taustalla ollut, niin ehkä ne voisi tiivistää jotenkin näin:

  • Niin paljon käytettyä kuin mahdollista
  • Niin vähän turhaa kuin mahdollista(yritys on kova, menestys todennäköisesti heikko)
  • Kivoja kuoseja ja värejä, ihan sikin sokin.
  • Jos päädyn ostamaan uutta, voin laittaa hiukan enemmänkin rahaa peliin. Varsinkin jos merkki on vastuullinen. Oikeasti…
  • Luonnon materiaalit kuten villa ja pellava viehättää.
Nää oli kivat, ostin kirpparilta ja nyt myöhemmin skeneen vähän paremmin tutustuttuani tajusin, että näähän on just sitä jotain sellaista hyvää merkkiä. Kyllähä näissä trendimerkeissä on kieltämättä aika kivoja kuoseja.

Uutta ei juuri tarvitse

Olen siis saanut paljon käytettyjä vaatteita siskolta ja muutamia kavereilta. (Otetaan jatkossakin vastaan vink vink.) Otin tietysti myös äitiyspakkauksen. Lisäksi olen ostanut kamaa erilaisilta kirppareilta. Ehdoton ykkössuosikki on tähän mennessä ollut Turun Länsikeskuksessa sijaitseva Vadelmatarha, jossa tavarat on lajiteltu loogisesti ja ostelu on super helppoa. Oon saanut siellä osakseni myös tosi kivaa ja iloista asiakaspalvelua. Toinen yllättävä suosikki on vähänkäytetty.fi, josta löytyy paljon kivoja vauvan vaatteita. Ei vois enää helpompaa olla.

Tarpeet ja ”tarpeet”

On kamoja ja vaatteita joita sä ”tarviit”ja joita sä todella TARVITSET ennen vauvan syntymää. Nämä on ilmeisesti kaksi eri asiaa. Esikoisen kohdalla tätä on ihan mahdoton hahmottaa. Juliaihmisen blogista löytyy kaksi listaa, joista hain alkuun tukea tähän ongelmaan. (fangirl-91 ilmoittautuu näköjään) Toinen kollektiivinen useilla mutseilla kiertänyt, ja toinen Julian oma fiksu ja askeettinen modattu lista. Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että mulla on ollut aivan liikaa aikaa miettiä tätä, ja mitä enemmän näitä miettii, sitä välttämättömämmältä kaikki erilaiset hankinnat alkaa tuntua. Tässä jälleen yksi kätevä tapa hallita äidiksi tulemiseen liittyvää epävarmuutta. Jep jep.

Tämä muumipeikon uikkari saatiin siskolta. Otetaan varmasti ainakin muutamat mahtava kesäkuvat näissä.

Mutsit tietää

Lisäksi on mahdoton muistaa kuinka monta koon 62 bodya jo on hommannut, saatika hahmottaa kuinka moni niistä oikeasti vastaa kokoaan. Tämä onkin yksi keskeisimmistä vauvan vaatteisiin liittyvistä ongelmista, ne numerot ei jumaliste merkkaa yhtään mitään. Vaikka eihän ne kokomerkinnät juuri mitään merkitse yleensäkään, että sikäli. Mutta onpa hei hiukan hankala ostaa juuri optimaalista määrää kaikkia kokoja kun et a)tiedä minkä kokoinen monsteri vauva on syntyessään ja b)minkä kokoisia jo hankitut vaatteet oikeasti on kun et pääse kokeilemaan. Ei tietenkään haittaa jos ne on hiukan isoja aluksi, mutta entä jos kaikki on liian pientä? Koon lisäksi on kaikkea muutakin sellaista mitä vain mutsit tietää. Esimerkiksi se että minkälaiset kiinnitykset ja mallit bodeissa on jees ja mitkä nounou. Yritin ensin tajuta. Sitten luovutin. Ehkä tämän on niitä mitkä täytyy vaan oppia kantapään kautta. 

Noniin! Vanha kunnon Marimekko. Pitihän näitä nyt saada. Tämä on mun ensimmäinen kirppariostos vauvalle.

Hallittu kaaos

Mähän olen tapani mukaan tietenkin yrittänyt hallita tätäkin kaaosta. Mulla on journalin takasivulla lista kaikista vauvan hankinnoista ja merkittynä, mitä on jo hankittu, mitä vielä tarvitaan ja mitä ”tarvitaan”. En tiedä onko siitä muuta hyötyä ollut kuin sellanen yleinen harhainen hallinnan tunne, jonka etsimistä olen paljonkin viimeaikoina harrastanut. Tarkoituksena on vielä tutkia tiliotteista, kuinka paljon rahaa hankitoihin on yhteensä mennyt. Väittäisin että aika vähän, kiitos anteliaan siskoni, joka ystävällisesti antoi meidän viedä kaikki heidän vauvakamat. Uskoisin että tämä ei niin mieluisa matemaattinen tehtävä jää odottelmaan sitä, kun raskaus kohta arvatenkin vie liikkumiskyvyn, eikä muutakan tekemistä ole. Palataan tähän siis myöhemmin

Ja hei tämäkin oli jotain sellaista merkkiä! Kyllä nämä kuosit näköjään vaan vetoaa vaikka ei tietäisi merkeistä mitään. On näissä siis selvästi joku muukin ydin kuin brändi, design on onnistunut.

Rituaali

Onhan vauvan vaatteiden ostaminen esikoiselle myös tosi kivaa. Kun kuuntelee äitiveteraaneja, vaikuttaa siltä, että toisen lapsen kohdalla iso osa tästä hörhelöisestä raskauskuplasta ja ruusuisista vauvaunelmista on väistynyt rationaalisuuden tieltä. Äiti tietää jo, mikä on järkevää. Turha kuitenkaan esittää, etteikö itsekin olisi ollut esikoisen kohdalla aivan pihalla ja höttöpäänä vauvanvaatteita hypistelemässä. Samalla kun valitset vauvalle vaatteita, peset, silität ja viikkaat niitä, rakennat itsellesi päässäsi kuvaa vauvasta. Miltä hän näyttää näissä haalareissa ja tämä pipo päässä, mitä hän puuhaa. Rakennat tavallaan suhdetta vatsassa olevaan vauvaan. Vauvan tuloon valmistautuminen tällä tavalla järjestelmällä ja hypistelemällä on varmaan tärkeää melkein kaikille. Onhan se tyyppikin, jota varten kaikki laitetaan valmiiksi, myös hirveän tärkeä.

Ah villahousut. Voiko vauvan pukea aina vain villahousuihin? Näitä Vadelmatarhan myyjä kassalla ihasteli ja kehui mahtavaksi löydöksi. Toivottavasti siis toimivat myös tarkoituksessaan, eli pitävät pissat asianmukaisesti sisäpuolella.

Tyttö

Meille on todennäköisesti tulossa tyttö. Varmuutta ei tietenkään ole, mutta sillä oletuksella mennään. Olen miettinyt paljon sitä, miten lapsuudenkodin mallit vaikuttaa lapsen, erityisesti tytön pukeutumiseen liittyviin asenteisiin ja tunteisiin. Meillä on ainakin valokuvista päätellen kotona puettu lapset maanläheisiin väreihin ja materiaaleihin iloisesti niiden ihanien ysärivärikaaoskuosien rinnalla.On harrastettu myös ns. kaksospukeutumista, eli meillä oli siskon kanssa täsmälleen samat lippikset ja paidat tai jotain. Kätevää! On menty käytännöllisyys edellä eikä shoppailu ole koskaan ollut mikään juttu. Osteluun vain ostelun vuoksi ainakin äiti suhtautui mielestäni aina aika nihkeästi, mikä tietysti esiteiniä harmitti. En myöskään muista mitään vaaleanpunaisia vatteita nähneeni, vaikka meitä oli kolme tyttöä. Enkä nyt ainakaan muista myöskään mitään natsimeininkiä sen suhteen, mitä sai tai ei saanut pukea.

Olin kaverin luona käymässä ja sain häneltä parit bodit. Tämä pesukarhukuosi on ihana, ja näitä söpöjä eläinkuosejahan oli paljon nyt myös äitiyspakkauksessa.

Ulkonäköpaineet

Kyllä näitä samoja piirteitä näkyy hyvin paljon mun vaatemaussa ja kulutustottumuksissa vielä tänä päivänäkin. Suhteeni vaatteisiin on nykyään aika mutkaton. Olen sellainen käytännöllinen esteetikko. Että nättiä ja ennen kaikkea harmoonista pitää olla, mutta ei kuitenkaan käytännöllisyyden ja eettisyyden kustannuksella. Toivoisin että voisin itsekin välittää eteenpäin tällaista suhteellisen järkiperäistä suhdetta ulkonäköön ja vaatteisiin. Saahan niistä nauttia ja nautinkin. Toivoisi vaan, ettei niistä tulisi lapselle liian tärkeitä. Ettei ulkonäkö aiheuttaisi turhaa ahdistusta ja ettei pukeutumisen murehtiminen veisi liikaa aikaa kaikkien muiden elämän ihmeellisyyksien ihmettelemiseltä ja kauniiden asioiden ihastelemiselta. 

Lopulta on kuitenkin niin, ettei vauvalla tai pienellä lapsella ole mitään tyyliä. Niin kauan kun lapsi ei itse päätä pukeutumisestaan, äiti tai vanhempi/vanhemmat ilmaisevat omaa tyyliään lapsen kautta. Se on kivaa ja söpöä. Siinä ei ole mitään väärää, mutta kovin vakavaa sen ei pitäisi olla. Koitan ainakin itse muistaa, etteivät vaatteet ole vanhemmuuden mitta.

Lue myös:

Kirjasuositukset odottajalle

Raskausdiapetes – Odottajan tuomiopäivä

Keväsisutukseen ilmettä kirpparilta

INSTAGRAM/BLOGLOVIN/BLOGIT.FI

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *